Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Liikenne

Pitääkö autokaupoilla kysyä vääntöä tai kurkkia konepellin alle? Auton voi ostaa muillakin perusteilla, kuten käsilaukun mitalla

Nykyaikainen ostaja valitsee auton netissä, eikä kysy paljon lähtee vaan paljon vie.

Punainen, sointuu kesäkenkiin, laukku tosin on vähän ahtaalla. Ihmisillä on erilaisia perusteita autokaupassa. Kuva: Sami Lettojärvi

Sanonnan mukaan autokauppaan mennään renkaita potkimaan, mutta ei kukaan oikeasti potki renkaita. Joskus se on saattanut paljastaa autosta jotain olennaista, mutta nykyisin etenkin isoissa autoliikkeissä autolle on tehty kuntokartoitus. Papereista voi lukea, missä kunnossa auto on. Enää ei myöskään kysytä, kuinka äkkiä auto kiihtyy nollasta sataan.

– Sen sijaan kysytään, kuinka paljon auto kuluttaa, kertoo automyyjä Taija Jääskeläinen Veljekset Laakkoselta.

Nykyaikaa on valita auto netissä. Mielessä on ehkä malli, sitten katsotaan mitä yksilöitä on tarjolla. Jos on iso liike, mieleisen auton voi tilata katsottavaksi vaikka maan toiselta laidalta.

– Auto tuodaan tänne rekalla, ja asiakas tulee katsomaan, onko auto sellainen kuin kuvissa. Eikä sitä ole pakko ottaa, jos se ei vastaakaan odotuksia, hän selittää.

Pääseekö ohi rekasta

Suuri osa ostajista ei välitä väännöstä tai puristuksista, eikä kysy mitään hevosvoimista. Ennen vanhaan katsottiin auton perään merkittyä numeroa. Jos se oli esimerkiksi 1,3, autoa kutsuttiin nuhapumpuksi. Numeron vieressä olevat lisäkirjaimet saattoivat antaa viitteitä siitä, että pikku kottero saattaa sittenkin lähteä punaisista valoista rivakasti.

– Nykyisin autoissa on turbot, eli ne numerot eivät välttämättä kerro mitään moottorin koosta, Taija Jääskeläinen sanoo.

Tärkeämpää onkin kysyä ”pääseekö tällä rekasta ohi”. Siis onko moottorissa sen verran tehoa, että sillä pääsee turvallisen ripeästi ohi rekasta, jos ei olla moottoritiellä, eikä käytössä ole ohituskaistaa. Jokainen Lahdesta Tampereelle ajanut tietää, miksi tätä pitää kysyä.

Ennen vanhaan kurkittiin myös konepellin alle. Yritettiin näyttää siltä, että ymmärretään asian päälle. Ehkä kokeiltiin nitkuttaa jotain.

– No aika harvoin enää katsotaan moottoria, Taija Jääskeläinen naurahtaa.

– Täällä kaikki on piilossa muovikuorien alla, hän näyttää.

Taija Jääskeläinen ymmärtää moottoreiden päälle, toisin kuin suuri osa autoilijoista. Hänellä on automekaanikon koulutus. Kuva: Sami Lettojärvi

Ovien määrällä on väliä

Tärkeä kysymys on myös, kuinka monta ovea autossa on. Jos autossa on kolme ovea eli oikeasti vain kaksi, koska jostain syystä takaluukku lasketaan oveksi, se on hankalampi parkkihallissa kuin viisiovinen auto. Kolmiovisen auton kaksi ovea ovat näet pidemmät kuin viisiovisen neljä ovea, ja siksi ne pitää saada enemmän auki kuin neliovisen auton lyhyemmät ovet. Jos parkkiruutu on ahdas, kolmiovisesta autosta mahtuu huonommin ulos kuin viisiovisesta. Sillä on väliä.

Kantamukset on myös kivempi nakata auton takapenkille kuin takaluukkuun. Takaluukut ovat usein kuraisia (kaikissa autoissa luukku ei aukea kaukosäätimellä), ja kädet likaantuvat takaluukkua avatessa helpommin kuin takaovea avatessa. Toki kantamukset voi heittää kolmiovisen auton takapenkille, mutta sieltä ne pitää koukkia, ja se on hankalampaa kuin viisiovisen auton ovesta. Puhumattakaan siitä, että takapenkille pitäisi laittaa lapsosia turvaistuimeen.

Laukun paikkakin voi olla tärkeä

Olennainen osa toimivaa ajokokemusta on, mihin käsilaukun saa. Käsilaukkua ei koskaan saa laittaa maahan (se tietää huonoa onnea), eikä kukaan laita kaunista laukkuaan likaiselle auton lattialle. Käsilaukulla pitää olla oma paikka, niin ravintolassa kuin autossakin.

Hyvä paikka on etupenkillä, mutta siitä se helposti keikahtaa kumolleen likaiselle lattialle. Jos laukku sattuu olemaan auki, kaikki tärkeät asiat vierivät kuramatolle ja penkin alle. Ja joskus laukun paikalle tunkee ihminen.

Käsilaukusta saattaa myös tarvita jotain tärkeää ajon aikana, kuten salmiakkipastillia tai kynsilakkaa. Kuulemma punaisissa valoissa odotellessa ehtii lakata kynnen tai pari. Kavereilta kuulin.

Sopiiko yhteen?

Tärkeää on, että autossa on säätövaraa mittojen mukaan. Oma lukunsa ovat erikoisesti mitoitetut ajoneuvot, kuten englantilaisten lordien maasturit. Lyhyt kuski joutuu kiipeämään sellaisen kyytiin sen sijaan, että astuisi ajoneuvoon.

Sitten katsotaan vielä nippelit: tuossa on hipaisu, tämä toimii automaattisesti ja sisustus on ihan kiva. Meikkipeilissä on valo, ja auton väri sopii yhteen uusien kenkien kanssa. Kyllä sillä perusteella voi auton ostaa.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi