Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ruoka

Kilpailu vai sarjakuva - Jännä-Jussin nimelle löytyi uusia selityksiä

Oliko se sarjakuva vai nimikilpailu?

Kuusi vuosikymmentä samalla paikalla palvelleen lounasbaari Jännä-Jussin tarina kirvoitti lukijat muistelemaan menneitä. Kukas se toinen omistaja olikaan ja mistä se nimi tuli?

Heikki Nihtilä otti yhteyttä ja kertoi, että baarin toinen omistaja oli nimeltään Laina Maunumäki, omaa sukua Nihtilä. Hän oli syntynyt vuonna 1901, kuoli 1969 ja piti baaria vuosina 1960-1962.

Nimimerkki Sisko kertoi että Laina Maunumäki oli hänen tätinsä.

- Baarin sulkeuduttua veljeni kävivät hakemassa ylijäämäiset pannukakut ja munkkipossut, jotka maistuivatkin meidän perheen viidelle lapselle, hän kommentoi juttua.

Mirjami Laakkonen muisteli verkkojutun kommenteissa miten hän koulutyttönä istui usein baarissa ja söi munkkipossuja juuri Laina Maunumäen aikana.

- Äitini hoiti myynti- ja tarjoilupuolta ja Laina vastasi keittiöstä, Mirjami Laakkonen muisteli.

Nimellekin löytyi uusi selitys.

- Jännä-Jussi-nimi tuli aikoinaan samannimisestä sarjakuvalehdestä. En tiedä mistä lehti puolestaan sai nimensä. Äitini Airi Kunelius osti baarin ystävänsä Lainan kanssa 1960-luvun alussa. Olisivatko he olleet sitten toiset omistajat! Baari oli perinteinen ruokabaari, tuhtia syömistä, reiluja annoksia. Aikoinaan baari työllisti viisi henkeä, Laakkonen kertoi.

Lahtelainen Tuuli Lehtovaara muistaa, että hänen äitinsä olisi keksinyt baarille nimen.

- Äitini, Sargit Siitojoki, oli etevä riiminikkari runoharrastuksensa johdosta. Vesijärvenkadulla kulkiessaan hän huomasi baarin ikkunassa olevan nimikilpailun ja tuikanneensa oman ehdotuksensa mukaan kilpailuun. Muistelen nimikilpailun ajoittuneen 1970-luvulle. Baarin pitäjä saattoi olla henkilö ennen Auli Hautalaa?

- Jännä-Jussi nimi on siis äitini keksimä, eikä sen takana ole sen kummempaa tarinaa "jännistä, oudoista jusseista", valitettavasti. Palkinnoksi nimikilpailun voittaja sai muistaakseni ruokabaarin tapaan herkkulounaan kaikkine extralisukkeineen, Lehtovaara tietää kertoa.

Nimimerkki Nikkilänkustu muistelee tarinaa 1970-luvulta:

- Joskus 70-luvulla oli Vaparin Kellokeskuksen ikkunassa Tissot-rannekello jossa oli hintalappu 21.000 mk! Oli pakko mennä sisälle ja kysyä mistä hinta koostui. Ystävällinen kauppias opasti nuorta pitkätukkarokkaria ja kertoi kellotaulussa olevan kimalluksen tulevan pienistä timanteista. Kerroin linkussa (nyk.bussi) kaverilleni - joka kävi jo töissä ja syömässä Jussissa - hurjanhintaisesta kellosta. Kaverini, sanavalmis hemmo vastasi että "Joojoo, ja tänää oli Jännäs Jussis alastomia neekeritarjoilijoita". Olen stoorin myös nykyomistajalle kertonut, hän kirjoitti.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi