Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Laji, jota ei opi koskaan täydellisesti, pitää koukussaan Kari ja Olavi Savutietä

Ratsastuksessa on hevosten lisäksi hyvää sosiaalisuus.

Hyvä ilmapiiri ja hyvät hevoset, kuten Takkulan tallin suomenhevonen Maire, saavat Kari ja Olavi Savutien käymään tallilla useamman kerran viikossa. Kuva: Sami Kuusivirta

Kaksikymmentä hevosta kuoli Takkulan tallipalossa vuonna 1975. Asia on syöpynyt jokaisen takkulalaisen mieleen, myös heidän, jotka eivät vielä silloin ratsastusta harrastaneetkaan nyt 80-vuotiaassa Lahden Ratsastajissa.

– Silloin kun aloitin, tästä oli jo palanut yläkerta, muistelee Kari Savutie Takkulan yhä käytössä olevassa ykköstallissa.

Hän saapui Takkulanmäelle ensi kertaa 30-vuotiaana vuonna 1977 tuomaan Anu-tytärtään ratsastustunnille.

– Kaksi kertaa katsoin vierestä ja ajattelin, ettei se voi olla noin vaikeaa. Nyt tunnustan, että se on edelleen.

Tytär ratsasti aikansa, kunnes opinnot ja pojat veivät mennessään, mutta isä jäi tallille. Savutien suvussa ratsastus onkin miesten harrastus. Olavi Savutiestä tuli ratsastaja pikkuveljensä innostamana vuonna 1986.

– Valitin selkäkipuja ja Kari sanoi, että ratsastamalla ne hoituvat, Olavi Savutie muistelee.

– Hevosen selkään nouseminen on hyvä lääke selkäkipuihin, jos vaan kipu antaa myöten olla siellä vähän aikaa, Kari Savutie vakuuttaa yhä.

Niinpä, isoveli on saanut sittemmin viettää selkävaivatonta ja hevosentäyteistä elämää.

Ratsastuksen puolesta yli seurarajojen

Takkulassa vanha kartano ja suurin osa tallirakennuksista ovat nähneet parhaat päivänsä aikaa sitten. Silti Olavi Savutie sanoo pitävänsä Takkulan tallimiljööstä. Hän palasi tutulle tallinmäelle viime keväänä liki parinkymmenen vuoden jälkeen tuntiratsastajaksi.

– Oli helppo tulla. Oli niin paljon vanhoja tuttuja, hän kertoo.

Olavi Savutielle myönnettiin marraskuussa seuran hakemana Ratsastajainliiton korkein tunnustus eli kultainen ansiomerkki hänen tekemästään työstä seuran ja koko lajin eteen.

1990-luvun takkulalaiset muistavat hänet Lahden Ratsastajien vakaana ja aktiivisena puheenjohtajana, joka myös ratsasti kilpaa itse tallin opetushevosilla. Paluun jälkeen häntä on jo pyydetty seuran hallitukseen, mutta hän lupasi olla käytettävissä vain hätätilanteessa.

1980-luvulla Messilässä kilpaa ratsastaneet muistavat puolestaan Palma- ja Aurinko-Jaffa-cupit, joita sponsoroi Mallasjuoma. Panimon tuotteet olivat tuttuja ratsastuskilpailuissa myös muualla. Sormensa pelissä oli Mallasjuomalla pitkään markkinointitutkimuspäällikkönä toimineella Olavi Savutiellä.

Kari Savutie toimi veljensä tavoin yhtä aktiivisesti ratsastajana, kilpailijana, talkoolaisena ja hallituksen jäsenenä useampaan otteeseen. Parin vuosikymmenen ajan hän kävi Takkulassa lähes joka päivä.

Olavi ja Kari Savutie kertovat, että kummallakaan heistä ei ole ollut omaa harrasteratsua. Kuva: Sami Kuusivirta

Kymmenen vuotta vaellustalliyrittäjänä

Hevoset eivät ole jääneet missään vaiheessa, vaikka Lahden Ratsastajien nuoremmille jäsenille Savutien veljekset ovat varmasti tutumpi näky eskadroonan näytöksistä kuin seuran toimipisteestä Takkulasta. Toki viime kesänä seuran 80-vuotisjuhlakilpailuissa molemmat ahkeroivat vapaaehtoistöissä keskellä kenttää.

Olavi Savutie vietti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen toteuttamalla unelmaansa. Hän toimi islanninhevostalli Toresonin yhtenä perustajana ja avopuolisonsa kanssa yrittäjänä kymmenen vuoden ajan.

– Sitä saa, mitä toivoo. Toivoin, että harrastuksesta tulisi työ. Se olikin mukavaa niin kauan kuin sitä jaksoi. Väsymys siinä tuli.

Toreson oli, ja on luultavasti yhä, asiakasmäärällä mitattuna Suomen suurin vaellustalli. Työelämässä niin kauppiaana kuin linja-autokuskina toiminut Kari Savutie työskenteli tallissa neljä vuotta.

– Yhtenä sunnuntaina oli kolme kahden tunnin vaellusta peräkkäin, nuorempi Savutie muistelee. Pisin hevosen selässä yhtäjaksoisesti vietetty aika on silti tältä vuodelta, kun hän oli peräpään pitäjänä kahdeksan tunnin vaelluksella Hollolasta Mäntsälään.

Ratsastettavia hevosia riittää kyllä

Kummallakaan veljeksistä ei ole ollut omaa harrasteratsua.

– Hevosen ostaminen kävi mielessä, kun Messilässä oli hevonen, johon ihastuin. Onneksi en ostanut, Olavi Savutie sanoo.

– Ei ole tullut mieleenkään ostaa omaa hevosta. Parhaana päivänä, kun olen muiden ihmisten hevosia liikuttanut, ratsastin kuusi hevosta. Ne olivat ympäri Lahtea, ja tuli ajomatkat päälle, Kari Savutie sanoo.

– On ollut onni saada ratsastaa hyviä hevosia, niin sanotusti kilttejä hevosia, hän jatkaa.

Kari Savutie ratsastaa yhä muiden hevosilla, jotka tarvitsevat liikutusta, nykyisin lähinnä Kylä-Hentilän tallilla Hollolassa. Kylä-Hentilässä asuvat myös Lahden eskadroonan käytössä olevat suomenhevoset.

Savutiet ovat jo vuosia kuuluneet ratsuväen perinnettä ylläpitävään ratsumieskiltaan. Lahden eskadroona esiintyy näytöksissä. Viimeksi itsenäisyyspäivän valtakunnallisessa paraatissa Tampereella kaksi viimeistä kolmen ratsukon ruotua oli Lahdesta.

– Olimme ainoat, joilla oli kypärät päässä. Päätimme, ettemme lähde karvahattu päässä. Pää ei paljon kestä, jos tippuu, Kari Savutie sanoo.

Turvallisuus onkin tullut vuosien myötä yhä tärkeämmäksi.

– Pidän saarnaa penskoille, että miten käy, jos menette yksin ratsastamaan metsään ja jotain sattuu. Vuosikymmenet ratsastin yksin pitkin metsiä, mutta ei siinä ole mitään hohtoa. Kaipaan juttuseuraakin, Kari Savutie sanoo.

Eskadroonassakin pula miesratsastajista

Hevosten lisäksi sosiaalisuus on pitänyt miehet tallilla. Sen takia Savutiet tykkäävät käydä ratsastustunneillakin, Kari käy avustamassa tallilla liki päivittäin ja Olavi pitää yhdistystoiminnasta. Jo alle 10-vuotiaana hän toimi ryhmänjohtajana partiolippukunta Lahden Sinisissä.

Vaikka aikuisia miehiä pyörii talleilla kuskaamassa lapsiaan, heistä harva nousee satulaan houkutteluista huolimatta.

– Harva innostuu. Osa katsoo, että se on naisten ja lasten harrastus. Uskoisin, että osa suorastaan pelkää, Kari Savutie miettii.

Savuteille sukupuoli ei merkitse ratsastuksessa. Lahden eskadroonassakin naiset pääsevät ratsaille toisin kuin joillain muilla paikkakunnilla.

Nykyisin aikuisratsastajia riittää, toki lähinnä naisia, mutta toisin oli vielä 1990-luvulla.– Minua ei yhtään häirinnyt, että olin ainoa aikuinen pikkutyttöjen joukossa, Olavi Savutie muistelee.

Yksissä tuumin veljekset vakuuttavat, että yksi ratsastuksen hienouksista on, että ratsastaja ei ole koskaan valmis.

– Aina tulee paremmaksi, joka kerta kun istuu hevosen selässä.

Kenen henkilöhaastattelun sinä haluaisit lukea? Ehdota meille haastateltavaa osoitteeseen teema@ess.fi.

Lue myös: Hyvät liikuntataidot suojaavat ratsastajaa – "Vaikka näyttää tosi hurjalta, useimmiten päästään säikähdyksellä"
 
Veljekset

Olavi ja Kari Savutie

73-vuotias Olavi Savutie: avoliitossa, kaksi lasta, kaksi lastenlasta, asuu Vierumäellä, harrastanut ratsastusta vuodesta 1986. Aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa, ollut mm. Lahden Ratsastajien ja Vaellustallien liiton hallituksessa, yhä Vierumäellä kyläyhdistyksen puheenjohtaja.

72-vuotias Kari Savutie: naimisissa yli 50 vuotta, kaksi lasta ja neljä lastenlasta, asuu Lahdessa, harrastanut ratsastusta vuodesta 1977.

Molemmat ovat Ratsumieskillan ja Lahden eskadroonan ratsuosaston jäseniä.

Suvi Lempinen
suvi.lempinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi