Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Luonto

Suomen luonnossa kasvaa kymmeniä syötäviä marjoja – ennakkoluuloton marjastaja poimii muutakin kuin mustikkaa, katso viisi vinkkiä

Juolukka muistuttaa mustikkaa, mutta on maultaan miedompi. Puuvartista juolukkaa kasvaa rämeillä ja tuoreilla kankailla. Kuva: Antti Saraja

Monen marjastajan pakastin täyttyy loppukesän korvilla mustikasta. Metsäreissulla mukaan on saattanut tarttua myös ahomansikkaa, metsävadelmaa ja hillaa. Syksyllä kypsyvät puolukat, sitten karpalot.

Nämä marjat ovat useimmille ne tutuimmat, mutta metsässä, kosteilla rämeillä ja vaarojen rinteillä kypsyy muitakin syötäviä marjoja. Niitä vain ei tunneta yhtä hyvin. Joillakin on jopa myrkyllinen maine rasitteenaan.

Suomen luonnossa kasvaa yli 30 syötävää marjaa. Tässä niistä viisi.

Vinkit marjojen käyttöön antaa kokenut marjastaja ja ruokamartta Sirkka-Liisa Kuusela Itä-Hämeen Martoista.

1. Juolukkaa mustikan kaveriksi

Toisin kuin vanha luulo väittää, juolukka ei ole myrkyllinen marja. Kostealla rämeellä kasvava juolukka muistuttaa ulkonäöltään mustikkaa. Maultaan se on kuitenkin miedompi.

Juolukkaa voi syödä sellaisenaan tai lisätä vaikkapa muiden mehumarjojen joukkoon. Juolukassa on runsaasti c-vitamiinia sekä flavonoideja, kuten sinisiä väriaineita, eli antosyaaneja ja kversetiiniä. Antosyaani on liitetty tulehduksen ehkäisemiseen, kversetiini taas sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn.

Lue myös: Kastelu pelasti ensi vuoden vadelmat –  kärköläläinen viljelijä: "Ilman sitä olisi lyhyt myyntikausi"
 

Poimintakausi on parhaillaan käynnissä. Juolukka ei ole kaikkein nopein kerättävä, sillä marjat on usein poimittava käsipelillä. Poimurin käyttäminen puuvartisessa, korkeassa varvikossa on hankalaa. Toisaalta vaivannäkö kannattaa.

– Kerään juolukat mustikan joukkoon. Juolukka on hyvä ja riittoisa marja, ja jos sitä olisi reilummin, se taistelisi suosiosta pensasmustikan kanssa, Sirkka-Liisa Kuusela uskoo.

Leipojille Kuusela vinkkaa, että juolukka sopii hyvin kakunkoristeeksi, sillä se ei sotke mehullaan kakkua, kuten mustikka.

2. Variksenmarjassa on voimakas maku

Variksenmarja antaa usein runsaan sadon. Silti musta, voimakkaanmakuinen marja jää monelta hyödyntämättä.

Variksenmarja mielletään pohjoisen marjaksi, mutta sitä kasvaa koko maassa. Eteläinen alalaji tosin marjoo niukemmin kuin pohjoinen laji. Lahden seudulla variksenmarjaa saattaa löytää Lapakiston mäntykankailta. Poimintakausi alkaa heinäkuun lopussa.

Kovapintainen ja paksukuorinen marja on helppoa kerätä. Variksenmarjasta saa herkullista hyytelöä tai hilloa, ja sitä voi lisätä myös mehuihin makua tuomaan.

Variksenmarja tekee usein runsaan sadon. Varvun lehdet ovat neulasmaiset. Kuva: Jarkko Mikkonen

3. Mesimarja, suuri herkku

Mesimarjan löytäjä voi pitää itseään onnekkaana – sen verran harvinaiseksi punainen herkkumarja on käynyt. Metsien käsittelyn ja tehomaatalouden seurauksena mesimarjalle suotuisat elinympäristöt ovat vähentyneet.

– Minun lapsuudessani mesimarjaa oli vielä vaikka kuinka paljon, mutta nuoret eivät välttämättä ole koskaan maistaneet sitä, Kuusela sanoo.

Mesimarjan sato vaihtelee. Osa mesimarjoista ei kykene itsepölytykseen ja jää marjattomiksi.

Sato on parhaimmillaan heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun. Tummanpunainen marja on suuri herkku sellaisenaan. Siksi sitä käytetään esimerkiksi jälkiruuissa.

– En raaskisi valmistaa siitä mitään. Laittaisin tuoreet marjat jäätelön päälle, Kuusela sanoo.

Mesimarjan poimintakausi jatkuu elokuun lopulle.

Mesimarjan sato vaihtelee suuresti. Kuva: Jukka Vauras

4. Lillukka viihtyy valossa

Lillukka muistuttaa lehdiltään mesimarjaa, mutta marjan maku on paljon vaatimattomampi. Lillukka viihtyy lehtomaisilla alueilla ja vesistöjen rannoilla. Myös valoisilla harvennus- ja hakkuupaikoilla voi kehittyä hyvä sato.

Kuuselan mielestä hapahkon makuiset lillukat kannattaa napsia suoraan suuhun, jos niitä löytää luonnossa liikkuessa. Hän arvelee, että moni jättää marjan syömättä, koska ei tunne sitä. Todellisuudessa sekoittamisen vaaraa ei ole, sillä lillukka ei muistuta mitään myrkyllistä kasvia. Esimerkiksi myrkyllinen näsiä kasvaa metrinkorkuisena pensaana, ja sen lehdet ovat kapeat. Kuusela muistuttaa, että marjojen tunnistamisessa pitää tarkastella aina koko kasvia ja kasvupaikkaa, ei pelkkää marjaa.

Lillukan lehdet ovat kolmisormiset. Lehtiä käytetään juomien mausteena. Kuva: Tuija Paananen

5. Riekonmarjaa ruska-aikaan

Jos syksyllä suuntaat pohjoiseen, pidä silmällä punaisena leimuavaa maaruskaa. Riekonmarjan lehdet saavat varvikon suorastaan hehkumaan.

Itse marja muuttuu kypsyessään vihreästä punertavaksi ja lopulta mustaksi. Silloin marjat ovat valmiita poimittaviksi.

Tunturi-Lapissa kasvavan riekonmarjan sato on niukka, mutta marjat ovat tärkeää ravintoa alueen linnuille, kuten kiirunalle.

Ruuanvalmistuksessa riekonmarjaa käytetään varsinkin soseissa ja mehuissa.

Lähteinä: arktisetaromit.fi, luontoon.fi

Upea maaruska saa punaisen leimunsa riekonmarjasta. Kuva: Arktiset Aromit
Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi