Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Liikenne

Motoristin kuudenkympin villitys: 65 päivää ja 15 000 kilometriä

Mikko Saarinen toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja ajoi Intian Chennaista koti-Suomeen.

Motoristi Mikko Saarisella on kaksi silmäterää: nelisylinterinen, 1000-kuutioinen matkapyörä BMW K100 LT ja yksisylinterinen, 411-kuutioinen maantie-enduro Royal Enfield Himalayan. Kuva: Kirsi Taivainen

Alkukesän kutsua ei motoristi voi vastustaa. Kesäillan kutkuttava tunnelma moottoripyörän selässä on laukaalaiselle Mikko Saariselle mieleen.

– Suomessa on paljon hyviä pätkiä. Sopivan mutkaista ja hyväpintaista tietä on ilo ajaa kesäiltana, kun ilma ei ole liian kuuma tai kylmä, Saarinen hymyilee.

Moottoripyörät ovat kiinnostaneet Saarista jo pienestä lähtien.

– Koulupoikana ihasteltiin isompien pyöriä, mutta ensimmäisen oman pyöräni sain vasta, kun olin jo ollut töissä jonkun vuoden. Isä oli koko vehjettä vastaan, eikä suostunut sponsoriksi, hän naurahtaa.

Saarisen nykyinen pyörä on BMW K100 LT vuosimallia 1989. Toisen pyöränsä, intialaisen moottoripyöräteollisuuden klassikomerkin edustajan, Royal Enfield Himalayanin, Saarinen toi itselleen pitkältä ajoreissulta maailmalta.

– Enfield on varsin positiivinen yllätys. Isoilla teillä se ei ole omimmillaan, mutta pienillä teillä varsin hauska ajettava kun ei pidä kiirettä, hän tuumaa.

Positiivinen hulluus

Kuudenkympin rajapyykin lähestyessä A-Katsastuksen katsastusmies Saarinen päätti vuonna 2017 toteuttaa unelmansa pitemmästä reissusta, moottoripyöräajosta Intiasta Suomeen.

– Matkaan vetivät tietynlainen seikkailunhalu ja positiivinen hulluus, halu haastaa itseään. Olen aina toivonut pääseväni matkustamaan ja näkemään paikkoja, joista koulun maantiedon tunneilla oli juttua, hän kertoo.

Moottoripyörä piti ostaa Intian byrokratian vuoksi valmiiksi kuukausia aiemmin ja se oli osa matkan hintaa. Lähdöstä tuli totta huhtikuussa 2018. Moottoripyöräreissu kesti yli kaksi kuukautta ja ajokilometrejä tuli reippaat 15 000.

Isommalla porukalla turvallisempaa

Saarinen lähti PeterPanBiken räätälöimälle ja suunnittelemalle retkelle suomalaisen moottoripyöräseurueen mukana.

– Noin pitkälle reissulle minulle oli paras ratkaisu lähteä juuri räätälöidylle matkalle. Oma olematon kielitaito jo rajoittaa. Lisäksi tarvitaan tietoa ja suhteita, joita minulla ei ole.

Himalajan vuoristoteillä Tiibetissä käytiin korkeimmillaan 5300 metrissä. Kuva: Mikko Saarisen kotialbumi

Samoin Saarinen pitää hyötynä turvallisuutta isommalla porukalla liikuttaessa. Kalusto määräytyi matkatoimiston pyörävalinnasta.

– Matka oli samalla juhlamatka matkanjärjestäjälle, joka sai alkunsa 20 vuotta sitten ajamalla Royal Enfieldit Suomeen. Menopeli oli nyt sama.

Passi skannerin kannella

Saarisen reissua valmisteltiin melko kauan, joten tunnelma tiheni pikkuhiljaa lähtöpäivän lähestyessä. Ensimmäinen etappi, Helsinki-Vantaan lentoasema painautui lähtemättömästi mieleen.

– Lentoasemalla hapuilin passia, joka ihan varmasti oli ollut passipussissa kaulassa. Ei ollut.

Saarinen oli edellisiltana ottanut kopioita passista ja se oli sitten jäänyt skannerin kannen alle kotiin.

– Tunteen voi kuvitella. Sain passin kavereiden avustuksella lentoasemalle, mutta jouduin lentämään muun joukon perässä myöhemmällä lennolla Singaporen kautta Intiaan.

Älä törmää mihinkään

Intiaan saapuneen Saarisen ensimmäinen tulikoe oli selvitä kaaosmaisessa liikenteessä.

– Siellä pitää vaan määrätietoisesti ottaa oma tila. Jos meinaa edetä, on mentävä heti siihen väliin mihin mahtuu ja äänimerkki on paras varuste.

Saariselle tärkein liikennesääntö oli: älä törmää mihinkään. Kapeilla teillä ennakointi ja varovaisuus olivat arvossaan, varsinkin isoja autoja kohdatessa.

Nestetasapainon tärkeys

Luettelo olisi pitkä jos kaiken mieleenpainuvan listaisi, Saarinen sanoo, mutta tässä muutamia mainitakseen: Nepal kapeiden ja huonojen teiden vuoksi, Tiibetin korkeus ja autius, Kirgistanin maisemat, vanha Silkkitien kaupunki Buhara Uzbekistanissa, Turkmenistanin pääkaupunki Ashgabat mauttomuudessaan, Georgian Tbilisi, Istanbul, Karpaattien vuoristo.

– Haastavinta olivat varmaan Nepalin mutavelli ja Kirgistanin lumi sekä räntäsade pilkkopimeässä yöllä. Mukavinta oli hyvä porukka, upeat maisemat ja sopivat mutkatiet.

Kirgistanin kauniit maisemat, mukavat tiet, iloiset ihmiset ja laiduntavat hevoset tekivät vaikutuksen. Kuva: Mikko Saarisen kotialbumi

Vuoristossa ajaessa korkeus ei tuottanut Saariselle kovin isoja ongelmia.

– Yli viiden kilometrin korkeus kyllä sai hengästymään jo olemattomasta rasituksesta ja voimat oli myös vähissä. Niin kuumissa oloissa kuin korkeallakin nestetasapainon ylläpitäminen on tärkeää. Vettä kuluikin Intian helteessä varmaan viisi, kuusi litraa päivässä.

Päivän ajomatkan jälkeen parasta oli suihkuun ja kunnolla syömään pääseminen.

– Päivällä söimme vain jotain kevyttä, joten illalla oli nälkä.

Matkalaisena Saarinen kuvaa itseään melko sopeutuvaksi ja kohtuullisen rauhalliseksi.

– Asenne pitää olla tietyllä tavalla nöyrä mutta kuitenkin määrätietoinen. Matkalla tulee tilanteita, jolloin pitää mukautua olemassa olevaan ja joskus pitää uskaltaa mennä ja ottaa paikkansa.

Lue myös: Pelottaako nousta kyytiin ulkomailla? Madventures-kaksikkoakin on joskus hirvittänyt
 

Kotiin on hieno palata

Onnistunut reissu synnytti halun lähteä uudestaan jollekin pitkälle reissulle. Suomeen on aina kuitenkin hieno palata.

– Suomi on aika hyvä maa, ajatellen miten roskainen maa esimerkiksi Intia on, ja oma lukunsa on myös useiden maiden massiivinen byrokratia rajoilla jos maan sisälläkin. Jos olisi mahdollista lähteä ilman rajoitteita jonnekin, niin Pohjois- ja Etelä-Amerikka kiinnostaa. Samoin Keski-Euroopan vuoristo, Saarinen toteaa.

Royal Enfield Himalayan oli Intian lain vuoksi rekisteröitävä ensin valtion oman kansalaisen nimiin paikalliseen rekisteriin. ”Haluaisin saada pyörän rekisteröityä myös Suomessa”, Saarinen sanoo. Kuva: Kirsi Taivainen

Pitkälle reissulle ei Saarisen mielestä kannata lähteä, jos ajokokemusta on vain vähän. Ennen reissua Saarinen oli ajanut kotimaan lisäksi muutaman päivän matkoja Norjassa ja viitisen kertaa kauempana Euroopassa, kerran Marokkoon saakka.

– Taitoa pyörän hallintaan ja liikenteen lukemiseen tarvitaan varsin paljon. Hyvästä fyysisestä kunnostakaan ei ole haittaa.

Saarinen toteaa, että pitkästäkin reissusta selviää varsin vähillä varusteilla. Tärkeänä hän pitää kunnollisia ajovarusteita.

– Vaatteita ei kannata ottaa isoa määrää, sillä niitä voi pestä matkan varrella. Muita varusteita sitten harkinnan mukaan. Yksi neuvo on, että koepakkaa pyörän laukut ja karsi sen jälkeen puolet pois.

Kirsi Taivainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi