Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Koti

Suvussa kulkeneita aarteita ja lohdutusta elämän vaikeisiin hetkiin – lue tarinat ja katso kuvat lukijoiden rakkaista torkkupeitoista

Torkkupeitto kulkee monessa mukana, ja se voi lämmittää jopa sielua. Usein torkkupeiton alla nukutaan leppoisat päiväunet ja muistellaan viltin tekijää. Tällaisia tarinoita ja kuvia lukijat lähettivät meille torkkupeitoistaan.

Magdaleena Saarela, Hollola

Torkkupeittomme tarina alkaa 1960- luvulla pienestä maalaiskylästä. Kasvatusvanhempani saivat sen syntymäpäivälahjksi sukulaisiltaan kaupungista. Täti sitä käsissään käänteli ja silitteli, villaahan se. Setä peittoa vilkaisi, jotain mutisi kovasta väristä. Mutta torkkupeitto? Milloin he nyt torkuille ehtivät, kun piti työtä tehdä, puut ja vedet kantaa, elukat hoitaa, leivät leipoa, kankaat kutoa.

Jos setä joskus töistä tultuaan tuvan penkille oikaisi, ei siinä peittoja tarvittu. Tallukat oli talvella jalassa ja villapaita päällä. Illalla käytiin ajoissa nukkumaan ja aamulla varhain noustiin ylös. Joskus kesällä peite laitettiin vinttikammarin yläkaappiin ja sinne se taisi unohtua heidän kuolemaansa asti. Minun käsiinihän se lopulta tuli ja otin sen heti käyttöön!

Kymmeninä talvina ja viileinä iltoina se on minua lämmittänyt, ja sen aurinkoiset värit talven harmautta piristäneet. Yhä edelleen on hyvän kirjan lukeminen peitteeni alla nautinto.

Thomas, Lahti

Sairastuin yllättäen kesällä 2017 ja jouduin pitkälle sairauslomalle. Alkoivat rankat hoidot, jotka veivät voimat ja yleiskunnon huonoksi. Työkaverini neuloivat minulle torkkupeiton. Peitto tehtiin paloista, jotka lopuksi yhdistettiin kokonaiseksi torkkupeitoksi. Useampi naispuolisista työkavereistani osallistui tähän neulomisurakkaan. Olin juuri kotiutunut sairaalasta kantasolusiirrosta, kun sain peiton. Kuinka mukava sen alla oli makoilla toipuessa ja kerätessä voimia. Arvostan suuresti työkavereitteni huolenpitoa ja heiltä saamaani lahjaa. Palasin töihin viime kesänä lähes vuoden sairausloman jälkeen. Torkkupeitto on käytössä useasti edelleenkin, kun työpäivän jälkeen kotona otan pikku nokoset.

Mia Aarnio, Hautjärvi

Meidän perheessä on ollut käytössä "keltsupeittoja" jo pian niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja -ajasta lähtien. Äitini hankki niitä Lahden 1978 MM-kisojen jälkeen meille lapsille täkeiksi, mutta sittemmin niitä on käytetty torkkupeittona sohvalla makoillessa tai päiväunilla sängynpäällä. Kisoissa niitä käyttivät kuulemma urheilijat. Kyseiset peitot ovat vähän pienempiä kuin normaalikokoiset ja lapsena ihmeteltiin, miten oikein pitkät urheilijat pystyivät niillä hyvin nukkumaan, kun tahtovat olla normaalipituisellekin hieman liian lyhyitä. Lapsille ne olivat oikein sopivia.

Kuvan peitto ei ole niitä ensimmäisiä äitini hankkimia, vaan ne ovat kyllä kaikki mukavan ja pehmeän materiaalinsa takia käytetty puhki ja loppuun. Tämä peitto on hankittu joskus 2000-luvun alussa paikalliselta kirpputorilta ja se oli ostettaessa aivan uuden veroinen. Nyt siinäkin on jo reikiä.

Poikani käytti sitä ensin torkkupeittona ja nyt myöhemmin tytär sohvalla aamuisin herättyään ja illalla tv:tä katsellessaan. Minä saan sitten joskus nukkua päiväunet sen alla.

Eeva Cakici, Lahti

Pienenä tyttönä pitkästyin, kun äitini vietti runsaasti aikaa Helmi Vuorelman liikkeessä. Ihaili ja katseli.

Muutin ulkomaille aikuistuttuani, ja linkiksi lapsuuteen ja Lahteen laittoi äiti matkaani Vuorelman villashaalin. Etelän talvet ovat kostean kylmiä, villapeittoon saatoin aina luottaa.

Suomessa käydessäni otin tavakseni poiketa Vuorelmalla. Ostin mukaani tai lahjaksi aina jotain, joka kestää aikaa.

Asun jälleen Lahdessa. Äiti on poissa, niin on Helmi Vuorelmakin. Peittoni pysyy, vaihtaa maata ja maisemaa, lämmittää sieluni ja mieleni. Kannatti pitkästyä lapsena, palkinto siitä on sylissäni jokaisena talvi-iltana.

Kirsi Hovila, Jalasjärvi

Saimme ihanan Lapuan kankureiden torkkupeiton kihlajaislahjaksi sukulaiselta. Siitä lähtien peitto on vuorotellen lämmittänyt jokaista perheenjäsentä vauvasta vaariin.

Pienet tassut, Lahti

Perheen chihu Leo on ominut itselleen villaisen ison kutomani torkkupeiton. Ulkoa tullessa tekee pesän peitosta, kun tassut ovat kylmät.

Riitu, Lahti

Sain jämälankoja kassillisen ja itseltäkin niitä löytyi. Aikani niitä ihmetellessä syntyi torkkupeitto. Perheen kissa tykkää köllötellä sen päällä.

Hanna Blom, Asikkala

Torkkupeittoni tarina liittyy vuoteen 2010, kun perheemme talon rakentamisurakka oli alkamassa. Mieheni oli paljon poissa. Oli myös kolme pientä lasta ja äiti, joka ihmetteli jo etukäteen, miten urakasta selvittäisiin. Tuli idea aloittaa raksa-ajaksi oma käsityöprojekti viemään ajatuksia ajoittain muuhun. Torkkupeitto uuteen kotiin! Virkkaamalla syntyi 187 isoäidinneliöitä, erilaisia väriyhdistelmiä. Peitto valmistui uuteen kotiin ja on ollut ahkerassa käytössä siitä lähtien. Rakas käsityöni!

Mä, Lahti

Sairastuin pahaan syöpään. Tukea ja voimaa antoivat nuoruuteni ystävät Ake, Make, Pera ja lapseni. Maken vaimo virkkasi minulle ison, todella kauniin ja suuritöisen tilkkupeitteen. Kiitokset näin.

Tellervo Vesanen

Sain marraskuussa 2011 syntymäpäivälahjaksi tämän isoäidin torkkupeiton. Sitä olivat valmistamassa kaksi tytärtäni, kaksi vävyäni ja kolme lastenlastani. Paloja peitossa on 88.

Tuntui ihanalta kietoutua peiton sisällä ajatellen, että se on valmistettu yhteistuumin ja siihen sisältyy lämpimiä ajatuksia.

Eila Hiltunen, Hollola

Tämän torkkupeiton olen virkannut pitkillä automatkoilla, välillä on koukku pudonnut autossa ja hävinnyt. Taas on uusi koukku ostettu ja virkkaus jatkui. Peitto lämmittää miestäni päivätorkuilla, tai kun mummi nukuttaa lapsia päiväunille. Ihanan lämmin villapeitto. Kevään vihreä väri viehättää minua.

Ulla Mieskolainen, Lahti

Jonotan selkäleikkaukseen ja kädet halusivat jotain tehtävää. Selkä ei salli istumista, joten ompelukoneella tilkkutöiden tekeminen ei käynyt. Keksin käsin ompelun ja aloin väsätä Isoäidin kukkatarhaa. Peiton koko on 160 x 210 senttiä, kuusikulmaisia paloja noin 1 500. Palojen rakentelu kukkasiksi ja niiden yhteen ompelu olivat hauskaa sommittelua. Peitto on kolmikerroksinen ja melko painava. Toimii myös jonkinlaisena painopeittona. Työn jälki ei kestä tiukkaa tarkastelua. Mutta asiansa peitto ajoi, kun mieli pohti tilkkuja.

Pirjo Pasuri, Lahti

Taloudessamme ei ole koiraa, mutta meillä on päiväunipeitto, jossa on söpöjä koirankuvia. Peitto riittää hyvin kahdellekin, ja se on lämmin ja pehmoinen. Sen kun vetäisee ylleen, niin nukahtaa heti. Usein ei vartiksi tai puoleksi tunniksi, kuten päivätorkkujen kuuluisi riittää. Meidän torkkupeittomme alla nukkuu syvää karhun talviunta, ellei pidä varaansa. Torkkupeitto se kuitenkin on, ei sitä koskaan muuten käytetä. Paitsi jos on sairaana ja tarvitsee lisää lämpöä ja lohtua.

En ole varma, mistä torkkupeittomme on kotoisin. Yhden tarinan mukaan joku sukulainen tuli yökylään peitto mukanaan ja se jäi meille, kun ostosten jälkeen se ei enää mahtunut laukkuun. Peitto on ollut meillä vuosia ja pysyy.

Suomen Diakoniaopiston Lahden kampuksen Theatrum Olgalaiset tekivät torkkupeiton vanhoista farkuista. Farkkujen valmistaminen on suuri rasite ympäristölle. Jokaisen kaapin nurkassa on vähintään yhdet farkut odottamassa kuolemantuomiota tai loppusijoitusta. Halusimme ilmata hiilijalanjälkeä. Pilkoimme farkut neliöiksi, sommittelimme niistä ison torkkupeiton, kertasimme harsinnan perusteet ja kuinka pujottaa lanka neulaan, viimeistelimme kollektiivisen taideteoksen teollisella ompelukoneella Toimintakeskus Oskun avustuksella. Peitto on ollut monessa mukana; päivätirsoilla, piknikillä, messumattona, seinäkoristeena, päiväpeitteenä. Olemme siitä ylpeitä. Se on tuonut meille paljon iloa. Parhaat keskustelut syntyvät yhteisen tekemisen äärellä ja muistoista: Mulla oli noi farkut jalassa sinä kuumana kesänä kun myin mansikoita ostarilla!

Maire Vauhkonen, Lahti

Olen neulonut rakkaan torkkupeittoni lähes 40 vuotta sitten ylijäämälangoista ilman etukäteissuunnitelmaa. Sen voi ihanasti kietoa ympärilleen peiton joustavuuden ansiosta.

Tämän torkkupeiton lisäksi olen tehnyt paljon muitakin neule- ja tilkkutöitä myös sairaalan vauvoille, lapsilleni ja lastenlapsille. Olen saanut aika tarkkaan käytettyä kaiken jäännösmateriaalin pois ja ennen kaikkea olen luonut omaa taidetta!

Anneli Helminen, Lahti

Jäin eläkkeelle nelisen vuotta sitten ja päätimme avomieheni kanssa muuttaa pääkaupunkiseudulta Lahteen lähelle synnyinseutujamme viettämään laatuaikaa.

Tämä vihreä peitto valmistui ensimmäisenä eläkevuotenani, tein itselleni sen. Lempivärini vihreä ja ympärillä kukkia muistuttaa siitä, että pimeimmänkin syksyn ja kylmän talven jälkeen tulee taas kesä ja kukat loistavat luonnossa. Tähän lämpimään peittoon on mukava kääriytyä sohvalle ja ottaa käsityöt esille. Virkatun kukan nimi on Afrikankukka, nimikin viittaa lämpimään.

Taisto Väisänen, Lahti

Olen tehnyt torkkupeittoni kirpputoreilta ostamistani kettukauluksista. Hyvin on toiminut nokosten aikaan lämmittimenä.

Kalle Korhonen, Jyväskylä

Mummolta saatu rakkaudella tehty torkkupeitto.

Irma Jäkkö, Lahti

Mieheni lapsenlapset Mea ja Jade halusivat feikkipäikkäreille uuden KalevalaCal-peiton alle.

Markku Saarinen, Lahti

Mummun täyttäessä 70 vuotta saimme idean kutoa hänelle torkkupeiton. Sovimme, että kaikki lähisukulaiset kutovat kukin oman palan peittoon haluamallaan kuviolla. Kutominen sinänsä oli monelle uusi asia, sitkeydellä kuitenkin kaikki saivat osuutensa hoidettua. Peiton lisäksi teimme Mummulle muistoksi kuvakirjan, jossa on kuvia kutomisen riemusta. Peitto on lämmittämässä Mummua ja samalla antaa meiltä kaikilta halauksen, kun siihen kietoutuu.

Chiméne Bavard
chimene.bavard@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi