Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Oma raha

Vanheneminen, ero tai läheisen kuolema muuttaa suhdetta rahaan – "Tajusin, että on eri asia, onko ihmisellä rahaa vai onko hänellä varaa"

Lotta Merenmies, Alex Koskikuru ja Anu Jaakkola kertovat suhteestaan rahaan. Kuva: Marianne Sendenali, Katja Juurikko ja Anu Jaakkolan arkisto

Pankin asiakkuusneuvoja, toimitusjohtaja ja yrittäjä kertovat, millainen rooli rahalla on heidän elämässään.

"Nuorempana raha poltteli käsissä"

Kuka: Alex Koskikuru, 24, asiakkuusneuvoja
Koulutus: sijoituspalvelututkinto, tradenomiopinnot kesken
Asuu: tyttöystävän kanssa vuokralla Helsingissä

”Suhteeni rahaan muuttui, kun muutin omilleni ja aloin itse maksaa laskuni. Viimeistään silloin rahan arvo kirkastui.

Ensimmäiset euroni tienasin kierrellessäni veljeni kanssa myymässä arpoja tennisseuran hyväksi. Saimme jokaisesta myydystä arvasta euron itsellemme.

Sain sysäyksen sijoittamiseen täytettyäni 18 ja saatuani tietää, että vanhempani olivat aloittaneet rahastosäästämisen jo syntyessäni. Sain kertyneet säästöt itselleni, kun tulin täysi-ikäiseksi. Ei se mikään valtava summa ollut, mutta näin, että sijoitus oli kannattanut.

Nyt olen töissä pankissa asiakkuusneuvojana ja neuvon ihmisiä paljon sijoitusasioissa. Toisinaan työtä ja harrastusta on vaikea erottaa toisistaan, sillä markkinoita tulee joskus seurattua iltaisin kotonakin.

Yritän säästää tulevaisuutta varten. Olen alkanut miettiä jopa eläkejärjestelmää, joka ei varmaan kestä siihen asti, kun itse joskus 70-vuotiaana pääsen eläkkeelle.

Nuorempana raha poltteli käsissäni, mutta nykyisin olen erittäin harkitseva. Pohdin joskus vielä ostos kädessäni, että tarvitsenko tätä oikeasti. Kun olen varma, että tarvitsen, en enää mieti hintaa. Suosin laatua enkä ikinä osta mitään sellaista, mitä tarvitsisi katua.

Kun olen reissussa, saatan tuhlata rahaa turhan harkitsemattomasti. Tiliotetta ei ole kiva katsoa jälkeenpäin. Voisin myös käydä ulkona syömässä vaikka kolme kertaa päivässä, mikä ei välttämättä ole fiksua.

Maksan aina kortilla tai kännykällä rahansiirtopalveluita käyttämällä. Käteistä on mukana sen verran, etten jää pulaan, jos jossain ei voi maksaa kortilla. Muuten käteinen alkaa tuntua jo aika historialliselta asialta.

Olisi hienoa, kun olisi taloudellisesti riippumaton. Se voisi olla kaukaisen tulevaisuuden tavoite.”

"Tavaroiden sijasta voi ostaa elämyksiä"

Kuka: Anu Jaakkola, 44, toimitusjohtaja liikunta-alan yrityksessä
Koulutus: liikuntatieteiden maisteri
Asuu: perheineen Australiassa

”Olen rahankäyttäjänä vähän tuurilla käyvä. Yleensä kulutan vähän, mutta sitten saatan yllättää itsenikin, kun pääsen vauhtiin.

Olen aina tehnyt töitä, jotta minulla olisi rahaa. Opiskeluaikana vanhempiani tukivat minua rahallisesti, mutta lisäksi kävin töissä ja otin opintolainaa. En ollut se, joka kitkutti kaikki opiskeluvuodet pienillä kuluilla.

Olen oppinut mieheltäni, että tavaran sijaan voi ostaa elämyksiä ja palveluja. Olen myös alkanut kysyä itseltäni, tarvitsenko todellakin tätä vai pärjäisinkö ilman. Olen siis pienesti muuttanut ajattelutapaani ekologisempaan suuntaan. Pyrin ainakin hillitsemään ostosten määrää.

Raha merkitsee elämän helppoutta ja turvaa. Se on mahdollistanut upeita kokemuksia maailmalla. Ymmärrän hyvin, että kun rahaa ei ole, paine on aivan kamala.

Lapsuudenkodissani panostettiin urheiluharrastukseeni. Koen, että sain paljon ja jopa helposti. Toisaalta tein itse töitä urheilu-uran eteen.

Menin myös töihin heti kun se oli mahdollista. Viikkorahoista säästin puolet ja tuhlasin puolet. 15-vuotiaana olin työharjoittelussa ja tein siitä itselleni kesätyöpaikan. Olin vaatemyyjänä farkkuliikkeessä monta vuotta. Olen oppinut kotoa, että pitää tehdä työtä ja olla omillaan.

Yrityksistä huolimatta olen huono säästämään rahaa. Säästöt kyllä kertyvät, mutta sitten tulee jotakin pakollista hankittavaa.

Mietin tulevaisuutta, vaikken kirjaakaan asioita ylös tai tee laskelmia. Yrityksen raha-asioita tulee mietittyä enemmän, ja se tietenkin vaikuttaa henkilökohtaisiin ansioihin.

Olen ostanut asuntoja sijoitusmielessä. Haluaisin perehtyä osakesijoittamiseen, mutta aikaa ja intoa ei ole vielä löytynyt tarpeeksi. Harmittaa, että olen juuri sellainen tyypillinen nainen eli miestään huonompi sijoittamisessa. Siinä pitäisi petrata.”

"Arvot menivät uusiksi, kun lapsi kuoli"

Kuka: Lotta Merenmies, 37, freelancer, media-alan yrittäjä
Koulutus: radiotyön linjan ylioppilas
Asuu: Helsingissä vuokralla poikansa ja koiransa kanssa

”Nuorempana tulin vähän villiksi, kun sain jostakin rahaa. Ajattelin, että se on tehty kulutettavaksi. Se mikä tuli, myös meni.

Kaikki muuttui, kun vanhempi poikani kuoli. Mikään ei yhtäkkiä tuntunut miltään. Jäin vuodeksi työelämästä pois, mutta silti kulut juoksivat. Aloin myös matkustella. Lopulta tajusin, että on eri asia, onko ihmisellä rahaa vai onko hänellä varaa. Sain taas kiinni normaalista elämästä ja palasin arkeen. Syvistä vesistä on noustu.

Eron myötä jäin toisen poikani yksinhuoltajaksi. Sekin oli iso elämänmuutos, sillä pyöritän koko rumbaa yksin. Kulut ovat samat, mutta käytettävissä ovat vain yhden tulot.

Kolmas minuun vaikuttanut asia liittyy siihen, että olen kilpaillut fysiikkalajeissa ja myös pudottanut 60 kiloa painoa. Tämä on opettanut minulle sen, miten hirveän kallista Suomessa on elää ja syödä terveellisesti. Aiemmin en vertailut kilohintoja, mutta nykyisin minusta on tullut hintatietoinen.

Neljäs iso asia on freelancerius. Välillä on tiukkoja kuukausia, ja se opettaa puljaamaan rahan kanssa. Olen myös varautunut eläkevuosiin, sillä 1200 eurolla kuukaudessa olisi vaikea tulla toimeen. Olen eläkesäästäjä ja rahastosijoittaja. Äitini on opettanut, että sukanvarressa on oltava jotakin. Yksinhuoltajana ajattelen, että se on vastuullisuutta.

Raha tuo turvallisuutta ja helpottaa elämää. Se on pakollinen väline, joka mahdollistaa asioita ja vähentää stressiä. Olen kasvanut yrittäjäperheessä, jossa vanhemmat olivat tarkkoja siitä, ettemme koskaan saaneet mitään annettuna. Rahan eteen oli tehtävä jotakin, vaikka siivottava firmaa.

Ensimmäinen itse hankkimani työpaikka oli 14-vuotiaana McDonald’sissa. Muistan, miten ylpeä olin itsestäni, kun sain ensimmäisen palkkanauhan käteeni. Kaikki oli omaa ansiotani.”

Kulutus kasvaa, harva säästää

Pikavipit eli vakuudettomat lainat ovat monen rahankäyttäjän kompastuskivi, tietää velkaneuvoja Liisu Kuusela.

Lainat mahdollistavat erilaisten hankintojen tekemisen ilman, että niihin on tarvinnut säästää etukäteen. Kaikki eivät kanna huolta siitä, pystyvätkö he maksamaan velkaa takaisin.

Velkaneuvojan mukaan ongelma on juuri se, että enää ei säästetä etukäteen, mutta kulutusta kasvatetaan siitä huolimatta vuodesta toiseen.

Pikavippi on Kuuselan mukaan harhaanjohtava termi, sillä sanasta tulee mieleen pieni laina. Tosiasiassa pikavipeillä pystyy kasvattamaan itselleen nopeasti kymmenientuhansien korkeakorkoisen velkataakan.

– Jotkut ovat joskus kokeilleet hakea niitä urakalla mutta eivät sitten ole tietenkään nostaneet niitä. Pienessä ajassa niitä pystyy saamaan 50 000, jos vain on säännölliset tulot.

Kuuselan mukaan pienilläkin tuloilla saa otettua niin suuren velkamäärän, ettei sitä pysty maksamaan takaisin ottamatta lisää lainaa, kun tulot eivät riitä kaikkien velkojen maksuun.

Velkaneuvonta ei ole ainoa apu

Kuusela on nähnyt, että huonosta rahankäyttäjästä voi sukeutua jämpti kuluttaja. Usein ulkoiset paineet pakottavat siihen, mutta parasta olisi, jos ihminen olisi itse motivoitunut muuttamaan kulutustottumuksiaan.

Apua löytyy muualtakin kuin velkaneuvonnasta. On olemassa esimerkiksi talouslaskureita, joiden avulla voi seurata kuukausittain, mihin rahat kuluvat.

Kaikista parasta olisi, jos fiksun rahankäytön oppisi jo lapsuudenkodissa.

– Olisi hyvä opettaa lapsi miettimään, mitä oikeasti tarvitaan, sekä hiukan ponnistelemaan sen eteen, mitä haluaa. Pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta tarvitaan.

Lista

Kolme parasta hankintaa

Asiakkuusneuvoja Alex Koskikuru:

1. Omat harrastukset: ”Olen pelannut tennistä ja lumilautaillut, ja nyt olen alkanut kesäisin harrastaa golfia.”

2. Lomamatkat: ”Niistä on jäänyt hyvät muistot.”

3. Säästämisen aloittaminen: ”Siitä saa tietyn perusturvan.”

Toimitusjohtaja Anu Jaakkola:

1. Asunto Helsingin Ullanlinnassa: ”Hankin sen päästyäni töihin. Se oli järkyttävän kallis, mutta arvo tuplaantui. Sain omani pois.”

2. Ortopediset pohjalliset: ”Kärsin plantaarifaskiitista eli kantapään kivusta, ja pohjalliset tuntuvat pelastavan liikuntakykyni.”

3. Yritykseni osakkeiden ostaminen: ”Hyppäsin mukaan aivan uuteen maailmaan. Se on ollut erittäin hyvä retki, joka jatkuu yhä.”

Freelancer Lotta Merenmies:

1. Koira: ”Se on poikani paras kaveri.”

2. Kotini: ”Vaikka asun vuokralla, koen, että tämä on hyvä sijoitus: vuokra on korkea, mutta tilasta ja sijainnista kannattaa maksaa.”

3. Valkoinen sähkötakka: ”Se luo olohuoneeseen ihanaa hyggeä varsinkin näin talvella.”

Katariina Hakaniemi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi