Porvoonjoen yläosien limaskakasvustot ovat poikkeuksellisen runsaita myöhäisestä ajankohdasta huolimatta, kerrotaan Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksestä. Syynä on pitkä lämmin sääjakso.

Limaskat ovat pieniä, alle yhden senttimetrin läpimittaisia veden pinnalla kelluvia putkilokasveja. Porvoonjoessa kasvaa kolme limaskalajia: iso-, pikku- ja kupulimaskaa.

Palojoessa Orimattilassa isolimaskat peittävät joen rannasta rantaan kilometrien matkalla. Joen keski- ja alaosien limaskoista valtaosa on jo huuhtoutunut merelle, eivätkä määrät enää ole silmäänpistäviä Orimattilasta alavirtaan.

Vesiensuojeluyhdistyksen alkuviikon inventoinneissa huomattiin, että Porvoonjoen kupulimaskat olivat laajentaneet kasvualuettaan 15 kilometriä ylävirtaan. Ylimmillään sitä esiintyy nyt Orimattilan Tönnön korkeudella. Aikaisemmin esiintymisalueen yläraja kulki Pukkilan pohjoisrajan alueella.

Suotuisat kasvuolosuhteet, erityisesti korkeat lämpötilat ja ravinteiden runsas saatavuus, ovat limaskoille tärkeitä kasvutekijöitä. Porvoonjoessa ja Palojoessa voimakas yhdyskuntajätevesikuormitus ja hajakuormitus nostavat veden ravinnepitoisuuksia.

Suotuisissa olosuhteissa limaskat saattavat yltää massaesiintymiin. Syyskuussa 1997 kupulimaska lisääntyi räjähdysmäisesti ja värjäsi Porvoonjoen vihreäksi. Pukkilan pohjoisrajasta jokisuulle esiintyi tuolloin laajoja kupulimaskalauttoja.

Vesiensuojeluyhdistyksen mukaan Porvoonjoen nopeasti kasvavien limaskojen hyötykäyttöä voisi ehkä miettiä. Ne ovat mielenkiinnon kohteina jätevesien ravinteiden talteenottajina ja kierrättäjinä sekä vihreän energian tuottajina.