Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Luonto

Lapintiira voi lentää vuodessa 70 000 kilometriä – muuttolintujen matkaa auttavat pään sisäinen paikannin ja kalenteri, silti matka etelään on linnuille rankka

Pahimpia esteitä ovat Välimeri ja Saharan autiomaa. Näillä osuuksilla myötätuulesta on otettava kaikki irti, joten Afrikkaan lentävien lintujen on lähdettävä matkaan jämptisti ajoissa. Uusin haaste muuttolinnuille on muuttuva ilmasto.

Lintujen muuttoaikataulut muuttuvat. Valkoposkihanhien pääjoukko lähtee lokakuussa Suomesta kohti Britteinsaaria ja Alankomaita. Kuva: kai skyttä

Moni henkilöauto jää vuodessa ajettujen kilometrien määrissä toiseksi lintumaailman kaukomatkaajalle, lapintiiralle. Kun meillä pohjoisella pallonpuoliskolla tulee syksy, lapintiira lähtee vaellukselle kohti Etelämannerta, jossa kesä on vasta alkamassa.

Tässä tapauksessa ”linnuntie” ei ole suora reitti, vaan edestakainen lento koostuu etäisesti kahdeksikon muotoisesta reitistä navalta navalle.

Kansainvälinen tutkijaryhmä selvitti lapintiiran muuttoreittiä vuonna 2010 Pnas-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa. Paikantimella varustetut linnut viettivät Etelämantereella noin 4—5 kuukautta vuodesta, ja palasivat Atlantin rannikkoa myötäillen kohti pohjoista. Näille Grönlannista lähteneille linnuille kertyi muuttomatkaa noin 70 000 kilometriä.

Lapintiira pitää Suomessakin hallussaan muuttolintujen lentoennätystä 15 000 kilometrin yhdensuuntaisella muuttomatkallaan.

Lentovoimaa löytyy pikkuiselta pajulinnultakin. Tämä pienen suklaapatukan painoinen lintu lähtee joka syksy vajaan 10 000 kilometrin pituiselle vaellukselle kohti itäistä Afrikkaa palatakseen keväällä taas takaisin.

Pääsky paikantaa tiensä tutulle pesälle

Matkan pituudessa myös sen tarkkuus vetää vertoja ihmisten kehittämille paikantimille. Esimerkiksi laulujoutsen löytää tiensä aina tutulle järvelle, ja Afrikan tropiikissa talvensa viettävät haarapääskyemot palaavat vuosi toisensa jälkeen tutun pihapiirin ulkorakennukseen pesimään.

Kaikkia lintujen suunnistuksen saloja ei vielä tunneta. Sen verran tiedetään, että nämä huippusuunnistajat hyödyntävät pitkillä matkoillaan monia eri menetelmiä.

Birdlife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi kertoo, että lintulajien välillä on paljon vaihtelua muuttotapojen suhteen.

– Isokokoiset päivämuuttajat, kuten kurjet, tuntevat maamerkit ja ruokapaikat, joiden luona kannattaa pysähtyä. Nuoremmat yksilöt oppivat vanhoilta, Lehtiniemi toteaa.

Lintujen koko kertoo usein jotain niiden muuttotavoista. Pienillä linnuilla saman kesän poikaset matkaavat yksinään ilman emojaan, mutta monilla isoilla linnuilla perheet matkaavat yhdessä talvialueille.

Kokemuksestakin on hyötyä

Linnut kantavat perimässään geneettistä ohjenuoraa, joka kertoo niille, mihin suuntaan niiden tulee minäkin vuodenaikana suunnistaa. Lehtiniemi kertoo kokeesta, jossa kottaraisia pyydystettiin ja vietiin lentokoneella etelään noin 1 500 kilometrin päähän. Tämä vastasi kottaraisten muuttomatkaa.

Kottarainen lentää muuttomatkallaan noin 1500 kilometriä. Kuva: Sari Tauru

Kun kottaraiset vapautettiin, nuoret yksilöt lähtivät lentämään ja matkasivat vielä toiset 1 500 kilometriä. Kokeneemmat yksilöt eivät sen sijaan muuttaneet normaalia kauemmaksi.

– Linnuilla on GPS päässään. Vanhemmat linnut kykenivät selvittämään sijaintinsa maapallolla ja ymmärsivät, ettei niiden tarvitse enää matkata 1 500:aa kilometriä etelään. Ne tiesivät aiempien muuttomatkojensa kokemuksella, missä olivat. Nuoret ensi kertaa muuttaneet eivät.

Se, että tietää, missä on etelä, on yksinkertaista verrattuna siihen, että tunnistaa sijaintinsa.

– Kyky tunnistaa sijaintinsa on mielestäni hämmästyttävin asia lintujen suunnistamisessa, Lehtiniemi sanoo.

Paikantamisessa auttaa, että linnut kykenevät tunnistamaan ja oppimaan Maapallon magneettikentän paikalliset vaihtelut.

– Magneettikenttä ei ole tasainen. Siinä on paljon paikallisia muutoksia. Muuttomatkan viimeinen etappi vaikka sille tutulle lammelle voi tapahtua myös maamerkkien avulla.

Aikainen lähtijä pystyy varautumaan ongelmiin

Afrikan eteläisiin osiin muuttavat linnut lähtevät matkaan jämptisti. Tämä on tärkeää, sillä pitkä matka tarkoittaa suurempia riskejä.

– Tuolla matkalla linnuilla on kaksi suurta estettä: Välimeri ja Sahara. Lintujen täytyy olla paikalla oikeaan aikaan, jotta ne voivat hyödyntää korkealla puhaltavaa myötätuulta pitkällä lennolla, Lehtiniemi sanoo.

Jos lintu joutuu lentämään vaikeissa oloissa tai vastatuuleen, se ei välttämättä selviä aavikon tai meren ylityksestä.

Ja vaikka lintu selviäisikin rankasta matkasta, se voi olla lentomatkan jälkeen niin uuvuksissa, että sen täytyy pysähtyä syömään ja keräämään voimiaan. Tämä puolestaan hidastaa matkantekoa. Lisäksi riskinä on, että ruokaa ei ole juuri siellä, missä lintu sitä sillä hetkellä eniten tarvitsisi.

Aikaisin lähtemällä lintu varmistaa, että tiukassa paikassa, kuten huonojen säiden yllättäessä, sillä on hiukan pelivaraa.

Valon määrä määrittää lähtöhetken

Oikean lähtöhetken päättämiseen linnut hyödyntävät valon määrää. Kun päivän pituus muuttuu, linnut tietävät lähteä matkalle.

Jotkut lajit ovat tarkempia lähtöajan suhteen kuin toiset.

– Linnut kantavat myös kalenteria päässään. Monet tropiikkiin muuttavat hyönteissyöjälinnut lähtevät säästä huolimatta aina samaan aikaan. Toki jos pesiminen on viivästynyt esimerkiksi alkukesän huonon sään takia, nämäkin linnut siirtävät lähtöään.

Lyhyemmän matkan muuttajista monet säätävät muuttoaikaansa myös säätilan mukaan: jos syksyllä on normaalia lämpimämpää, linnut voivat viivytellä tavanomaista pidempään.

Ilmastonmuutos muovaa muuttorytmiä ja määränpäätä

Vanha Kuu kiurusta kesään -loru eri muuttolintujen saapumisesta keväisin ei tutkijan mukaan pidä enää lainkaan paikkaansa.

– Esimerkiksi taigametsähanhen muutto on aikaistunut 1990-luvun alusta lähes kuukaudella, mikä on erittäin suuri muutos, Lehtiniemi sanoo.

Muutamassa vuosikymmenessä myös talvehtimisalueet ovat muuttuneet. Yhä useampi metsähanhi talvehtii Ruotsissa, vaikka ennen lähes kaikki matkasivat talvehtimaan Itämeren etelärannikon ja Pohjanmeren maihin.

Ilmastonmuutoksen ja muun ihmisen toiminnan takia lintuja on nykyisin vähemmän kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Elinympäristöjen muutokset, kuivuus ja hyvien ruokapaikkojen katoaminen saattaa monen lajin ahtaalle.

– Yleisesti ottaen fakta on, että lintuja on nykyisin vähemmän.

Viime vuosikymmenien menestyjiä ovat olleet jotkut isot lintulajit, kuten valkoposkihanhi. 1970-luvun alussa valkoposkihanhia talvehti Euroopassa noin 10 000 yksilöä. Nykyisin niiden kanta on yli miljoonan.

Syy löytyy jälleen ihmisen toiminnasta.

– Isoja lintuja metsästettiin aiemmin ruuaksi. Kun metsästäminen on vähentynyt, lintukanta on kasvanut, palautunut.

Aloita lintubongaus puhtailla kiikareilla

Jos omalla kotipihalla pyrähtelevien lintujen tunnistaminen tuntuu hankalalta, alan ammattilainen kehoittaa aloittamaan pienin askelin.

– Heti ei tarvitse kyetä tunnistamaan kaikkia lintuja. Voi aivan hyvin aloittaa niistä lähipiirin linnuista, joita kohtaa päivittäin. Oma pihapiiri riittää oikein hyvin, Lehtiniemi toteaa.

Aloitteleva lintuharrastaja ei myöskään tarvitse kalliita laitteita. Kameraa tai kaukoputkea ei tarvitse ostaa, mutta riittävän hyvät kiikarit ovat Lehtiniemen mukaan pakolliset.

– Ilman kiikareita hommasta ei tule mitään. Mutta tässäkin ihan peruskiikarit riittävät. Kunhan muistaa pitää linssit puhtaana. Likaiset linssit ovat tavallinen virhe, joka vaikeuttaa tuntomerkkien näkemistä ja tunnistamista.

Kosteikoilla sijaitsevat lintutornit ovat myös hyviä paikkoja eri lajien tarkasteluun. Ympäri Suomea löytyy lintuharrastajien yhdistyksiä, jotka auttavat aloittelijan alkuun.

Kokemuksen myötä taidot kehittyvät.

– Meillä on Birdlifessa tunnista sata lintua vuodessa -kampanja. Aloittelijallekin tehtävä on täysin mahdollinen. Itseltäni tämä onnistuu muutamissa tunneissa, jos hyvä tarkkailupaikka löytyy. Toki minulla on kokemusta jo neljältä vuosikymmeneltä. Harjoittelu tekee tässäkin mestarin, Lehtiniemi toteaa.

Jaakko Kinnunen
Minna Muuronen
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X