Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Pyörätuolissa istuva lahtelainen Jani Kosonen oli ehdolla vuoden vapaaehtoiseksi – "Vanhuksista on tullut ystäviäni"

Kosonen suunnittelee laulutapahtumia ja käy pari kertaa viikossa tapaamassa palvelutalojen asukkaita.

Jani Kosonen tuijottaa joskus iltaisin seinällään olevaa unisiepparia, jos hän haluaa keskittyä ajatuksiinsa. Kuva: Katja Luoma

En äänestänyt itseäni vuoden vapaaehtoiseksi, mutta osallistuin esittelytekstin kirjoittamiseen. Se oli hauskaa mutta haastavaa, Jani Kosonen, 33, sanoo asunnollaan lähellä Lahden keskustaa.

Keväällä 2018 Lahden Diakonialaitoksen (Dila) ensimmäisenä tuettuna vapaaehtoisena aloittanut Jani Kosonen oli ehdolla valtakunnallisen Kansalaisareenan vuoden vapaaehtoinen -kisassa. CP-vammansa vuoksi liikunta- ja viestintärajoitteinen mies on kerännyt kiitosta aktiivisuudestaan, asenteestaan ja sosiaalisuudestaan.

– Jani on kantava voima ja taustamoottori monissa tapahtumissa. Ideoinnin, suunnittelun ja toteutuksen lisäksi hän on luotettava tunnelman luoja ja keskustelujen ylläpitäjä, Dilan tekstissä kerrotaan.

Paljon suunnittelua ja järjestelyjä

Aina Lahdessa asunut Kosonen hakeutui tekemään vapaaehtoistyötä, koska hän halusi olla hyödyksi muille ihmisille. Hän muistelee lukeneensa eräästä opinnäytetyöstä, että Lahdessa on erittäin paljon ikäihmisiä. Siksi hän päätti löytää keinon olla heille ystävä.

Olen vapaaehtoistyön kautta saanut lisää rohkeutta. Jani Kosonen

– Etsin paikkoja, joissa pyritään tarjoamaan vanhuksille hyvää asumista. Samalla törmäsin Dilan hankkeeseen tuetusta vapaaehtoistyöstä ja hain mukaan. Pääsin nopeasti suunnittelemaan erilaisia tapahtumia kuten Dilan syysjuhlia, yhteislaulutilaisuuksia ja Joulupihaa. Niitä tehdessä olen oppinut todella paljon ongelmien ratkomista ja yhteistyötaitoja. Esimerkiksi Joulupihalle piti hankkia esiintyjiä ja joulukuusi, jonka pystyssä pysyminen vähän jännitti, Kosonen kuvailee järjestelytöitään.

Rohkeus olla hiljaa

Tapahtumien järjestäminen on Kososen mielestä mukavaa, mutta ei kovin pitkäjänteistä puuhaa. Siksi hän halusi viikkoihinsa säännöllisiä tapaamisia vanhusten luona. Kosonen käy avustajansa kanssa maanantaisin ja tiistaisin kahdella eri palvelutalolla juttelemassa ja laulamassa asukkaiden kanssa.

Jani Kosonen kertoo saaneensa vapaaehtoistyön kautta paljon lisää rohkeutta. Kuva: Katja Luoma

– Ennen en olisi uskaltanut tehdä sellaista, koska pelkäsin, että ihmiset eivät pidä minusta tai lauluäänestäni. Olen vapaaehtoistyön kautta saanut lisää rohkeutta. Nyt uskallan olla vieraidenkin kanssa eri mieltä tai ihan hiljaa. Minusta on mukavampaa kohdata ihmisiä, joiden kanssa en tule heti juttuun, koska siinä on enemmän haastetta, Kosonen vertailee.

Kielikerhoon juttelemaan

Jo ennen vapaaehtoiseksi ryhtymistä Kosonen hakeutui uusien ihmisten pariin monikulttuurikeskus MultiCultin keskustelukerhoissa. Hän käy viikoittain ryhmissä juttelemassa saksaksi, ranskaksi, venäjäksi ja ruotsiksi. Kieliä tärkeämpää on tavata ihmisiä.

– En edes osaa saksaa kovinkaan hyvin, mutta haluan käydä siellä joka kerta. Jos kielet vaihdettaisiin toisiin, menisin silti paikan päälle ja kommunikoisin ihmisten kanssa elehtimällä, Kosonen naurahtaa.

Tärkeitä ihmisiä ovat myös oma sisko ja vanhemmat, joiden luona hän vierailee viikonloppuisin. 12 vuotta omassa asunnossaan asunut Kosonen ehtii katsella televisiota harvoin. Enemmän aikaa kuluu tietokoneella, jonka ääressä hän suunnittelee tapahtumia tai kirjoittaa menneistä tilaisuuksista palautetta ja raportteja.

Varsinkin ennen tapahtumia Jani Kosonen istuu iltaisin paljon tietokoneen ääressä tekemässä suunnittelutöitä. Kuva: Katja Luoma

Vanhusten ystävä

Välillä Kososellakin on huonoja päiviä, kun raportit eivät etene tai monimutkaisen asian kirjoittaminen selkeästi tuntuu hankalalta.

– Silloin tekisi mieli vain kivettyä paikoilleni, mutta ystävieni takia en tee niin. Elämä pyörätuolissa ei ole minulle vaikeaa, vaikka joka paikkaan en sillä pääsekään. Haaveilen siitä, että pääsisin useammin metsään. Pystyn keppien kanssa kävelemäänkin, mutta se on hidasta enkä jaksa betoniviidakkoa pidemmälle.

Kosonen tietää olevansa vapaaehtoisena pidetty erityisesti vanhusten parissa. Hiljattain hän kuuli, miten eräs vanhusystävä kertoi osallistuvansa mihin tahansa toimintaan, jota Kosonen tulee vetämään.

– Se tuntui mukavalta. Näistä ihmisistä on tullut ystäviäni, joita tapaisin mielelläni koska vaan.

Tämä juttu tehtiin lukijan vinkistä. Kenen henkilöhaastattelun sinä haluaisit lukea? Ehdota meille haastateltavaa osoitteeseen teema@ess.fi.

Chiméne Bavard
chimene.bavard@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi