Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Luonto

Satoja kyitä käsitellyt kyypartiomies opetti luontoretkellä, miten kyitä siirretään – ”Harva pelkääjä on nähnyt kyyn”

Monelle tuttu kotipihan vieras pääsee helposti hengestään, vaikka kyy on terveelle aikuiselle vaaraton ja turvalliseen siirtämiseen riittää käärmekoukku ja haavi. Pajulahdessa partioivan Mikko Turusen mukaan hakkuut ja kyypelko ovat johtaneet kannan pienenemiseen.

Kyypartiomies Mikko Turunen näytti kumiköyden pätkällä, kuinka kyykäärme otetaan kiinni. Kuva: Mirja Hussain

– Nyt ei kyy tiedä, kuinka moneen kotialbumiin pääsisi, jos olisi paikalla, kyyretkeläinen naurahtaa.

Kyypartiomies Mikko Turusen ja Nastolan valokuvausseuran järjestämä kyykäärmeiden valokuvausretki keräsi Pajulahteen lähes kolmekymmentä innokasta retkeilijää. Oppaana toimiva Turunen kierteli alueella kaksi tuntia ennen kierroksen alkua etsimässä käärmeitä, mutta turhaan. Kyyt pysyivät visusti piilossa koko luontokävelyn ajan.

Pieni poika juoksee tuulipukuihin pukeutuneen joukon hänniltä oppaan luokse.

– Tästä tuli nyt ihan kyytön retki, pelkkä iltakävely, Arttu Tuominen, 7, toteaa.

Tuominen on tullut kyyretkelle isänsä Jarkko Tuomisen kanssa. Arttu on retken nuorin osallistuja ja ainoa lapsi. Kyyt ovat Tuomisille ennestään tuttuja kesämökiltä.

– Kesällä 2016 näimme kyyn 15 kertaa, sen jälkeen harvemmin. Pienten lasten ja koirien takia mökkipihaan tuleva kyy mietityttää, ei niinkään pelota, Jarkko Tuominen pohtii.

Arttu ja Jarkko Tuominen pysähtyivät evästauolle luontokävelyn aikana. Mökkipihan kyyvieraat huolettavat lasten ja lemmikkien takia. Kuva: Mirja Hussain

Monet muut retkeilijät ovat samalla kannalla. Lapsia kyyt eivät haittaa, ellei vanhempi opeta pelkäämään.

– Jos ei omaa huonoa asennettaan opeta lapsille, he eivät välitä. Minunkin lapseni sanoivat aina vain "Katso äiti, kyy!", kun näkivät käärmeen, Sinikka Liuski muistelee.

Kyitä ei näkynyt kaksituntisen kyyretken aikana kertaakaan, vaikka paikalle saapui 25 innokasta retkeilijää. Ihmiset kohtaavat käärmeen usein marjastaessa tai kesämökillä. Kuva: Mirja Hussain

Purema ei ole vaarallinen mutta vaatii apua terveyskeskuksesta

Kyypelko kumpuaa usein väärästä tiedosta. Kyy on myrkkykäärme, ja siksi se rinnastetaan helposti suoraan kalkkarokäärmeisiin tai kobriin, joiden myrkky on moninkertaisesti kyyn myrkkyä vahvempaa.

– Hyvin harva pelkääjistä on nähnyt kyyn. Kotikissa ja ampiainen ovat ihmiselle tappavampia kuin kyy, Mikko Turunen sanoo.

Viimeisin kyykuolema Suomessa on yli parinkymmenen vuoden takaa. Terveelle aikuiselle kyynpurema ei yleensä ole vaarallinen, mutta ilman terveyskeskuskäyntiä myrkky jää kehoon ja voi vahingoittaa munuaisia.

Pelkkä kyypakkaus ei ole riittävä apu, vaan pureman jälkeen täytyy aina ottaa yhteys terveyskeskukseen. Sairaalassa myrkytystä hoidetaan kortisonilla ja nesteytyksellä.

– Kyypakkaus auttaa enemmän hermoihin kuin puremaan, Mikko Turunen sanoo.

Kyy puree, kun se tuntee itsensä uhatuksi. Metsässä kävellessä nilkat ovat vaarassa, jos ei kiinnitä huomiota, mihin astuu.

– Viimeksi kun olin marjametsässä paljain jaloin, olin astumassa konkelon yli ja suoraan kerällä kääriytyneen käärmeen päälle. Vedin jalan pois, kun huomasin käärmeen. Ei se mitään tehnyt, Heidi Savolainen kertoo kyyretkellä.

Mikko Turunen on käsitellyt yli kolmesataa kyytä, mutta saanut pureman vain kerran. Myrkkyä oli paljon, mutta asia ratkesi sairaalakäynnillä. Hänen mielestään punkkien levittämä borrelioosi on luonnossa liikkuessa kyynpuremaa suurempi uhka.

Kiviaidat ja kukkapenkit kiinnostavat kyitä

Kyyt siirtyvät metsistä ihmisten kotipihoille etenkin silloin, kun niiden luontainen elinympäristö on myllerryksessä hakkuiden tai rakentamisen takia. Turusen mukaan entisille pelloille tehdyillä uusilla asuinalueilla on usein alussa tavanomaista enemmän käärmeitä, koska vanha eläinkanta on vielä paikallaan. Vuosien saatossa kyyt ja muut eläimet poistuvat rauhallisemmille kotikulmille.

Kotipihan vuorenkilvet ja pensaat voivat kätkeä alleen ikävän yllätyksen. Kyyn havaitsee helpommin, kun talon ympäryksen pitää siistinä ja pensaiden alustat ajettuna. Kiviaitojen kolot ja kukkapenkit ovat käärmeille mieluisia piiloja. Samoin kuumat puiset patiot ovat houkuttelevia. Kyy lymyilee mielellään auringon ja varjon rajalla.

Mirja Hiltusen ja Sinikka Liuskin mielestä kyyt pelottavat vähemmän, jos niistä tietää enemmän. Tällä kertaa käärmeetön kyyretki oli heille hauska tapa liikkua luonnossa. Vasemmalla valkoisessa takissa Heidi Savolainen. Kuva: Mirja Hussain

Jos tontin vierestä löytyy syksyllä kyyn talvehtimispesä, sen voi siirtää keväällä kauemmas. Talvehtimispesiä kyyllä on vain yksi, kesäpesiä useampia. Kun kesäkuun alussa siirtää naaraskyyt pois, ne synnyttävät poikasensa muualle. Tällöin käärmeongelma ei uusiudu kesän edetessä.

Kyyt liikkuvat parin kilometrin alueella. Pihapiiristä poistetut käärmeet kannattaakin viedä tarpeeksi kauas asutuksesta. Näin niiden on vaikeampi palata.

Muurahaispesä tontin laidalla ei ole lupaus kyyttömästä pihasta. Muurahaiset pystyvät tuhoamaan kuolleen kyyn vuorokaudessa, mutta elävänä käärme ennättää luikerrella karkuun.

Kyypartio siirtää kyyt pihoilta elävänä

Moni kokee käärmeet niin uhkaavina, että ensimmäinen ajatus on lyödä jokaiselta vastaantulevalta kyyltä pää pois. Vainot ja vihamielisyys ovat verottaneet kyiden määrää.

– Kun olin lapsi, äitini tappoi kyyn aina, kun se tuli marjastaessa vastaan. Siitä on kuitenkin jo 50 vuotta. Itse en ole koskaan tappanut, ei ole tullut mieleenkään, kyyretkelle osallistunut Mirja Hiltunen miettii

Luontokävelyn aikana retken opas Mikko Turunen näyttää kumiköyden pätkällä, miten kyyn saa napattua kiinni haavilla ja käärmekoukulla. Hän on käärmeiden siirtelyn konkari. Turunen siirtää pelkästään Pajulahden alueelta vuosittain jopa 30 kyytä kauemmas ulkoilureiteistä, frisbeegolfradoista ja luonnossa liikkujista. Pienin siirretty kyy oli vain lyijykynän paksuinen. Sen huomaamiseksi tarvitsee harjaantuneen silmän.

Oman kyypartiointinsa lisäksi mies tulee pyynnöstä koti- ja mökkikäynneille siirtämään käärmeitä pois pihoilta. Soittoja tulee vuosittain parisenkymmentä. Kyiden siirtojen lisäksi Turunen antaa puhelimessa konsultaatiota ja välittää siirtopyyntöjä eteenpäin, jos lähempänä asuu toinen vapaaehtoinen käärmeharrastaja. Jotta kyypartiointi olisi yhä kattavampaa, tarkoituksena on kasata vapaaehtoisten ryhmä, jonka jäsenet partioisivat alueittain. Tavoitteena on kattaa Suomi mahdollisimman laajasti. Ilmoittautuneita on jo viitisentoista.

Suomi on Euroopan ainoita maita, jossa kyykäärme ei ole rauhoitettu. Turusen mukaan kyyt tulisi jättää rauhaan, jotta jyrsijöiden kannat eivät kasva räjähdysmäisesti.

– Jos kyyt hävitetään, kohta tarvitaan ammattiryhmä, joka ampuu myyriä ja hiiriä. Ilman kyitä se jää ihmisen tehtäväksi.

Kyyn kiinniottamiseen tarvitaan käärmekoukku ja kankainen haavi. Työvälineiksi käyvät myös useammasta kodista löytyvät harava ja ämpäri. Kuva: Mirja Hussain
Ohje

Näin siirrät kyyn turvallisesti

Ota kyy kiinni pitkävartisella käärmekoukulla. Työvälineiksi käyvät myös harava ja ämpäri.

Ohjaa käärme koukulla kankaiseen, reiättömään haaviin ja sulje se. Siirrä kyy haavista esim. kangaskassiin. Kyy ei pure kankaan läpi.

Sulje kassi huolellisesti. Kun käärme on pussissa, se pysyy rauhallisena ja paikallaan.

Kuljeta kyy uudelle alueelle ja vapauta.

Lähde: kyypartiomies Mikko Turunen
Sanni Laine
sanni.laine@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi