Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Joulu

"Ei mene puolta tuntia, etten ajattelisi joulua", hollolalainen Minttu Rauha sanoo – juhla syntyy ilman itkua ja tulee yli satavuotiaaseen puutaloon vähitellen

Rauhan talon pöytään mahtuu yhtä hyvin 20 sukulaista kuin puoli kylääkin.

Hämärä, kynttilät ja hyasintin tuoksu houkuttelevat joulun vähän kerrallaan esiin. Minttu Rauhan ajatuksissa lähestuvä keskitalven juhla on vähintään kerran puolessa tunnissa. Kuva: Sami Lettojärvi

Jokaisen lähipiiriin kuuluu ihminen, joka rakastaa joulua. Hän valmistelee sitä ajoissa, hän suunnittelee kattauksen, ruokalistan, koristeet.

Jouluinen ihminen ei ole se, joka juoksee toppatakin sisus hikeä valuen kauppakeskuksessa ostamassa lahjoja ostamisen takia. Aito jouluihminen tietää jo syksyllä, mitä lahjan saajille paketoidaan.

Minttu Rauha, 52, Hollolasta on jouluinen ihminen, jolle ruoka on tärkeä osa joulua.

Inspiraatiota ja aina jotain uutta kokeiltavaa löytyy kiiltäväkantisista joululehdistä. Tämän vuoden erikoisnumero tuli matkalaukussa Australiasta saakka. Kuva: Sami Lettojärvi

Tänään Minttu Rauha seisoo kadunkulmassa kaksi muovikassia kädessään ja kiipeää kyytiin. Lahjoja?

– Ei, vaan asiakkaiden kirjanpitoa, kirjanpitäjä vastaa.

Käsilaukusta hän nostaa esiin valkoisen neuleen. Automatkan aikana Norjan Trondheimiin lähtevää lahjasukkaa ehtii tulla hyvä pätkä.

Ajamme Hollolan Manskiveen. Kotitalo on hirsi hirreltä Pohjanmaalta siirretty yli satavuotias puutalo. Manna-koira haukkuu tulijan tervetulleeksi. Kopistelemme sisään. Keittiössä on tunnelmallista, hieman jo iltapäivän hämärää. Hyrrä puuhellan päällä hurisee ja levittää pehmeää lämpöä tupaan.

Missä se joulu on?

– Joulu ei ole vielä kokonaan täällä. Joulu on tuolla ulkona ja tulee sisään vähän kerrallaan, Minttu Rauha sanoo.

– Joka päivä tulee jotain pientä. Tänään haen metsästä pienen kuusen eteiseen. Laitan sen maljakkoon ja koristelen. Minun jouluani ei vedetä överiksi, eli ei amerikkalaista Coca-Cola-pukkien maailmaa.

Kun puuron syöjiä on 20, tarvitaan iso kauhakin. Kuva: Sami Lettojärvi

Ruoka on olennainen osa talon joulua. Pohjalaistalon valtavaan saliin mahtuu kaksi suurta ruokapöytää ja niihin yli 20 ruokailijaa. On myös kangaspuut, rukki, kolme kiikkustuolia ja joukko talonpoikaisesineitä. Isossa uunissa on paikka leivinuunille ja avotulelle.

– Joka joulu kokeilen jotain uutta, mutta teen myös kaikki perinteiset jouluruoat. Meillä kysytään tulijoilta, mitä he erityisesti toivovat, ja sitä tehdään. Kuten Paavomummon silakoita.

Kaikki tehdään itse. Sillit ja silakat maustetaan, kinkku paistuu ruiskuoressa leivinuunissa, ja aladobi eli lihahyytelökin syntyy kotikeittiössä.

– Tuoksut ovat tärkeitä. Odotan kovasti, että tuo hyasintti aukeaa, Rauha nyökkii kohti nupullaan olevaa joulukukkaa.

Kaikkea ei kateta kerralla aaton pöytään.

– Aamiaiseksi on riisipuuroa. Lounaaksi katan kalapöydän, ja siihen kuuluu aivan kaikkea mahdollista. Silakoita, sillejä, eri tavoin laitettua lohta, katkarapukastiketta, mousseja ja mätiä. On myös leikkeleitä, kuten savulammasta, jääpaistia ja peuraa, Rauha luettelee.

Kalapöydän päälle pidetään noin viiden tunnin tauko, jonka aikana lämmitetään pihasauna, pelataan korttia ja ollaan ihan rauhassa.

– Saunan jälkeen syödään laatikot ja kinkut. Iltakattauksessa on vähemmän ruokalajeja kuin kalapöydässä. Kummassakin on tietenkin jälkiruoka.

Puuhella on keittiön sydän - se tuo tupaan lämmön ja mukavan tunnelman. Kuva: Sami Lettojärvi

Rauhat asuvat maaseudulla, jossa naapuriapu on kunniassa.

– Kylän miehet tekevät kylmäsavulohta ja savustavat peuraa, Kari Rauha kertoo.

Joulujuoma on Hollolan huonoimmaksi mainittu sahti, josta on kylänkulmalla tullut hittijuoma.

Naapureiden kanssa istutaan yhteiseen pöytään joulun alla. Tänä vuonna 14. joulukuuta Rauhan saliin katetaan suuri kalapöytä.

Aaton perhe on tällä kertaa reissussa. Syksyllä tehdyn Australian-matkan innoittamana jouluun tulee aussivaikutteita.

– Emme grillaa, kuten Australiassa tehdään. Mutta katsos tätä, Minttu Rauha heiluttelee kengurun muotoon prässättyä piparkakkumuottia.

Olihan se joulu täällä! Se oli vielä piilossa salin puolella, kangaspuiden takana, tontun vieressä. Kuva: Sami Lettojärvi

Joulu katetaan tänä vuonna ystävän kotiin Paimioon, mutta oma koti koristautuu silti jouluun.

– Minun jouluni alkaa pöytäliinasta. Kierrän jo syksyllä kangaskaupoissa katsomassa, mitä on tarjolla. Hurautan sitten uuden liinan. Joskus olen ostanut uudet lautaset jouluksi, Minttu Rauha paljastaa.

Aviomies lisää puita hellaan ja huomauttaa, että vaikka olisi paljon väkeä ja monta kattausta, niin lautaset eivät lopu.

– Odotan joulua. Marraskuusta lähtien ei mene puolta tuntia, etten ajattelisi joulua. Se on se lämmin fiilis, jonka se tuo. Se on täällä, hän sanoo ja painaa käden rinnalleen sydämen kohdalle.

– Tässä on joulu.

Sallivalla asenteella keskitalven juhlaan vältetään joulutunnelman pahin vihollinen eli ip-raivarit. Itkupotkuraivarit uhkaavat, jos joulu aiheuttaa stressiä.

Hämärä, kynttilät, eteisessä kopistelevat vieraat ja kuusen alle kertyvät lahjat. Lisäksi kolme kovaa eli rauhaisan joulun tärkeimmät elementit: pyjama, palapeli ja suklaarasia. Siinä se joulu on.

Jätän lämpimän tuvan ja astun pakkaseen. Minttu Rauha jää kutomaan sukkaa, joululahjaa, Norjan Trondheimiin lähtevää.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi