Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Luonto

Tärkeiden norojen ja purojen merkitys alkaa selvitä - ja niiden tila heikkenee koko ajan

Periaatteessa vesilaki antaa hyvän suojan, käytännössä lakien soveltaminen on vaikeaa.

Puron ja noron erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa, mutta pykälien noudattamisen kannalta tärkeää. Kuva: Mikko Makkonen

Purot, lähteet ja muut pienvedet ovat valtakunnallisesti tarkasteltuna hälyttävän huonossa tilassa.

Pienvesillä on suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne ovat uhanalaisia, ja niiden tila heikentyy kaiken alkaa, minkä vuoksi ne tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon maankäytössä.

Periaatteessa nykyinen lainsäädäntö, erityisesti vesilaki, ympäristönsuojelulaki, luonnonsuojelulaki ja metsälaki, antavat sekä luonnontilaisille että luonnontilaisen kaltaisille pienvesille vahvan suojan.

Myös EU vahtii direktiiveillään sekä pienvesien eliöstöä että luontotyyppiä itseään.

– Lainsäädäntö suojaa pienvesiä, mutta sen tulkinta koetaan usein vaikeaksi eikä suojelunarvoisia pienvesiä aina tunnisteta maastossa, suunnittelija Liisa Hämäläinen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) kertoo.

Yhdessä Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskuksen Valonian kanssa on SYKE juuri julkaissut uuden oppaan nimeltä Pienvesiopas – Pienvesien tunnistaminen ja lainsäädäntö, joka on luettavissa internetissä.

Luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten pienvesiluontotyyppien tilan heikentäminen on kiellettyä.

– Jos kuitenkin jotain halutaan tällaisilla luontotyypeillä tehdä, siihen on haettava lupa aluehallintovirastolta. Ely-keskus antaa lupa-asiasta aville lausunnon ja toimii siis valvovana viranomaisena kuten muutenkin, ympäristöasiantuntija Kari Lahtinen Pohjois-Karjalan ely-keskuksesta kertoo.

Hänen mukaansa jos tällaisiin toimiin haluaa joku ryhtyä, pyritään ensin löytämään jokin vaihtoehtoinen ratkaisu. Jos sellaista ei ole näköpiirissä, vasta sitten joudutaan lupaprosessiin.

Vaikka vesilain mukaan purot luetaan vesistöihin, ne ovat ymmärrettävästi oppaassa mukana pienvesien joukossa. Puron ja noron erottaminen toisistaan on tärkeää, koska noro ei ole vesilain mukainen vesistö, eikä sen muuttaminen edellytä vesilain lupaa. Sen sijaan noro on vesilain nojalla suojeltu vesiluontotyyppi.

Muita oppaassa mukana olevia pienvesiä ovat norot, lähteet, lähteiköt, fladat ja kluuvijärvet.

Kaksi viimeksi mainittua ovat vain merenrannoilla ja saaristossa tavattavia maankohouman aiheutamia vesisaarekkeita.

Suomessa on enää vähän luonnontilaisia lähteitä. Kuva: Mikko Makkonen

Pienvesille ja niiden lähiympäristöille ovat ominaisia kosteus ja pienilmastot.

Suomessa arvioidaan olevan noin 100 000 kilometriä puroja ja noroja, 100 000–200 000 lähdettä ja 200 000 alle 10 hehtaarin lampea. Maankohoamisen seurauksena syntyneitä fladoja on noin 1 500 ja kluuvijärviä noin 450.

Pienvesiin kohdistuu monenlaisia maankäyttöpaineita, joista yleisimpiä ovat maa- ja metsäta­lous sekä rakentaminen. Pienvesien herkän luonteen vuoksi pienetkin muutokset lähiympäristössä voivat heikentää niiden tilaa.

– Puroja saatetaan haluta umpeen tai lähteisiin kaivonrenkaita, mikä on lähtökohtaisesti kiellettyä, Lahtinen sanoo.

Eri lakien yhteensovittaminen saattaa olla yksittäistapauksissa vaikeaa, eikä aina olla perillä, mitä missäkin tapauksessa tulisi ottaa huomioon. Lainsäädännön vaatimukset pitäisi tuntea nykyistä paremmin.

Oppaan laatijoiden mukaan lainsäädännön tulkinnassa ja viranomaiskäytännöissä on myös alueellisia eroja.

Pohjois-Karjalan ely-keskuksen luonnonsuojeluasiantuntijan Hanna Keski-Karhun mukaan metsähakkuista vastaavat tahot kyllä ottavat huomioon metsälain vaatimukset, mutta hyvin usein vesilaki ”unohdetaan” syrjään.

– Katsotaan, että täällä on hakattu ennenkin, joten niin voidaan tehdä nytkin. Samalla kuitenkin uoma unohdetaan, jolloin se saattaa kärsiä hakkuiden vaikutuksesta. Usein juuri elintärkeä pienilmasto katoaa hakkuiden takia.

Hänen mukaansa vuosikymmeniä sitten peratut pienvesialueet ovat saattaneet hyvinkin palautua takaisin luonnontilaan tai ainakin lähelle sitä, joten niiden varjeleminen olisi tärkeää.

Tunturipuroilla pesivä koskikara on pienvesiriippuvainen laji. Talvisin karat viihtyvät isommissakin virtavesissä. Kuva: Mikko Makkonen

Resurssien vähäisyys ja valvonnan puute on koettu pienvesien huomionnissa haastavaksi.

Tyypillinen esimerkki pienvesien monimuotoisuutta uhkaavasta menettelystä ovat sen lähellä tehtävät metsähakkuut ja varsinkin avohakkuut. Nykyisin suositellaan, että esimerkiksi puron ja hakkuun väliin jätettäisiin vähintään 5 metrin levyinen suojavyöhyke. Monien asiantuntijoiden mukaan suojavyöhykkeen tulisi olla ainakin 15–30 metriä leveä, ja jopa 45 metrin leveyttä on suositeltu, jotta pienvesistön luonnontila tai sen kaltaisuus varmasti säilyisivät.

– Liian usein suojavyöhyke on aivan riittämätön, Keski-Karhu sanoo.

Usein on myös rakennettu väliaikaisia väyliä metsäkoneita varten luonnontilaisten tai sen kaltaisten purojen yli. Tällaisissa tilanteissa tulisi varmistaa, että rakennelma ei tuhoa pienveden monimuotoisuutta, ja että se myös poistetaan käytön jälkeen.

– Oma lukunsa ovat sitten omatoimiojittajat. Kuinka paljon niistä tulee meille asti tietoa, on arvoitus, Keski-Karhu sanoo,

Siltarummut ovat monin paikoin esteenä vaelluskalojen siirtymiselle kutualueilleen. Jos siltarumpu halutaan laittaa jonnekin, tulee varmistaa, että se on riittävän syvällä, jotta kalat pääsevät nousemaan.

Rummun pohjalle suositellaan laitettavaksi kivikerros nousun helpottamiseksi.

Lainsäädäntö suojaa pienvesiä, mutta sen tulkinta koetaan usein vaikeaksi eikä suojelunarvoisia pienvesiä aina tunnisteta maastossa. Suunnittelija Liisa Hämäläinen

Teiden rakentamisessa Keski-Karhu suosittelee ennemminkin siltoja kuin rumpuja, jolloin vaelluskalat pääsevät vapaasti liikkumaan.

Pienvesien tilasta, luontoarvoista ja lajistosta tulisi oppaan tekijöiden mukaan kerätä kattavasti tarkempaa, ajankohtaista ja alueellista tietoa. Edellinen laajempi valtakunnallinen pienvesien inventointi on toteutettu 1990-luvun alussa.

– Tässä on nyt tuotu esille, voitaisiinko muita uomia koskevat tiedot ja lähteitä koskeva aineisto jollakin lailla yhdistää sekä tietysti ehkä myös selvittää lisää uo­mien tilannetta lisää, Keski-Karhu kertoo.

Luontotyyppi- ja lajitieto olisi hyvä tallentaa avoimeksi paikkatietoaineistoksi. Paikkatietoaineistojen kehittyminen ja avoimuus mahdollistaa pienvesien paremman huomioimisen.

Esimerkiksi kalastoltaan arvokkaat pienvedet eivät ole nykyisin kattavasti eri toimijoiden eivätkä aina edes viranomaisten tiedossa. Paikkatietoaineistojen ajantasaisuus ja kattavuus helpottaisi myös viranomaisten tekemää valvontaa.

Luontoarvoiltaan merkittävät pienvedet tulisi oppaan mukaan turvata jo kaavoituksen yhteydessä.

Myös luontoarvoiltaan heikentyneiden pienvesien tilan parantamista pitäisi tehdä nykyistä enemmän.

Määritelmät

Pienvesityypit

Purot ovat jokea pienempiä virtaavia vesiä, joiden valuma-alue on alle 100 neliökilometriä.

Norot ovat puroja pienempiä virtavesiä. Norot poikkeavat puroista lähinnä pienemmän koon, vähäisemmän virtaaman ja säännöllisen kausikuivuuden perusteella. Noroissa ei yleensä esiinny suurempia eliöitä, kuten kaloja ja rapuja.

Lammet ovat järviä pienempiä, pääosin kooltaan alle 10 hehtaaria. Lammet saavat vetensä joko tulouomasta, pohjavesipurkaumista tai lähivaluma-alueelta. Lampia voi syntyä myös jokiuomien mutkittelun seurauksena joen mutkan irtautuessa uomasta. Tällä tavalla syntyneitä lampia tai järviä kutsutaan nimillä juolua ja makkarajärvi.

Lähteet ovat alueita, joista pohjavesi purkautuu maanpinnalle tai vesistöön. Lähteitä esiintyy erityisesti reunamuodostumien, kuten harjujen ja moreenimuodostelmien alueilla sekä soilla.

Fladat ovat maankohoamisen vuoksi merestä irtautuvia merenlahtia, kluuvit meri­aluees­ta jo irtautuneita vesialuei­ta. Niiden tärkeimpiä ominaispiirteitä ovat veden alhainen suolapitoisuus, mataluus ja veden vähäinen vaihtuvuus.

Pienvesiopas
Hannu Kauhanen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi