Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Uteliaisuus on osa meitä - evoluutio selittää, miksi olemme niin kiinnostuneita muiden tekemisistä

Nyt käsi sydämelle: Oletko joskus etsinyt naapurisi verotietoja? Oletko juoruillut toisen ihmisen asioista? Seuraatko jonkun julkkiksen ihmissuhdekiemuroita ehkä liiankin tarkasti?

Jos tunnistat itsestäsi uteliaan olennon, ei hätää. Se tarkoittaa, että kuulut homo sapiens -nimiseen lajiin. Psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen mukaan ihminen on luonnostaan utelias olento.

– Tämä on hyvin lajityypillistä käytöstä. Koko ihmislajin historian ajan uteliaisuus muiden ihmisten tekemisistä on ollut selviytymiskeino. Jos ihminen ei välitä yhtään siitä, mitä muut ihmiset ympärillä puuhaavat, huonosti käy. Ja onhan tuo sama uteliaisuus myös tieteen perusta, Ojanen toteaa.

Esivanhempamme elivät pienissä yhteisöissä, joiden ulkopuolelle joutuminen merkitsi yksilön menehtymistä. Evoluutiohisto­riamme aikana olemme kehittäneet sosiaalisia taitoja, jotka auttavat meitä pärjäämään muiden ihmisten kanssa. Yksi tärkeimmistä selviytymiskeinoista on tiedonjanomme: haluamme tietää, mitä muut ihmiset puuhaavat ja millaisia he ovat.

Verkkokysely

Naapurin ja julkkisten asiat kiinnostavat

Selvitimme tiiviillä verkkokyselyllä, miten uteliaita lukijamme ovat. Vastaajat kertoivat seuraavansa etenkin naapureiden ja julkkisten tekemisiä.

Julkisia verotustietoja tutkineita vastaajia kiinnostivat eniten julkkisten tulot. Toiseksi eniten kiinnostivat tuttavien ja kolmanneksi eniten sukulaisten tulot.

Naapureiden elämästä pannaan merkille ainakin autonvaihto, tekemättä jääneet pihatyöt ja juhliminen.

Jutun grafiikoissa on lisää poimintoja kyselyn tuloksista. Kaikkiin kysymyksiin ei ollut pakko vastata.

Muiden sosiaalisten eläinten tavoin ihmisen on tärkeää tietää oma sijaintinsa suhteessa muihin ihmisiin. Esimerkiksi palkkatulot määrittävät osaltaan sitä, miten sijoitumme yhteiskunnallisesti.

– Vertailu on yksi ihmisen perustoiminnoista. Vertaamalla löydämme oman paikkamme. Mieluusti vertaamme itseämme heihin, joilla menee hiukan huonommin. Toisaalta vertaamme itseämme myös heihin, joilla menee meitä paremmin, Ojanen sanoo.

Uteliaisuus auttaa myös löytämään uusia toimintatapoja ilman riskinottoa. Jos naapuri palkkaa remonttifirman, voimme saada häneltä arvokasta tietoa kyseisen firman luotettavuudesta ilman omaa taloudellista riskiä.

Myös maineen ylläpitäminen on meille tärkeää.

– Ihmisten välillä on paljon eroja siinä, minkä verran välitämme muiden mielipiteistä. Tosiasia on kuitenkin lopulta se, että kaipaamme ja tarvitsemme muiden ihmisten hyväksyntää. Maineella on merkitystä esimerkiksi työllistymisessä ja ihmissuhteissa, Ojanen toteaa.

Uteliaisuudessa ei siis sinällään ole mitään pahaa. Liiallinen uteliaisuus voi toki saada naapurin ärsyyntymään. Voimakas itsensä vertailu muihin voi puolestaan aiheuttaa ihmiselle itselleen ongelmia.

– Johonkin rajaan saakka vertailu ja uteliaisuus muita kohtaan on ihan harmitonta. Mutta jos se johtaa alemmuuden tunteeseen tai jatkuvaan huolehtimiseen, tämä voi olla haitallista, Ojanen kertoo.

Sosiaalinen media ruokkii ihmisten synnynnäistä uteliaisuutta. Nykypäivänä saamme helposti valtavan määrän sosiaalista informaatiota pelkän älypuhelimen välityksellä. Sosiaalinen media voi kuitenkin vääristää kuvaamme maailmasta ja omasta paikastamme siinä.

– Sosiaalisessa mediassa ihmiset kertovat pääasiassa vain positiivisia asioita. Tämä vääristää maailmankuvaa. Henkilö voi kokea, että hän jää jälkeen muista, kun kaikki julkaisevat kuvia lomamatkoiltaan ja uusista autoistaan. Nykyajan uutistulvassa meidän täytyy koko ajan olla varuillamme sen suhteen, mikä tieto on arvokasta, Ojanen sanoo.

Ihmisen sosiaalinen uteliaisuus ulottuu myös lähipiiriämme laajemmalle. Esimerkiksi julkisuuden henkilöiden tekemiset kiinnostavat monia ihmisiä, vaikka heillä ei olisikaan julkkiksiin henkilökohtaista suhdetta.

– Mediahahmojen kanssa voidaan solmia rinnakkaisia sosiaalisia suhteita. Ihmiset suhtautuvat mediahahmoihin kuin ystäviin, rakastavat ja vihaavat heitä. Heistä tulee tuttuja, vaikka emme koskaan kohtaisi heitä oikeassa elämässä, informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen Oulun yliopistosta toteaa.

Vahingonilo on piirre, joka mielletään usein negatiiviseksi asiaksi. Se kuitenkin kuuluu ihmislajin ominaispiirteisiin. Kun julkkiksella menee huonosti, voimme saada jonkinasteista nautintoa hänen ongelmistaan.

– Vahingonilo voi nostaa omanarvontuntoa, kun muilla menee huonommin. Ihmiset kokevat, että on jonkinlainen kosminen vääryys, että joillekin on annettu niin paljon. Kun sitten joku rikas ja kuuluisa henkilö kompastuu elämässään, se voi tuntua meistä hyvältä, Karvonen kertoo.

Jutustelu muiden ihmisten kanssa luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kädelliset serkkumme sukivat toisiaan ja leikkivät keskenään vahvistaakseen ryhmän jäsenten välisiä suhteita.

Sama ilmiö näkyy myös ihmisillä.

– Henkilö, jolla on aina paljon kerrottavaa muista ihmisistä, on usein haluttua seuraa. Toisaalta jos ihminen kertoo liian avoimesti muiden ihmisten asioista, hänelle ei ehkä enää luoteta tietoa samalla tavalla jatkossa, Karvonen toteaa.

Jaakko Kinnunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi