Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Oma raha

Aikuiset ovat valmiita maksamaan isoja summia harrastuksistaan – Kristiina Söderholm aloitti laskuvarjohyppäämisen, kun tarvitsi stressinpoistajan

Aikuiset hakevat harrastuksista vastapainoa arkeen ja ovat valmiita myös maksamaan niistä.

Kristiina Söderholm hyppää nykyisin eniten Helsingin Malmilla. Kuva on otettu siellä pari vuotta sitten. Kuva: Kristiina Soderholmin kotialbumi

Aikuiset hakevat harrastuksista vastapainoa arkeen ja ovat valmiita myös maksamaan niistä.

Taustalla on vapaa-ajan merkityksen kasvu. Lähes 60 prosenttia suomalaisista pitää vapaa-aikaa erittäin tärkeänä elämänalueena, kertoo Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimus. Vastaavasti työ on erittäin tärkeä reilusti alle kolmannekselle.

Vapaa-ajan merkityksen kasvaessa myös aikuisten omiin harrastuksiinsa käyttämä aika on keskimäärin lisääntynyt. Esimerkiksi 25–44-vuotiaat käyttivät 1980-luvun loppupuolella harrastamiseen aikaa keskimäärin 14 minuuttia vuorokaudessa, kun taas vuosina 2009–2010 aikaa käytettiin 55 minuuttia.

25–44-vuotiaiden harrastaminen on lisääntynyt nopeammin kuin suomalaisten keskimäärin. Toisaalta alaikäisten lasten vanhemmilla harrastustoimintaan käytettävä aika on kasvanut hitaammin.

Kristiina Söderholm, 39, aloitti laskuvarjohyppäämisen vuonna 2012 lasten ollessa vielä pieniä.

– Tein samaan aikaan myös väitöskirjaa ja kävin täysipäiväisesti töissä. Tarvitsin stressinpoistajan.

Laskuvarjohyppy on Söderholmin mukaan harrastus, johon joutuu sijoittamaan rahallisesti etenkin alkuvaiheessa, ja silloin se myös eniten arvelutti. Oppilasaika tuli kalliiksi, samoin ensimmäisen laskuvarjon hankinta: siihen meni noin viisituhatta euroa.

– Hyvä puoli on se, että varjo säilyttää hyvin arvonsa. Alkuhankintojen jälkeen hinta riippuu siitä, kuinka paljon hyppää. Suomessa yksi hyppy maksaa noin kolmekymmentä euroa.

– En seuraa laskuvarjohyppyharrastukseni kustannuksia ihan hirveän tarkkaan, vaikka muuten tiedänkin, kuinka paljon rahaa perheessä menee mihinkin. Ajattelen, että harrastuksiin pitääkin panostaa.

Söderholm hyppäsi alkuun maltillisesti, mutta viime vuosina hyppyjä on kertynyt vuodessa yli kaksisataa.

Muutamia kertoja vuodessa hän myös matkustaa ulkomaille hyppäämään. Hyppylomilla hän pyrkii matkustamaan edullisesti ja käyttämään rahan itse hyppäämiseen.

– Espanjassa käymme paljon, mutta eksoottisin hyppypaikka on ollut Hawaijilla. Laskuvarjokeskus oli meren rannalla, siellä näkyi laivoja ja niitä tarkkailevia valaita, toisella puolella oli tulivuori. Ei sellaisia paikkoja kovin monta ole.

Hän ei koe, että olisi joutunut harrastuksensa vuoksi tinkimään muusta rahankäytöstä. Vapaa-ajan määrä on se, mikä määrittelee harrastamisen rajat.

Rahankäyttöä harrastuksiin suunnitellaan seitsenhenkisessä perheessä jonkin verran, mutta tarkkaa budjetointia ei tehdä.

– Meillä on aika erihintaisia harrastuksia. Tytöt käyvät ratsastamassa, poika pelaa sählyä. Pyrimme siihen, että jokainen saa harrastaa sitä, mikä kiinnostaa.

Melko usein Kristiina Söderholmilta kysytään laskuvarjohyppyharrastuksen hintaa. Enemmän kysytään kuitenkin sitä, onko se jännittävää.

Hän kertoo, että vielä yli 750 hypyn jälkeenkin päivän ensimmäinen hyppy saa perhoset tuntumaan vatsassa.

– On tämä niin hurja ja mukaansatempaava harrastus, että ei tästä saatavia asioita voi rahassa mitata. Hyppyporukka on kuin yhtä perhettä, ja vapaapudotuksen aikana lentämäinen tuntuu niin luonnolliselta. Hyppäämisen aloittaminen on ollut minulle paras päätös ikinä.

Näyttelyihin upposi jopa useita satoja euroja

40-vuotias Heli Tolvanen on matkustellut paljon harrastuksensa, koiranäyttelyiden, merkeissä. Parhaimmillaan mukana kulki samaan aikaan kahdeksan koiraa, jolloin jo pelkästään näyttelyiden ilmoittautumismaksut alkoivat liikkua useissa satasissa.

Heli Tolvanen käyttää näyttelyissä nykyisin muiden koiria, kuten cockerspanieli Maikaa. "Työskentelen trimmaajana, joten saan näyttelyistä myös uusia asiakkaita. Sitäkin kautta harrastuksesta on tullut rahallisesti kannattavaa." Kuva: Petra Mustonen

– Välillä ravattiin näyttelyissä ihan tautisia määriä, ainakin kolmekymmentä kertaa vuodessa. Ei tarvinnut miettiä, mihin käyttää ylimääräinen raha ja kaikki viikonloput, Tolvanen naurahtaa.

Hänellä on teini-ikäinen poika, joka on ollut näyttelyssä mukana kerran. Äidin innostus ei häneen kuitenkaan tarttunut.

– Tämä on aina ollut ihan minun oma juttuni, eivät ex-miehetkään ole innostuneet. Sosiaalinen harrastus tämä silti on, näyttelyiden vakiokävijät tulevat tutuiksi.

Tolvanen kasvatti aikanaan englanninspringerspanieleita, mutta tällä hetkellä hänellä ei ole omaa koiraa.

Hän käyttää yhä näyttelyissä muiden koiria, ja niinpä harrastuksesta on tullut myös rahallisesti kannattavaa.

– Aikaisemmin joutui kyllä tinkimään muusta rahankäytöstä, kustannuksia voisi verrata jääkiekkoharrastukseen. En ole koskaan ollut mikään budjetti-ihminen, mutta välillä siitä olisi varmaan ollut hyötyä.

Talo rakennettiin meriakvaarion ehdoilla

Kun Niko Nurminen, 40, alkoi suunnitella Hattulaan rakennettavaa uutta kotiaan, hän otti jo pohjapiirroksissa huomioon merivesiakvaarioharrastuksensa. Nyt noin kahdentuhannen litran akvaario on arvoisellaan paikalla.

– Alla on vahvistettu teräsbetonilattia ja vuotojen varalta viemäri, vieressä vesipiste. Akvaariolla on oma sähkönsyöttönsä, joten sille voi rakentaa oman varavirtajärjestelmän tai asentaa aurinkopaneelit, Nurminen kertoo.

Näyttävä merivesiakvaario on osa Nurmisen sisustusta ja kiehtova maailma seurattavaksi. "Ylläpito vaatii paljon huoltotoimenpiteitä, mutta on olemassa laitteistoa, jolla toimintoja voi automatisoida. " Kuva: Niko Nurmisen kotialbumi

Merivesiakvaariossa käytetään kiveä, jossa on aito bakteerikanta. Akvaarioon rakennetaan keinotekoinen koralliriutta. Siellä voi olla esimerkiksi suolaisen veden kaloja, meritähtiä, merisiilejä, kotiloita tai erakkorapuja.

– Tavallisia makean veden akvaarioita olen harrastanut parikymppisestä saakka ja haaveillut samalla meriakvaariosta. Ajattelin kuitenkin, että se tulisi liian kalliiksi.

Nurminen kuitenkin huomasi, että tarvikkeita saa harrastajilta käytettynä melko edullisesti.

– Harrastuksen hinta riippuu siitä, mitä akvaarioon haluaa laittaa. Tämä nykyinen allas ei enää ole halpa. Vaikka tekniikka on hankittu pitkälti käytettynä, perustamiseen meni useita tuhansia euroja, ja ylläpitokin maksaa.

Harrastus on täysin Nurmisen oma, hänen vaimonsa ei ole siinä mukana rahallisesti.

– Hän hyväksyy sen, vaikka ei aivan ymmärrä, kuinka jokin viiden sentin sintti voi maksaa kaksisataa euroa.

"Harrastus nostaa elämänlaatua"

Rahasta puhuminen on perheissä edelleen vaikeaa. Väestöliiton asiantuntija, psykoterapian erikoispsykologi ja psykoterapeutti Lotta Heiskanen kertoo, että raha on pariskunnilla yleinen riidan aihe.

– Pari voi riidellä erilaisista kulutustottumuksista: toinen haluaa säästää ja toinen panna rahaa haisemaan. Voidaan riidellä myös siitä, kuka maksaa mitäkin.

Harrastuksiin käytettävä raha voi nousta esiin erityisesti, jos pariskunnan välillä on iso tuloero. Silloin on mietittävä, kuinka yhteiset ja erikseen syntyvät kulut saadaan jaettua oikeudenmukaisesti

– Jos erot tuloissa ovat isoja, ja molemmilla on omat rahansa, se voi johtaa kohtuuttomaan tilanteeseen. Silloin saman perheen sisällä on kaksi eri elintasoa.

Kun pariskunnat riitelevät rahasta, kyse on Heiskasen mukaan harvoin oikeasti rahasta. Kyse voi olla esimerkiksi turvallisuudentunteesta.

– On tärkeää, että rahan käytöstä keskustellaan, ja että molemmat tulevat kuulluiksi ja kunnioitetuiksi. Jokaisella kytkeytyy rahaan erilaisia merkityksiä.

Talouskoulu Pantterin talousvalmentaja Nina Nordlund kertoo, että kun perheiden täytyy tehdä päätöksiä kulujen vähentämiseksi, harrastuksiin halutaan harvemmin koskea.

– Ne koetaan elämänlaadun kannalta tärkeiksi. Usein löytyy elämänlaatuun vähemmän vaikuttavia kuluja, kuten lehtien ja suoratoistopalveluiden tilauksia, joista ollaan valmiita karsimaan.

Ihmisten olisi kuitenkin hyvä tietää tarkkaan, kuinka paljon harrastuksiin kuluu rahaa. Myös yllättäville harrastusmenoille tulisi varata puskurirahaa.

– Välillä olisi hyvä ottaa kynä ja paperia käyttöön. Kun kuukauden tai pari seuraa menojaan, pystyy paremmin suunnittelemaan, mihin haluaa satsata, Nordlund vinkkaa.

Petra Mustonen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi