Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Koti

Muuttaminen lapsuudenkotiin arvelutti ensin, mutta nyt Karotiet ovat onnellisia päätöksestään – kodista on tehty omannäköinen

Perheenisän lapsuudenkoti oli vastaus kysymykseen, mihin muuttaa, kun kolmas lapsi ilmoitti tulostaan. Vanhoista taloista saa tehtyä persoonallisia, vanha tekninen tila sai tässä kodissa kukkatapetit.

Arki rullaa uudessa kodissa. Koulu on ihan vieressä, Senni käy perhepäivähoitajalla kodin lähellä ja KYSillä vuorotyötä tekevällä Sanna Karotiellä menee työmatkaan lyhimmillään viisi minuuttia. Kuva: Tuire Punkki
Alkuperäiset sisäovet puhkesivat kukkaansa uusien, tummien pintojen parina. Kuva: Tuire Punkki

Ensimmäiseen tarjoukseen Sanna ja Jusa Karotie eivät vielä tarttuneet. Kun nuoripari alkoi suunnitella talon rakentamista kahdeksan vuotta sitten, Jusa Karotien vanhemmat Juhani ja Marja-Liisa Karotie ehdottivat, että pariskunta muuttaisikin Kuopion Päivärannassa sijaitsevaan Jusan ja tämän veljien lapsuudenkotiin.

Saaristokaupunki ja uusi talo vetivät vielä tuolloin pidemmän korren, mutta kun perhe kasvoi, kolmatta lasta odottaessa tuli jälleen ajankohtaiseksi puntaroida asumiskuvioita. Ennen lasten syntymää rakennettu talo soveltui paremmin kaksilapsisen kuin kolmilapsisen perheen kodiksi.

– Appivanhempani olivat edelleen valmiita luopumaan ison talon ylläpidosta ja me taas aloimme lämmetä ajatukselle, että mitä jos sittenkin siirretään talo seuraavalle sukupolvelle.

Siitä se ajatus sitten lähti.

"Vanhoissa taloissa on sitä jotakin"

Nyt nuoremmat Karotiet ovat asuneet talossa kaksi vuotta, eikä Sanna Karotie osaa enää kuvitella paluuta entiseen. 1970-luvun lopun suuri täystiilitalo päättyvän kadun lopussa, metsän siimeksessä mutta silti koulun ja kaukalon vieressä, on nappivalinta perheelle, jossa varttuu juuri nyt innokkaita jääkiekkoilijoita.

Sanna Karotie sanoo, että vanhassa asuinalueessa on sitä jotakin, ja taloista saa persoonallisempia kuin uusista. Hän ei enää näkisi itseään asumassa asuinalueella, joka on pitkään rakentamisen alla ja keskeneräisen oloinen.

Takkahuoneessa istuskellaan saunailtoina, ja se toimii myös lasten pelihuoneena. Kuva: Tuire Punkki

– Jo ajatus siitä, että muuttaisimme tänne, tuntui hyvältä. Kodilta. Vanhan talon ostaminen olisi saattanut muuten arveluttaa, mutta tiedossa oli, että talo on pidetty hyvässä kunnossa, ja tukea talon teknisiin asioihin on saatavilla.

Karotiet eivät ole ainoita, joiden katseet ovat kääntyneet takaisin kotinurkille.

– Parissa muussakin talossa on vaihdettu omistajaa seuraavaan sukupolveen.

Uima-allas oli aktiivisessa käytössä jo silloin, kun talo oli lasten mummola. Pinnat on altaan sisäkaakelointia vaille uusittu. Kuva: Tuire Punkki

Hänestä on hienoa ajatella, että uusi sukupolvi pääsee rakentamaan omat muistonsa samoilta nurkilta kuin vanhempansa.

Kuten Karotien perheessä jo 1980-luvulla oli tapana, kaverit ovat olleet aina tervetulleita tähän taloon, ja iso piha ja koti suorastaan houkuttelevat leikkeihin ja peleihin. Lapset rakastavat pohjakerroksessa olevaa uima-allasta.

– Kaverisynttäreiden ulkoistamista Hoplopiin ei ole tarvinnut pohtia vielä kertaakaan, Sanna Karotie nauraa.

Remontti oli ehditty aloittaa

Vanhemmat Karotiet ehtivät aloittaa talossa remonttien tekemisen. Keittiö ja pintoja on freesattu ja lämmitysmuoto vaihdettu maalämpöön.

Uudet asukkaat toivat kotiin vielä ripauksen omaa tyyliään ja veivät remonttiaallon loppuun laitattamalla muun muassa kylpytilat ja makuuhuoneet uusiksi.

Kaikki kosteat tilat remontoitiin ennen kuin nuorempi polvi ryhtyi asuttamaan taloa. Kuva: Tuire Punkki

– Taustalla on silti ajatus kunnioittaa talon henkeä.

Talon hengen kunnioitus näkyy jossain määrin myös puolison tavassa ajatella, miten kodin kalustus kannattaa järjestellä. Siinä missä Sanna Karotie pyörittelisi huonekaluja ja tavaroita mieluusti ympäri huonetta, Jusa Karotie valitsee puolisonsa mukaan turvallisemman lähestymistavan: television tai ruokapöydän hyväksi havaittu paikka on hänen mielestään järkevin nytkin.

Appiukon metalliteos sai jäädä seinälle

Osa talon irtaimistosta, kuten piano, jäi taloon jatkamaan elämäänsä uusien asukkaiden keskuudessa.

Yksi taloon jäänyt ja Sanna Karotien suuresti ihailema esine on Juhani Karotien metalliteos 1970-luvulta olohuoneen seinällä.

– Siinä on jotakin tähänkin aikaan sopivaa, hän pohtii.

Juhani Karotien työ on vuodelta 1975, ja se miellyttää Sanna Karotietä kovasti. Kuva: Tuire Punkki

Miniä puolestaan esitteli omia kättentöitään apelleen remontoimalla talon pohjakerroksessa olevan teknisen tilan harrastetilaksi, jonne voi sulkeutua omaan rauhaan tekemään esimerkiksi makrameetöitä.

– Pudotin varmaan appiukon polvilleen, kun huikkasin, että tulepa katsomaan, mitä sinun tekniselle tilallesi on tapahtunut, Sanna Karotie nauraa ja esittelee tyrmäävän upealla ruusutapetilla vuoratun kässätilansa.

Teknisestä tilasta tuli Sanna Karotien askartelu- ja käsityötila. Kuva: Tuire Punkki
Soili Porokka
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi