Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Koti
Emmi
Tuomisto
emmi.tuomisto@ess.fi

Kolumnisti: Puhuisitko sukillesi? KonMari-metodi on etuoikeutettujen itsekästä iloa

Koteihin kertyy kaikenlaista tavaraa, joista pitää jossain vaiheessa päästä eroon.

Kodin siistimisen kansainvälinen kuningatar on nyt japanilainen Marie Kondo, jonka kirja KonMari - siivouksen elämänmullistava taika on killunut myyntilistojen kärjessä kuukausi toisensa jälkeen ympäri maailmaa. Kondo listattiin viime vuonna Time-lehdessä maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon.

KonMari-metodi on fiksu ja simppeli: Kerää tavarat kotona samaan läjään ja ota jokainen esineesi yksitellen käteesi. Mieti, tuottaako esine sinulle iloa. Eikä mitä tahansa pientä tyydytystä, vaan säkenöivää iloa. Jos ei värähtele vatsanpohjassa asti, tavara saa mennä. Jäljelle jääneille päätetään kotoa paikka, ja niin kaaos on ikuisesti mennyttä.

Raivaamisen ammattilaisille on kysyntää, kun yhä useampi länsimaalainen ahdistuu tavaroidensa keskellä. Kaapit pursuavat sekalaista tavaraa, ja kaikille laskutasoksi kelpaaville kalusteille alkaa kertyä erilaisia rytökasoja. On paperia, väärän kokoisia vaatteita, puoliksi pidettyjä farkkuja, karppauskokeilusta jäänyttä psyllium-jauhetta ja kahvakuula. Johtoja ja kaapeleita jos jonkinlaisia. Minullakin on olohuoneen verhojen takana kolme vanhaa läppäriä. Kun luin Kondon kirjasta lehdestä, päätin tilata elämänmullistavan kirjan. Tiettävästi kodin raivauksen yhteydessä on hankkiuduttu eroon niin aviopuolisoista kuin työpaikoistakin, kun ne eivät olekaan värähdelleet iloa. Itse voisin hankkiutua suoraan eroon esimerkiksi laskuista.

KonMari-metodi ei tarkoita sinänsä sitä, että kaikista tavaroista pitäisi luopua, mutta moni on laittanut tavaraa menemään säkkitolkulla. "Marittajien" keskuudessa Kondo on saanut jo lähes hengellisen johtajan aseman. Kirjan Facebook-ryhmässä nokitellaan kärkevään sävyyn siitä, kuka opetuslapsista on vanhurskain.

Se ei toki ole Kondon vika, että ihmiset harhautuvat niin helposti sivuraiteille siitä, mitä Kondo kirjassa kehottaa tekemään, eli keskittymään omiin tavaroihin. Kondo kieltää hankkimasta säilytysratkaisuja, tai ostelemasta uusia kalusteita, mutta senhän nyt arvaa, mitä käy, kun ihminen alkaa visioida unelmien kotia. Edessä on taas reissu kaupoille.

Hurahtaneiden juttuja lukiessa tuntuu oudolta se, kuinka naisten elämä on saanut merkityksensä, kun oman pikku keittiön kaikki kipot ovat järjestyksessä. 1950-luvun kotirouvat olisivat hävenneet näiden kodinhengettärien rinnalla. Tähänkö on taas tultu?

Yllättävän helposti suomalaisetkin näyttävät hyväksyvän ajatuksen siitä, että tavaroita kiitellään ja tervehditään. Japanilaisethan nimittäin uskovat, että tavaroillakin on sielu.

Itse en ole vielä päässyt lukemista pidemmälle marituksessa, mutta en näe itseäni pohtimassa jokaisen nilkkasukan sielunelämää ja fiiliksiä.

Oikeasti ärsyttävä puoli raivaamisessa on se, kuinka ihmiset laittavat tavaroitaan pois uskotellen, että ne lähtevät jonkun toisen iloksi. Monen tavaran kohdalla on silkkaa itsepetosta kuvitella olevansa suurikin hyväntekijä. Tavaraa on maailmassa liikaa, eivätkä omat harhaostokset siitä yhtään paremmiksi muutu, että ne työnnetään jonkun toisen vastuulle, varastoitavaksi ja hävitettäväksi.

Sen sijaan että järjestellään teeseremonioita lähteville tavaroille kiitokseksi, jokainen voisi todella mennä itseensä ja hävetä.

Emmi Tuomisto
emmi.tuomisto@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X