Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ruoka

Lapsiperheen ravintolalounaalla sattuu ja tapahtuu - muusista tulee taidetta

Kuva: Mirja Hussain

- Onko leikkipaikkaa, 2,5-vuotias Pinja kysyy tottuneesti perheen saavuttua ravintolaan. Lounasravintolaksi valitussa viikinkiravintola Haraldissa sellaista ei ole, mutta pöydällä on purkissa värikyniä. Aluksi lastenistuin tuntuu Pinjasta liian pienelle. Siitä ei pääse itse pois, ja tyttöä harmittaa.

Pian paperinen lasten ruokalista täyttyy värikuvioista ja harmitus unohtuu. Isä järjestetään istumaan tytön viereen ja puolivuotias Okko fyllataan villapeitolla syöttötuoliin pöydän päähän. Pieni käsi tavoittelee pöydältä kaikkea kiiltävää, ja äiti siirtää nopeasti aikuisille katetut terävät veitset kauemmaksi. Ruokalista on jo ehtinyt pojan suuhun.

Okko sai omat soseet ja maissinaksuja käteensä. Kuva: Mirja Hussain

Lahtelaisten Riina Raskusen ja Antti Saaren perhe käy ravintolassa syömässä korkeintaan kerran kuussa. Tunnin päästä selviää, miksei sen useammin.

Raskusen ja Saaren perheessä tehdään kotona kansainvälistä ruokaa. Ruuanlaitosta vastaava isä haluaa, että lapset oppivat syömään uusia makuja. Perunaa keitetään harvoin, katkaravut ja pastat ovat sen sijaan tyttärelle tuttuja. Ruuan terveellisyys on tärkeää, ja Haraldissa perheen äitiä ilahduttaa lasten listan monipuolisuus, kasvikset ja perunavaihtoehdot; ei pelkkiä ranskalaisia.

- Lapset ansaitsevat syödä yhtä hyvää ruokaa kuin aikuiset. Kaksivuotias pystyy syömään jo aikuisten ruokaa, Raskunen sanoo.

- Ei pelkästään lihapullat, nakit ja pizza. Annos voi olla pienempi, mutta ruuan pitää olla korkeatasoista. Se kumminkin maksaa, Saari komppaa.

Kuva: Mirja Hussain

Apua, mikä sotku!

Pinjalle tilataan lammasta, jotta tyttö saa maistaa uutta. Raskunen pyytää lapsen ruuan pöytään ennen aikuisten annoksia, jotta isä ehtii auttamaan lasta syömisessä. Annos tarjoillaan keramiikkaveneessä. Pinja dippailee lihaa jogurtti- ja puolukkakuppeihin. Okolle on syötetty omat soseet purkista. Pikku käsi ehtii kouraista äidin alkupalaa ja puristaa perunasalaattia. Jokin ikävä maku saa Pinjan työntämään ruuan ulos suustaan. Lautasliinat loppuvat.

"Taidetta", henkäisi Pinja maalatessaan uunissa paistettua perunamuusikakkua tervatuilla puolukoilla. Kuva: Mirja Hussain

- Maailmalla ravintoloissa on tunne, että lapset ovat tervetulleita. Suomessa ajatellaan, että apua, mikä sotku, Raskunen miettii ja katselee lattialle tippunutta kokoelmaa.

Raskusen ja Saaren mielestä lapsille sopivassa ravintolassa pitää olla tilaa. Okon vaunut tarvitaan pöydän viereen, että kaikki tarvikkeet ovat helposti saatavilla. Pöydässä pitää olla tilaa, muuten hommasta ei tule mitään. Pienikin leikkipaikka olisi hyvä, mutta se ei voi olla kaukana, muuten aikuisen pitää olla siellä valvomassa. Myös lastenhoitotila tarvitaan vaipanvaihtoa varten.

- Lahdessa on muutama ravintola, jonne ei pysty menemään, kun hoitotilaa ei ole. Ehkä kaikki paikat eivät halua lapsiperheitä, Raskunen pohtii.

Ei tästä nauti

Aikuisten tilaamat à la carte annokset tuodaan pöytään. Käy niin kuin Raskunen pelkäsi, juuri nyt Okko haluaa rintaa. Äidin annos jäähtyy, ja lihat jäävät syömättä lähes parinkympin annoksesta. Pinja on maistanut 11 euron lammasannosta, mutta vatsa on täyttynyt rieskalla. Hän alkaa maalata tervatuilla puolukoilla uunissa paistettua perunamuusikakkuaan.

Äidin ruoka ehti jäähtyä lapsen syöttöhetken aikana. Kuva: Mirja Hussain

- Taidetta, tyttö henkäisee ihastuneena.

Saari arvelee, että Pinja olisi syönyt enemmän, jos ruoka olisi ollut tutumpaa.

- Ranskalaiset olisivat menneet, Saari arvelee. Pinja on saanut ranskalaisia kerran aikaisemmin.

Okko on siirtynyt isän syliin ja vetää partaa pinsettisormillaan. Isä kauhoo omaa peruna-annostaan toisella kädellä. Samassa poika puklaa toiseen kouraan.

- Ei me kovin usein käydä ravintolassa. Ei siitä nauti, Saari sanoo lakonisesti.

- Varsinkaan ei kannata mennä kalliisiin paikkoihin, joissa annos maksaa 35 euroa ja ehtii jäähtyä tässä häsläyksessä.

Ruokailun pitäisi rentouttaa, mutta syke on kyllä aika korkealla, Riina Raskunen totesi. Kuva: Mirja Hussain

Juhlahetkeä odotellessa

Pinja on istunut pöydässä melkein tunnin ennen kuin haluaa nousta tuolistaan. Tyttö haluaa vielä kokeilla tarjoilijan tuomaa viikinkikypärää. Oikea ajoitus on ratkaisevan tärkeää perhelounaan onnistumiselle.

- Pitää tuntea lapsi ja hänen oma rytminsä, ettei menee väärään aikaan. Jos esimerkiksi päiväunet ovat jääneet väliin, ei ruokailusta tule yhtään mitään. Tai jos lapsella on hirveä nälkä, tilanne menee kiukutteluksi, Raskunen tietää.

Okko puetaan ja asetellaan vaunuihin. Pinja roikkuu vaunun reunoilla.

- Ruuan jälkeen pitäisi olla rentoutunut olo, mutta nyt on syke kyllä aika korkealla, Raskunen huokaa.

Seuraavan kerran ravintolaan tullaan kahden kesken. Silloin pienten lasten vanhemmilla on juhlahetki.

Kirsti Pohjaväre
kirsti.pohjavare@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi