Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Liikenne

Tankkaamisessa on monta tapaa ja tyyliä

Satuin television ääreen, kun sieltä tuli Tankkaustarinoita. Nimen perusteella ajattelin, josko olisi asiaa autoista ja polttoaineista. Ei ollut. Katsomassani jaksossa päiviteltiin porilaisen huoltoaseman wc-tilojen sotkuja ja pesäpalloilijat kävivät kopittelemassa pihalla.

Ohjelmatietojen mukaan uusi sarja kertoo tuiki tavallisesta arjesta suomalaisissa liikennemyymälöissä. Hohhoijaa, se siitä. Oma arkeni on jo niin tylsää, että en kaipaa lisäpuudutusta ruudun kautta.

Tankkaamisessa on monta tapaa ja tyyliä. Itse tuppaan jättämään viime tippaan, kun bensavalo on jo varoitellut tyhjenevästä tankista. Siihen ei ole mitään syytä, se vaan on niin. Laitan tankin kerralla täyteen tutulla kylmäasemalla enkä juurikaan kyttäile bensalitran hintoja.

Tällä taktiikalla tankilla tulee käytyä noin kerran kuussa. Ei minulla mitään tankkausasemia vastaan ole, mutta en niissä huvikseni hengaile. Tykkään siitä, että asiointi on nopeaa ja vaivatonta.

Muistissa on nekin ajat, kun tankkaus tarkoitti yhtä ruttuista kympin tai kahden seteliä. Opiskeluaikoina mentiin litra ja päivä kerrallaan, ja joskus kerättiin porukalla kolehti, että saatiin pari litraa menovettä. En enää tynkätäyttöä harrasta, mutta muiden tankkaajien pikaisista käynneistä päätellen parinkympin taktiikka on vielä voimissaan.

Vieraan paikkakunnan pienellä huoltoasemalla on mielenkiintoista käydä. Sitä oikein tuntee ne uteliaat katseet niskassaan, kun paikallinen kahviparlamentti seurailee tankkaajan puuhia. Heinäkuussa ajelin Satakunnan suunnalla matkailuautolla. Saattaa olla, että sikäläisellä Teboililla vieläkin naureskellaan, miten meikäkuski kurvaili kolmeen kertaan pihan läpi, ennen kuin löytyi sopiva letkupaikka.

En näet muistanut, että miltä puolelta laina-autoa tankataan. Tietysti ajoin väärälle puolelle ja peräti kahteen kertaan. Lopulta piti kysyä apua toiselta karavaanarilta, joka näytti, mistä kohtaa auton kylkeä se kadonnut taikaluukku löytyy. Hänellä sattui olemaan samanmerkkinen saksalainen matkailuauto, jossa luukku on nätisti kuskin oven pielessä eli ei siellä päinkään, mistä itse sitä yritin etsiä.

Ylimääräisiä kurvailuja on tullut tehtyä huoltoasemilla myös sen takia, että jotkut kuskit jättävät tankkauksen jälkeen autonsa parkkiin niille sijoilleen, mittarin eteen. En halua tietää, ovatko käymässä kassalla vai kakalla. Mikään tarve ei ole niin iso, etteikö omaa kärryä voi siirtää sivuun ja antaa tilaa muille tankkaajille.

Polttomoottorilla kulkevilla kuljettajilla on paljon julkisia tankkauspaikkoja, mistä valita. Sähköautoilijoilla niitä on huomattavasti vähemmän. On vaikea uskoa, että kukaan autoilija haluaa tahallaan estää toisen matkantekoa. Ollaanpa siis tarkkoina, ettemme pysäköi väärin sähköautoille varatuille latauspaikoille. Ei edes siksi aikaa, kun ”minä vaan pikaisesti käyn”.

Kaikille on tilaa, kun ajatellaan vähän oman auton keulaa pidemmälle.

Kirjoittaja on journalisti.

Mervi Varonen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi