Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Hoivatyön konkari Kirsti Rantala: ”Pelkkä hoitajamitoitus ei riitä — hyvä hoiva syntyy ihmisarvon kunnioituksesta”

Heinolalainen Kirsti Rantala on omistanut uransa hoivapalveluiden kehittämiselle, ja järkyttyi yhdessä muiden kanssa vanhustenhoidon kriisin tultua ilmi. ”Kolmas sektori on mahdollisuus, jota yhteiskunta ei osaa vielä täysin hyödyntää”, hän sanoo.

Kirsti Rantala nautti tanssin pyörteistä asukkaiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa palvelutalo Konsulin päivätansseissa. Moderni palveluasuminen yhteisöllisine tapahtumineen oli vasta kehitteillä, kun Rantala aloitti työnsä Jyränkölän Setlementissä yli 25 vuotta sitten. Kuva: Juha Peurala

Lähdetkö, Jyrki, tanssimaan, kysyy Kirsti Rantala.

Jyrki Hirvonen suostuu mielellään, ja niin he tanssivat tangon heinolalaisen palvelutalo Konsulin päivätansseissa.

Tanssiparista toinen on hoivapalvelujohtaja ja toinen palvelutalon asukas, mutta ennen muuta kumpikin on elämän kanssakulkija, kuten Rantala asian ilmaisee.

Haitari soi haikeasti Lapin tangoa. Sattuisipa sopivasti, jos haitaristi vielä vetäisisi tässä Juha Vainion Yksinäisen saarnipuun, sillä se on viime päivinä soinut usein Kirsti Rantalan mielessä. Jyränkölän Setlementin hoivapalvelujohtajan ruskeassa aamukammassa on jäljellä enää kaksi piikkiä.

– Kaikenlaista on soinut päässä. Muistot tulvivat mieleen, hän kuvailee.

Yhteisön tuki on tärkeää

Luodolla kasvavan saarnipuun sitkeyttä on tarvittu matkan varrella. Heinolalainen psykiatrian erikoissairaanhoitaja valittiin 25 vuotta sitten johtamaan ja kehittämään välimuotoista hoivatyötä, jonka kaltaista Suomessa ei oikeastaan vielä ollut. Vanhuksille, jotka eivät enää pärjänneet kotona, oli ollut tarjolla lähinnä laitoshoitoa vanhainkodissa tai sairaalassa.

Työharjoittelussaan Meilahden sairaalassa Rantalakin oli saanut tuntumaa siihen, mitä ennen pidettiin vanhusten hyvänä hoivana:

– He makasivat sikiöasennossa sänkyyn käpertyneinä.

Heinolan kaupungin aloitteesta Jyränkölän Setlementti otti 1990-luvulla kehittääkseen yhteisöllisen palveluasumisen mallin. Kun Rantala aloitti työnsä, ensimmäinen palvelutalo oli vasta rakenteilla. Nyt palvelutaloja on erilaisille asukasryhmille kuusi, ja Jyränkölä on kasvanut tällä alalla suurimmaksi setlementtitoimijaksi Suomessa.

Rantala kaivaa esiin kansion 1980-luvulta. Siinä on piirroksin kuvitettuja ajatelmia, jotka on signeerattu hänen kutsumanimellään Kiti. Näitä kuvia hän piirsi nuorena äitinä ja perhepäivähoitajana sillä välin, kun lapset piirtelivät omiaan. Piirrokset julkaistiin paikallislehdessä Myllykoskella, jossa perhe silloin asui.

– Nyt kun katson näitä, huomaan että ne edustavat setlementin arvomaailmaa. Yhteisön tuen tärkeyttä ja ihmisyyden arvoa, hän sanoo.

– Se oli minussa jo ennen kuin tulin setlementtiin töihin.

Vanhusten hoivan epäkohdat järkyttivät

Kun katselee Facebookista setlementin palvelutalojen arkea, siellä vilahtelee hyviä asioita: laavuretkiä, kynsien lakkaamista, koiran silittämistä ja pullan leivontaa.

Tämä ei ole ollut kaikkien suomalaisten hoivakotien todellisuutta.

Viime helmikuussa Rantala löysi itsensä aamutelevison lähetyksestä keskustelemassa aiheesta ”Miksi hoidamme vanhuksia huonosti”.

Vanhusten hoivan laajat epäkohdat tulivat myös Rantalalle yllätyksenä ja järkytyksenä, vaikka oli tiedossa, että suuryritysten arvot voivat olla erilaiset kuin järjestöjen.

– Viisitoista vuotta sitten terveysjätit tulivat tekemään hoivalla bisnestä. Niiden tavoite on tuottaa osakkeenomistajille voittoa, Rantala kiteyttää.

Hän on huolissaan arvokriisin seurauksista, joista yksi on hoitajapula. Nuoret eivät enää halua hakeutua alalle.

Kirsi Rantala jää eläkkeelle tällä viikolla Jyränkölän Setlemenin hoivapalvelujohtajan tehtävästä. Kuva: Juha Peurala

Yhteiskunta ei osaa hyödyntää kolmatta sektoria riittävästi

Rantalaa harmittaa, että kolmas sektori eli voittoa tavoittelemattomat järjestöt niputetaan usein samaan kategoriaan suurten yksityisten kanssa.

– Olemme mahdollisuus, jota yhteiskunta ei osaa vielä täysin hyödyntää.

Kolmannen sektorin voima näkyy vaikkapa siinä, millä tavalla setlementtityön monet osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kun omaiset toivoivat, että palvelutalon asukkaiden ei tarvitsisi siirtyä saattohoitoon sairaalaan, avuksi löytyi Jyränkölän vapaaehtoistyö. Syntyi Vuoden vanhusteko -tittelillä palkittu saattohoidon malli, joka on koulutettujen vapaaehtoisten sekä hoitohenkilökunnan yhdessä toteuttamaa.

Rantala sanoo, että pelkkä hoitajamitoituksen noudattaminen ei riitä laadun takeeksi.

Jos hän itse päätyisi asumaan tähän hoivakotiin, hänenkin seinällään olisi paperinen kukkanen, johon olisi kirjattu, mistä Kirsti pitää: keskustelemisesta, runoista, Beatlesista ja saunasta. Siinä lukisi myös, mitä Kirsti ei haluaisi: puhua politiikasta, palella suihkun jälkeen, paijata robottihyljettä.

Laatu syntyy ihmisten kohtelemisesta inhimillisinä, yksilöllisinä olentoina.

Ilmassa luopumisen haikeutta

Jos Rantala eläkkeelle jäädessään saa ”antaa matkaan siemenen” kuten laulun saarnipuu, siemen sisältää varmaankin juuri setlementtityön ytimen, ihmisarvon kunnioittamisen.

– Arvokkainta työssäni ovat olleet ne hetket, kun näen, miten ihminen hyvää hoivaa saatuaan alkaa taas iloita elämästä, elpyy. Tai kun näen hoitajan katsovan asukasta silmiin ja olevan läsnä.

Viimeisinä työpäivinä ilmassa on selvää luopumisen haikeutta.

– Tämä on ollut paljon enemmän kuin päivätyö, Rantala sanoo.

Yhtä matkaa tämän tehtävän rinnalla on kulkenut siviilielämä iloineen ja suruineen. Lapset on kasvatettu aikuisiksi, lapsenlapset otettu ilolla vastaan, hyvästelty omat vanhemmat.

Merkityksellisen elämänvaiheen päätyttyä olo voi olla hetken aikaa tyhjä, mutta Rantala on jo ostanut uuden kalenterin. Hän iloitsee osuvasta toivotuksesta, jonka löysi sen ensilehdiltä:

”Olkoon tämä parhaimpien vuosiesi ensimmäinen päivä, juhli sitä!”

Kenen henkilöhaastattelun sinä haluaisit lukea? Ehdota meille haastateltavaa osoitteeseen teema@ess.fi.

Kuka?

Kirsti Rantala

Heinolalaisen Jyränkölän Setlementin hoivapalvelujohtaja 1994–2019.

Syntynyt Kotkassa 1956.

Asuu Heinolassa.

Valmistunut sairaanhoitajaksi Helsingissä 1978, erikoistunut psykiatriseen hoitotyöhön Lahdessa 1992. Gerontologian opintoja Jyväskylän yliopistossa.

Työskennellyt myös perhepäivähoitajana, sairaanhoitajana ja psykiatrisena erikoissairaanhoitajana.

Perhe: Puoliso Simo-Pekka, lapset Teppo, Teemu ja Suvi, kuusi lastenlasta.

Harrastukset: Kuvataiteet, musiikin kuunteleminen sekä runojen lukeminen ja kirjoittaminen.

Kaisa Hako
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi