Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Koti
Anna-Kaisa
Kallio
anna-kaisa.kallio@ess.fi

Kolumni: Oikea mökki olisi ihana

Kolumnin kirjoittaja Anna-Kaisa Kallio haaveilee kesämökistä. Kuva: Sami Lettojärvi

Kesävierailu ystävän merenrantamökillä päättyi arvaamattomin seurauksin: mökkikuume heräsi. En ollut tiennyt olevani mökki-ihminen, mutta äkkiä tunsin itseni sellaiseksi. Uudenkarhea järven rannalla sijaitseva, ihan oma mökki lähellä kotia ja työpaikkaa olisi ihana!

Samanlainen kesäpaikka on pakko jättää haaveeksi. Järvenrantamökit Päijät-Hämeessä ovat huikeissa hinnoissa emmekä minä tai mieheni ole kumpikaan talonrakentajia. Haave jäi kuitenkin kytemään, ja löysin itseni googlettamasta loma-asuntotarjontaa.

Etsin jotain sellaista, joka sijaitsisi tarpeeksi syrjässä, mielellään päättyvän tien päässä, mahdollisimman kaukana mahdollisista mökkinaapureista. Mökkiä, joka ei sijaitsisi liian kaukana kotoa, mutta riittävän etäällä, jotta maisemanvaihdosta kaipaava mieli saisi virkistystä.

Mökilläni olisi vähän luonnontilainen piha, jonka voisi aidata, jotta koirilla olisi tilaa liikkua ja kaivaa kuoppia. Järvinäköalaa ei olisi pakko olla, mutta kalastus- ja uimapaikka kävelymatkan päässä olisi lapsiperheelle ehdoton plussa.

Mökkihaave on täysin älytön, koska meillä on jo kaksi mökkeilyyn sopivaa paikkaa. Niiden parhaita puolia ei valitettavasti voi yhdistää. Lapsuudenkotini Etelä-Pohjanmaalla on neljän ja puolen tunnin ajomatkan päässä, mutta muuten sen voittanutta kesäpaikkaa on vaikea löytää. Talon paras puoli on se, että aiemmin se on toiminut kansakouluna. Tila ei lopu kesken, vaikka useampi perheenjäsen lomailisi siellä yhtä aikaa. Järvellekin pääsee autolla viidessä ja merelle 20 minuutissa.

Toinen on vastikään tyhjäksi jäänyt vaarini kotitalo Padasjoella. Se rakennettiin aikanaan tavallisen perheen tarpeisiin, ei jälkipolvien lomanviettotarpeita ajatellen. Siksi vain me saamme arvostella sen sijaintia, sisustusta tai varustetasoa. Lastenlastenlasten kriittiset kaverit voivat pitää suunsa supussa siitä, mitä kaikkea heidän mielestään oikealla mökillä kuuluu olla.

Koska nämä talot ovat aiemmin olleet koteja, niiden nimittäminen mökeiksi ei tunnu luontevalta. Puhumme niistä mieluummin paikkakunnan nimellä.

Monella tällä hetkellä myynnissä olevalla mökillä on ehkä sama tarina. Vanhat kodit on ensin haluttu pitää kesäpaikkoina tunnesyistä, mutta lopulta ne ovat käyneet tarpeettomiksi. Huonokuntoisimpia myydään pilkkahintaan käsistään käteville ja remonttitaitoisille.

Myynti-ilmoituksia selatessa tulee outo olo. Mitähän kodeillemme tapahtuu sitten, kun meitä ei enää ole? Kelpaavatko ne kenellekään, jos oikealla mökillä täytyy olla järvenranta?

Muistutan itseäni, ettei järkevä, kiireinen omakotitaloasuja tarvitse toista työmaata, jonka ylläpito maksaa. Ei ainakaan sen takia, että jonkin paikan pitäisi tuntua omalta. Vanhat kodit ovat ihan hyviä lomapaikkoja, ja koirat hoitavat kuoppien kaivamisen kotonakin.

Mutta haaveileva hupsu selailee myynti-ilmoituksia, tutkii karttaa, vertailee vaihtoehtoja ja täyttää lottorivin.

Anna-Kaisa Kallio

Anna-Kaisa Kallio
anna-kaisa.kallio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi