Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Luonto

Jalohaikara on haikaroista uusin tulokas Suomen pesimälajistoon

Joka toinen yritys onnistui, kun jalohaikara kalasti.

Jalohaikaran eli jallun saaliskalana kolmipiikki oli yleisin, mutta välillä kohdalle osui myös ruutanoita. Kuva: Jussi Murtosaari

Lista Suomessa vakituisesti pesivistä haikaralajeista on lyhyt, yhden käden sormin laskettavissa. Kaulushaikara pesii laajojen järviruovikoiden kätköissä.

Harmaahaikara on yleistynyt nopeasti viime vuosikymmeninä ja pesii mielellään pieninä yhdyskuntina puissa. Etelästä tulleita nuoria lintuja nähdään laajalti syyskesällä.

Kolmas pesimälaji saatiin kattohaikarasta vuonna 2015, kun laji pesi ensimmäisen kerran Suomessa. Hämeenkosken keskustassa varttui poikasia, aina lentoon asti. Laji pesii yleisesti Virossa, ja lintuja nähdään meillä vaihtelevasti vuosittain.

Jalohaikara on uusin tulokas Suomen pesimälajistoon. Laji on kasvattanut voimakkaasti kantaansa Suomenlahden eteläpuolella, ja lintuja on nähty meillä yhä lisääntyvässä määrin.

Ensimmäinen varma pesintä löytyi Porvoosta kesällä 2018. Tänä kesänä tehtiin lajin yhdellä kertaa nähtyjen lintujen ennätys, kun Kotkassa muutti yhdessä parvessa 44 lintua.

Jalohaikara on lähes kurjen kokoinen ja höyheniltään kokovalkoinen, etualalla sinisorsia. Kuva: Jussi Murtosaari

Helsingin Vanhankaupunginlahti 16. elokuuta, lämmin mutta pilvinen iltapäivä. Aamupäivän lehtopöllöt eivät olleet kovin yhteistyöhaluisia, mutta jokunen ruutu kuitenkin.

Päivän pääkohteena ollut rannikkoukonkorento antautui kuvattavaksi kolmessa tunnissa, joten nyt oli vielä hieman luppoaikaa ennen kotimatkaa. Päätimme vetäytyä Vanhankaupunginlahden yleisöpiilokojulle. Mukava paikka tarkkailla ja kuvatakin mainion kosteikon lintumaailmaa.

Paikalla on aina muitakin asiasta kiinnostuneita, joten yhdellä kysymyksellä pääsee yleensä hyvin tilanteen tasalle. Nyt paikalla oli pyörinyt kalasteleva räyskä, useita harmaahaikaroita ja noin tunti sitten myös pari jalohaikaraa.

Otimme paikat kuvausaukon ympäriltä ja jäimme odottamaan, mitä tuleman pitää.

Jalohaikara on uusin tulokas Suomen pesimälajistoon. Kuva: Jussi Murtosaari

Kello 17.24 lennähtää ensimmäinen harmaahaikara kuvausetäisyydelle. Tuskin oli lintu ehtinyt kadota näkyvistä, kun vasemmalta lentää esiin valkoinen haikara. Aluksi se näytti vain liihottavan ohi, mutta samassa sille ilmestyi kaveri, ja hetken hermostuneen kaartelun jälkeen molemmat jalohaikarat laskeutuivat lietteelle.

Lintuharrastuspiireissä jalohaikara on saanut lempinimen Jallu. Hetken emmittyään lähempi lintu ryhtyy kalastamaan. Otus seisoo järkähtämättä paikoillaan ja tuijottaa kaula pitkänä veteen. Kun näköpiiriin ilmestyy jotain mielenkiintoista, alkaa lintu virittää kaulaansa saalistusasentoon.

Hitaasti kaula kaartuu mutkalle hieman takaviistoon, se jännittyy kuin jousi. Sopivalla hetkellä jousi laukeaa ja kaula sinkoaa tikarimaisen nokan kalan perään. Iskuista onnistui lähes joka toinen. Välillä, kun kyseessä oli isompi saalis, lintu oikein innostui tärisemään juuri ennen ratkaisevaa iskua. Saaliskala käännetään ja nielaistaan poikkeuksetta pää edellä.

Seuraavan puolentoista tunnin aikana lahdella kalasteli tai ainakin näyttäytyi kuusi eri Jallua. Joukossa oli yksi erityisen kuvauksellinen yksilö.

Lähimmillään lintu innostui antamaan kalastusnäytöksiä vain reilun parinkymmenen metrin etäisyydellä piilokojusta. Kamerat lauloivat ja yhteensä lintu päätyi varmasti useisiin tuhansiin otoksiin.

Itse olin tottunut pitämään jalohaikaraa hankalan arkana lajina, mutta aika näyttää tehneen tehtävänsä myös tämän siivekkään suhteen. Mikäli lintu olisi tupannut yhtään lähemmäs, olisi kuvaaminen käynyt jo hankalaksi, ainakin mikäli halusi koko Jallun kuvaan.

Saalistusiskussa jalohaikaran kaula toimii jousen lailla. Kuva: Jussi Murtosaari

Tämän kaverin ruokalistalla oli havaintojen perusteella vain kalaa. Useimmat saaliit olivat pieniä kolmipiikkejä, mutta muutaman kerran näytti myös lahden ruutanakanta harvenevan.

Suomessa on tavattu kaikkiaan yhdeksän varsinaista haikaralajia, kaksi kattohaikaralajia ja vielä kaksi haikaralintuihin kuuluvaa iibistä.

Jalohaikara kuuluu haikaroihin, ja nykymenolla siitä saadaan uusi tulokaslaji. Tulokaslaji leviää meille omin voimin, tässä tapauksessa siivin.

Termit tulokas- ja vieraslaji sekoitetaan usein, mutta ero on hyvin selvärajainen. Vieraslajin ilmaantumiseen on ihminen osallinen ja niinpä vieraslajit ovatkin usein myös haitallisia, jopa tuholaisia. Jalohaikaran kohdalla tällaista huolta ei siis onneksi ole.

Jussi Murtosaari
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi