Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Oma raha

Valtaosa palkansaajista valitsee yhä lomarahat vapaapäivien sijaan – Leikkaukset hillitsevät vaihtoa vapaaseen

Lomarahoilla voi olla suuri merkitys perheen taloudessa.

Suuri enemmistö suomalaisesta palkkaväestä saa vuosittain lomarahaa. Kuvituskuva. Kuva: Riitta Ketola

Moni työnantaja on taas tiedustellut palkallisiltaan, ottavatko nämä lomarahat vai niiden sijaan vapaapäiviä. Valtaosa valitsee yhä rahat.

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto kertoo, että lomarahojen vaihtaminen vapaiksi on yleistynyt SAK:n aloilla, mutta se ei edelleenkään ole kovin yleistä.

– Lomarahoja saa muuttaa vapaaksi vain, jos työehtosopimus sen sallii. Tämä mahdollisuus sopimuksissa on yleistynyt.

Jos työ on kuormittavaa, lomarahoja saatetaan muuttaa vapaaksi, vaikka taloudellinen tilanne olisi tiukka. Anu-Tuija Lehto

Vakituisessa, kokoaikaisessa työsuhteessa oleva muuttaa lomarahoja herkimmin vapaiksi.

– Myös kiire vaikuttaa. Jos työ on kuormittavaa, lomarahoja saatetaan muuttaa vapaaksi, vaikka oma taloustilanne olisi tiukka. Vapaa-aika ei muutoin riitä palautumiseen.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:ssa lomarahojen vaihto vapaiksi on työ- ja virkaehtosopimusten perusteella mahdollista monilla aloilla, mutta se ei ole kovin yleistä. Näin arvioi STTK:n lakimies Hannele Vettainen.

– Halukkuuteen vaihtaa lomaraha vapaaksi vaikuttavat monet työntekijän elämäntilanteeseen ja tulotasoon liittyvät tekijät. Arviomme mukaan kovin moni ei vaihda lomarahojaan vapaaksi, Vettainen toteaa.

Moni käyttää lomarahoja esimerkiksi matkusteluun. Kuva: Eveliina Salomaa

Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestön Akavan väki tahtoo ensisijaisesti rahat.

– Yksityisellä sektorilla vähemmistö, karkeasti arvioiden 5–10 prosenttia, vaihtaa ne vapaiksi. Tämä riippuu voimakkaasti alasta ja työpaikoista, kertoo ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestön neuvottelupäällikkö Petteri Oksa.

– Julkisella sektorilla lomarahan vapaaksi vaihto on mahdollista, mutta käytön laajuudesta ei ole tutkittua tietoa, toteaa julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön toiminnanjohtaja Maria Löfgren.

Itä-Suomen yliopiston dosentti Tapio Bergholm sanoo, että 1990-luvulla useat kunnat ja myöhemmin muutkin työnantajat alkoivat tarjota ja painostaa palkollisiaan vaihtamaan lomarahat vapaisiin. Näin virkamiehet ja palkkatyöläiset ostivat itselleen lisälomaa ja työnantajat säästivät rahaa.

– Se on ikään kuin yhdessä sovittu kevytlomautus, Bergholm kuvaa.

Bergholmin mukaan merkittävä osa kuntatyöntekijöistä oli 1990-luvulla valmis luopumaan lomarahasta pitempiä vapaita vastaan.

– Tämä ajoi todennäköisesti työnantajapuolen ja valtiovallan pohtimaan, voisiko kriisitilanteessa toimia siten, ettei lomarahaleikkauksen vastineeksi enää annettaisikaan vapaata.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen sorvaamassa kilpailukykysopimuksessa julkisen puolen väen lomarahaa leikattiinkin 30 prosenttia vuosina 2017–2019. Mitä pienempi palkka, sitä pienempi on ollut lomaraha ja leikkaus.

Bergholm luonnehtii tätä "matokuuria" historialliseksi. Aiemmin työehtosopimuksiin sidottujen lomarahojen leikkaukset eivät ole onnistuneet.

– Kyse on ollut 100–125 miljoonan euron vuosittaisesta tulonsiirrosta julkisen sektorin työntekijöiltä yksityisen sektorin työnantajille.

Vettaisen mukaan tilanne on koetellut STTK:n väkeä "erittäin ankarasti".

– 30 prosentin lomarahaleikkaus on vaikuttanut todella negatiivisesti moniin julkisella sektorilla työskenteleviin ja perheiden lomasuunnitelmiin. Tästäkään syystä moni ei vaihda lomarahojaan vapaaksi.

Lomarahojen vaihtoa hillitsee se, että lomarahoja on leikattu. Kuva: Eveliina Salomaa

Myös SAK:n väki on ollut kovilla.

– Lomarahoilla voi olla iso merkitys perheen taloudessa. Voi olla, että niillä ostetaan uusi jääkaappi tai tehdään lasten kanssa lomamatka, Lehto huomauttaa.

Bergholmin mielestä kaikkien palkansaajien saamat veronalennukset ovat "laiha lohtu" julkisen puolen työntekijöille, joiden lomarahoja on kolmessa vuodessa leikattu keskimäärin 1 500 euroa.

Lomarahoja ei enää leikata tulevaisuudessa laajamittaisesti julkisella ja yksityisellä sektorilla, jos Suomen taloudella menee huonosti. Näin arvioi Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto.

– Työnantajapuoli on ilmoittanut, ettei keskitettyjä ratkaisuja tehdä. Jos näin on, kaikkia työntekijöitä kattavaa lomarahan leikkaussopimusta on mahdotonta tehdä. Lomaraha voi kuitenkin muuttaa muotoaan siten, että se sulautetaan muihin etuihin, Lehto sanoo.

– Jos työnantaja haluaa todellisia säästöjä, lomarahan leikkaus tai poistaminen ei auta. Ne tuovat aika mitättömiä säästöjä.

Toimihenkilöitä edustavan keskusjärjestön STTK:n lakimies Hannele Vettainen on samoilla linjoilla.

– Tällä hetkellä emme usko, että lomarahoja leikataan.

Myöskään korkeakoulutettuja edustavassa Akavassa ei pidetä laajoja leikkauksia mahdollisena.

– Enää tällaiset eivät tule kysymykseen. Toisaalta kikyjä tai vastaavia tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, joihin leikkaus perustui, ei enää tehdä, koska EK on ne kieltänyt itseltään, sanoo julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön toiminnanjohtaja Maria Löfgren.

– Yksittäisissä työpaikoissa voidaan varmaan sopeuttamiskeinona luopua kertaluonteisesti lomarahoista, arvioi yksityisiä aloja edustava neuvottelupäällikkö Petteri Oksa.

Verkkokyselyn vastanneista suurin osa katsoo olevansa ansainnut lomarahat. Kuva: Eveliina Salomaa

Itä-Suomen yliopiston dosentti Tapio Bergholm sen sijaan arvelee, että kerran keksittyyn keinoon saatetaan tarttua uudelleenkin.

– On kuitenkin lomarahaleikkausta tasapuolisempia sisäisen devalvaation (palkkojen alentaminen) keinoja, jotka eivät kurita vain yhden sektorin palkansaajia. Esimerkiksi sosiaaliturva- ja työeläkemaksujen jakosuhteen muutos oli jo kikyssä kaikilla aloilla.

Vaikka lomaraha on vakiintunut etuisuus, mikään ei ole ikuista, Bergholm muistuttaa.

– Työehtosopimuksiin kirjatut edut ja velvoitteet ovat aina uudelleen neuvoteltavissa. Ammattiyhdistysliikkeen järjestövoima ja taloussuhdanteet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten työnantajien haaveet palkkaedun poistosta edistyvät.

Historia

Lomarahan synty

Lomaraha sai alkunsa Metalliliiton vuoden 1971 työehtosopimusneuvotteluiden tuloksena.

Metalliliitto vaati pitkän lakkonsa päättäneissä neuvotteluissa, että kaikkien alan työntekijöiden lomapalkkaa korotetaan 120 markalla. Työnantajapuoli esitti, että vuoden lopussa olisi takautuvasti maksettu korvaus niille, jotka eivät olleet vuoden aikana olleet villeissä lakoissa tai muuten syyttä poissa töistä.

Molemmat esitykset kaatuivat, ja työtaistelun lopetussopimukseen tuli määräys työhönpaluurahasta eli kansankielellä lomaltapaluurahasta. Tämä oli 10 prosenttia vuosilomapalkasta. Työhönpaluuraha maksettaisiin loman jälkeen töihin palanneille.

Tämä pieni etuisuus määriteltiin alkujaan tilapäiseksi metallialan työvoimapulan takia. Seuraavissa työehtosopimuskierroksissa ja tulopoliittisissa neuvotteluissa etuisuus kuitenkin vakiintui, levisi muille aloille ja nousi asteittain. Lopulta se oli 50 prosenttia vuosilomapalkasta. Etuisuuden maksu siirtyi useilla aloilla vuosilomapalkan maksun yhteyteen.

Lähde: Tapio Bergholm: Kohti tasa-arvoa 2012.
Määritelmä

50 prosenttia loma-ajan palkasta

Lomaraha perustuu työehtosopimukseen ja on yleensä 50 prosenttia loma-ajan palkasta.

Lomarahasumma voi vaihdella suuresti, koska se on sidoksissa vuosilomapalkkaan.

Suuri enemmistö palkallisista saa lomarahaa.

Osa niiden alojen työntekijöistä, joilla ei ole työehtosopimusta, ei ole tämän edun piirissä.

Suomen lomaraha ei ole kummajainen. Monissa Euroopan maissa on niin sanottu kolmennentoista kuukauden palkka.

Lähteet: Tapio Bergholm, SAK, Akava, STTK
Tuomas Massinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi