Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Koti

Lahdessa pajaa pitävä verhoilja Marjaana Kautto pelastaa vanhoja suvussa kiertäneitä aarteita

– Nykyään ihmiset ymmärtävät ja arvostavat käsityötä eikä moni ole ihmetellyt työn osuuden hintaa, verhoilija Marjaana Kautto sanoo.

Vanha rokokoo-tuoli joudutaan korjaamaan perusteellisesti ennen uutta verhoilua. Kuva: Sami Lettojarvi

Verhoilija ei hämmästy tai lannistu mistään. Asiakkaan silmissä vanha nojatuolin rotisko voi olla jo toivoton tapaus, mutta nykyaikaista ja perinteistä verhoilua tekevän Marjaana Kauton mukaan melkein kaikki huonekalut voi pelastaa.

– Mielestäni verhoilu kannattaa tehdä melkein aina, jos huonekalu on valmistettu laadukkaasti ja sen runko on vankka ja ehjä, verhoomo Vanhan Jutun yrittäjä Marjaana Kautto linjaa.

Kankaiden valinta on oleellinen osa huonekalun verhoilua. Värejä ja kuvioita on joka lähtöön. Kuva: Sami Lettojarvi

Tavallisimpia verhoiltavaksi tuotavia huonekaluja ovat vanhat nojatuolit ja sohvat, joiden kangas on kulunut puhki ja pehmusteet painuneet ja menettäneet muotonsa. Jo ennen huonekalun kiikuttamista paikan päälle asiakkaat lähettävät usein sähköpostitse verhoilijalle kuvia kohteesta monesta eri suunnasta. Kuvien perusteella verhoilija tekee tarjouksen, jossa arvioidaan työn osuutta ja kankaiden hintoja.

Verhoilussa voi myös leikitellä väreillä ja kankailla. Esimerkiksi rokokoo-tuolin voi verhoilla vaikkapa seeprakuvioilla. Verhoilija Marjaana Kautto

– Kankaiden metrihinnat vaihtelevat kolmesta kympistä satoihin euroihin. Nykyään ihmiset ymmärtävät ja arvostavat käsityötä eikä moni ole ihmetellyt työn osuuden hintaa. Perinteinen verhoilu ei ole asiakkaalle aina tuttu työmenetelmä, ja silloin erilaisten työvaiheiden määrä voi yllättää, Marjaana Kautto sanoo.

Korjauksia ja liimauksia ennen verhoilua

Projekti lähtee liikkeelle aina huonekalun kunnon tarkistamisella. Verhoilija tutkii, ovatko puuliitokset ehjiä tai kaipaako jousitus ja pehmustus uusimista. Tarvittaessa huonekalu voidaan purkaa alkutekijöihinsä ja kunnostaa kokonaan. Purkaessa huonekalujen sisuksista löytyy paljon pikkutavaraa kolikoista papiljottien neuloihin.

– Usein verhoilija tekee huonekaluihin korjauksia ja liimauksia. Jos tuolin jalat tai liitokset ovat rapsahtaneet irti, ne on korjattava ennen verhoilua, Marjaana Kautto tarkentaa.

Jos tuoliin tarvitaan uusia nappeja, sellaisia voi valmistaa jämerällä nappikoneella. Kuva: Sami Lettojarvi

Perinteinen verhoilu alkaa uusien joustimien sitomisella, johon verhoilijat käyttävät tiettyä tekniikkaa. Joustinjärjestelmän päälle kiinnitetään joustinliina, jonka päälle asetellaan usein pehmusteena käytettävää meriheinää, sen päälle juuttikangasta, jonka avulla istuin ommellaan muotoonsa ja lopuksi vielä kerros keinojouhia tai vanua.

– Vasta sitten istuin on valmis verhoiltavaksi. Verhoiljan työ on aika fyysisiä ja ennen verhoilijat olivatkin enimmäkseen miehiä, Marjaana Kautto tietää.

Huollettu kangas säilyy pitkään

Vanhan huonekalun uuden olemuksen kruunaa sen pintaan valittu uusi kangas. Asiakkaalla on usein ajatus kankaan tyylistä ja väristä, ja verhoilijan tehtävä on löytää toiveiden mukainen ja ominaisuuksiltaan sopiva materiaali.

Verhoilija Marjaana Kautto uskoo, että lähes kaikki huonekalut voi pelastaa. Kuva: Sami Lettojarvi

– Joskus kangas voi olla ryhdikäs ja jämäkkä, joskus sen pitää laskeutua hyvin. Ammattitaitoinen verhoilija osaa auttaa kuhunkin tyyliin tai aikakauteen sopivan kankaan valinnassa. Verhoilussa voi myös leikitellä väreillä ja kankailla. Esimerkiksi rokokoo-tuolin voi verhoilla vaikkapa seeprakuvioilla. Pääasia on, että tulos on asiakkaalle mieluisa ja oman näköinen.

Uusi verhoilu säilyy hyvänä pitkään, kun huonekalua huoltaa säännöllisesti imuroimalla kevyesti ja poistamalla tahrat nopeasti.

100-vuotiaat nojatuolit

Lahden Sopenkorvessa pääosin yksin työskentelevä Marjaana Kautto nauttii työstään ja sanoo rakastavansa erityisesti tarinoita vanhojen huonekalujen takana.

– On ihanaa päästä verhoilemaan vuosikymmeniä suvussa kiertäneitä aarteita. Nykyään aika usein vanhemmat antavat aikuiselle lapselleen lahjaksi jonkun rakkaan huonekalun verhoilun. Hiljattain verhoilin kaksi suurta laiskanlinnaa, jotka ovat olleet samassa suvussa jo 1920-luvulta lähtien. Sukuaarteiden lisäksi asiakkaat tuovat verhoiltavaksi kirpputoreilta tai huutokaupoista löytyneitä vanhoja tuoleja ja 1950-luvun vuodesohvia.

Perinteisessä verhoilussa käytetään luonnon mukaisia täytteitä. Kuva: Sami Lettojarvi

Joskus verhoiltavaksi päätyy myös uudempia huonekaluja. Silloin kyseessä on usein huonekalun ilmeen päivittäminen muuhun sisustukseen sopivaksi tai laadukkaan nuhraantuneen sohvan raikastaminen. Nykyaikaisessa verhoilussa suurin ero on pehmustemateriaalissa, sillä meriheinän sijaan siinä käytetään vaahtomuovia.

Verhoilu on kiertotaloutta

Kädentaitojen lisäksi verhoilijalta vaaditaan Marjaana Kauton mukaan hahmottamiskykyä, huolellisuutta ja paljon raakaa työtä. Yhdessäkään työvaiheessa ei saa oikaista, sillä se kostautuu lopussa.

Vihreät arvot ovat lähellä verhoilijan sydäntä.

– Ihmiset pohtivat nykyään paljon ympäristöasioita eivätkä käy vain kippaamassa vanhoja huonekaluja kaatopaikalle. Verhoiluala on kierotaloutta parhaimmillaan!

Verhoilijan paras palkka tehdystä työstä on se hetki, kun asiakas tulee hakemaan huonekalun muodonmuutoksen jälkeen. Hyvin tehtynä verhoiltu huonekalu kestää uudessa muodossaan seuraaville sukupolville jopa vuosikymmeniä.

Chiméne Bavard
chimene.bavard@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi