Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Koti

Vastuullinen vaatekaappi vaatii työtä ja selvittelyä

Eettinen pukeutuminen: Asiantuntijan mukaan viherpesu on vaatealalla yleistä.

Joensuulainen Sanna Koskinen aloitti vaatekaappinsa uusimisen lempivaateanalyysilla ja alkoi kiinnittää huomiota vaatteiden ekologisuuteen. Kuva: Kimmo Kirves

Raaka-aine, sen työstäminen materiaaliksi, suunnittelu, ompelu, markkinointi, käyttö ja lopulta kierrättäminen tai hävittäminen: vaatteen tie elinkaaren päästä päähän on pitkä. Vastuullisen vaateteollisuuden asiantuntija Anniina Nurmi harmittelee, että vaatetuotannon eettisyyden ja ekologisuuden arvioiminen on tehty kuluttajalle todella vaikeaksi.

– Tuotantoketjut pitäisi tehdä läpinäkyvimmiksi, jotta tieto koko prosessin vastuullisuudesta olisi saatavilla. Myös sertifiointijärjestelmää pitäisi kehittää, jotta kuluttajat tietäisivät, mihin sertifikaatteihin voi luottaa.

Tällä hetkellä viherpesu on Nurmen mukaan vaatealalla valitettavan yleistä. Sen tunnistaa esimerkiksi siitä, että yritys ratsastaa vastuullisuutta korostavilla korulauseilla mutta ei kerro tarkkoja tietoja tuotanto-olosuhteista.

– Aika paljon näkee, että nostetaan esille yksi asia, joka on tehty hyvin, mutta muista puolista ei kerrota mitään. Vastuullisen yrityksen pitäisi olla avoin myös tuotantoketjun ongelmakohdista, sillä kukaan ei voi heti olla sataprosenttisen vastuullinen.

Yrityksen pitäisi olla avoin tuotantoketjun ongelmakohdista.

Ekologisuus ja vastuullisuus ovat muodissa. Nurmi toivoo, että trendi muuttuu vielä pysyväksi suuntaukseksi.

– Se on saanut ihmiset ajattelemaan. Toisaalta keskustelussa asiaa helposti yksinkertaistetaan ja nostetaan esille pieniä tekoja, kun tarvittaisiin koko vaateteollisuuden muutos.

Nurmen mukaan koko nykyinen vaateteollisuus on rakentunut bisneslogiikalle, jossa tuotetaan mahdollisimman paljon ja halvalla riippumatta siitä, onko lopputuote halpa vai kallis.

Tuottajalla tulisi olla vastuu siitä, että vaate kestää käytössä.

– Pitäisi saavuttaa laajempi systeeminen muutos kohti kiertotalouden mukaista tapaa tehdä bisnestä ja tuottaa vaatteita. Lisäksi kaikille tuotantoketjuun osallistuville tulisi varmistaa hyvät työolosuhteet.

Materiaalien ja niiden raaka-aineiden kohdalla ekologisuus tarkoittaa sitä, että tuotanto kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän ja käyttää kestävästi luonnonvaroja, energiaa ja kemikaaleja. Nurmen mukaan parhaita ovat kierrätetyt kuidut, mutta uusista materiaaleista hän luettelee hyviksi hampun, lyocellin ja luomupuuvillan.

– Toisaalta myös luomupuuvillan ongelmana on, että puuvilla on janoinen ja nirso kasvi. Hamppu pärjää karummissakin olosuhteissa eikä tarvitse yhtä paljon vettä, lannoitteita ja torjunta-aineita.

Polyesteri on Nurmen mukaan vaatteiden materiaalina ongelmallinen, koska se on öljypohjainen ja vapauttaa ympäristöön mikromuovia erityisesti vaatteen pesemisen yhteydessä.

Laatu on myös tärkeä osa vastuullisuutta, koska laadukkaan vaatteen käyttöikä on pitkä. Ongelmana on, ettei kuituraaka-aineesta pysty suoraan päättelemään vaatteen laatua.

– Sen ei pitäisi edes olla kuluttajan vastuulla. Tuottajalla tulisi olla vastuu siitä, että vaate kestää käytössä. Monilla muillakin tuotteilla on laatutakuu, Nurmi huomauttaa.

Valmiin vaatteen tulisi pysyä käytössä pitkään. Käyttäjäsyklejä voi olla yksi tai useampi, eli vaate voi viettää koko elinkaarensa yhdellä käyttäjällä tai siirtyä aina seuraavalle.

– Vaatevuokraus on esimerkki bisnesmallista, jolla voitaisiin pyrkiä vastuullisuuteen. Vaatteesta saataisiin tuloja useamman kerran, jolloin yritykselläkin on porkkana kestävien vaatteiden tuottamiseen.

Nurmen mukaan ideaalitilanteessa kaikki vanhat vaatteet olisivat raaka-ainetta uusiin, yhtä hyviin tai parempiin vaatteisiin, ja tulevaisuudessa se on toivottavasti myös mahdollista.

– Päävastuu alan muutoksesta on yrityksillä. Päättäjiä ja lainsäätäjiä tarvitaan, koska usein yritykset tekevät vain sen, mitä laki minimissään vaatii. Kuluttajan pelikenttä on olla aktiivinen näihin molempiin suuntiin ja vaatia muutosta.

Ekologiset materiaalit

Suosi näitä vaatteissasi

Hamppu. Puuvillaan verrattuna hamppua voi kasvattaa karummissa olosuhteissa eikä se tarvitse yhtä paljon vettä.

Lyocell. Viskoosin tavoin lyocell on selluloosamuuntokuitu, mutta sen valmistuksessa käytetään vähemmän vettä, energiaa ja kemikaaleja.

Ioncell. Suomessa kehitetty materiaali on yhdenlainen lyocell-kuitu, jonka ekologisuus on viety vielä askelta pidemmälle.

Kierrätetyt kuidut. Ne säästävät luonnonvaroja, oli raaka-aine sitten peräisin vanhoista vaatteista tai teollisuuden ylijäämästä.

Yhden kuidun vaatteet. Sekoitekuitujen ongelma on, että niiden kierrättäminen on vielä tällä hetkellä vaikeaa.

Petra Mustonen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi