Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Lahtelaisen erityislapsen äiti elää hektistä arkea – 13-vuotias poika käy terapiassa kahdesti viikossa eikä viihdy isoissa paikoissa

"Saan vertaistukea netin kautta tai soittamalla ystävälleni", seitsemän lapsen äiti Sirkka Ojanen kertoo.

Kiireistä arkea elävä äiti pyrkii järjestämään aikaa kaikille lapsilleen. 11-vuotias Sofia on juuri saanut läksyt tehtyä. Kuva: Mirja Hussain

– Arkemme on hyvin vaihtelevaa. Asioita ei kannata suunnitella liian pitkälle. On parempi mennä vain fiiliksen mukaan.

Näin kuvailee perheensä elämää eronnut seitsemän lapsen äiti Sirkka Ojanen, jonka lapsista yksi tarvitsee erityistä tukea ADHD:n ja Aspergerin oireyhtymän takia. Arkea rytmittävät 5–17-vuotiaiden lasten koulujen, päivähoidon ja äidin työkokeilun lisäksi 13-vuotiaan pojan kahdesti viikossa tarvitsemat terapiakäynnit ja kaikkien lasten oikomishoidot hammaslääkärissä.

 Kim ei tunne olevansa koulussa saman arvoinen muiden oppilaiden kanssa. Erityislapsen äiti Sirkka Ojanen

– Lasten asioiden hoitaminen pitää minut kiireisenä. Kotiin ehdin usein vasta viiden jälkeen vaikka ei olisi töitäkään. Joskus on raskasta, mutta tällainen elämä sopii meille, lahtelainen Sirkka Ojanen sanoo.

Diagnoosi helpotti oloa

Seitsemättä luokkaa käyvällä Kim Ojasella todettiin aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD kolme vuotta sitten ja Aspergerin oireyhtymä viime vuonna. Pelkojen sijaan diagnoosit olivat äidille osittain helpotus, sillä ne antoivat pojan käyttäytymiselle nimen ja syyn. Koulu ja neuvola ehtivät pompotella asiaa pitkään ennen kuin varmistus tuli.

– Sitä ennen olin miettinyt, että olenko tehnyt jotain väärin tai olisiko pitänyt tehdä jotain enemmän. Diagnoosien jälkeen pääsimme hyvin nopeasti hoidon piiriin ja koko perhe erittäin hyvälle viikon sopeutumisvalmennuskurssille Paimioon. Saamme aina tarvittaessa soittaa lasten psykiatrian poliklinikalle eikä mitään hoitoa ole tarvinnut erikseen hakea, Ojanen kehuu.

Kauppareissulla omassa kuplassa

Pojan erityispiirteet tulevat yleensä esille isommissa paikoissa, joissa on hänelle liikaa ärsykkeitä. Siksi Ojaset harvemmin käyvät esimerkiksi kauppakeskuksissa. Kun ärsykkeitä on liikaa, poika vetäytyy tai alkaa jumittaa eikä pääse tilanteesta eteenpäin. Silloin perhe saa usein ulkopuolisilta ihmetteleviä katseita.

Sirkka Ojanen on iloinen siitä, että erityislapsi viihtyy hyvin kotona. Koulussa 13-vuotiaalla pojalla on välillä rankkaa. Kuva: Mirja Hussain

– Olemme päättäneet olla kauppareissuilla ihan omassa kuplassamme emmekä välitä tuijottamisesta. Monet luulevat, että Kim vain käyttäytyy huonosti eikä häntä ole kasvatettu kunnolla, äiti sanoo.

Koulu kuormittaa

Kotona rauhalliselle ja hyvin viihtyvälle pojalle koulu on tiukka paikka. Äidin mielestä kouluissa on yleisesti liian vähän resursseja ja henkilökuntaa erityislasten tarpeisiin nähden.

– Koulussa suhtautuminen erityislapsiin on mielestäni vaihtelevaa. Kaikki erityistä tukea tarvitsevat lapset eivät pääse pienempiin luokkaryhmiin. Kimille koulu on hyvin haastavaa ja kuormittavaa. Se purkautuu usein impulsiivisena käyttäytymisenä. Joskus taas on sellaisia päiviä, että hän jumittaa vain yhden tehtävän parissa, Sirkka Ojanen kuvailee.

Kotiin koulu viestittää päivän tapahtumista Wilman kautta. Äiti toivoo, että välillä opettajat ymmärtäisivät laittaa viestiä positiivisistakin asioista, vaikka ne olisivat kuinka pieniä juttuja.

– Eniten minua harmittaa se, että Kim ei tunne olevansa koulussa saman arvoinen muiden oppilaiden kanssa, vaikka me opettajan kanssa yritämme vakuuttaa muuta. Sopeutumisvalmennuskurssilla Kim viihtyi erittäin hyvin, koska siellä kaikki lapset olivat hänen kanssaan samanlaisia, Sirkka Ojanen sanoo.

Kaikki eivät halua puhua

Sirkka Ojanen on kuullut, että erityislasten ja -nuorten vanhemmille on tarjolla Lahdessa vertaistukea ja yhteisiä kokoontumisia. Hän ei ole vielä sellaiseen toimintaan osallistunut, vaikka pitää sitä erittäin tärkeänä.

Kun oma arki ja lapsen erityistarpeisiin liittyvät ongelmat painavat, Ojanen hakee apua Facebookin ryhmistä tai soittaa ystävälleen.

– Netin keskustelupalstoilla puhutaan paljon kouluun liittyvistä asioista. Eniten ehkä siitä, miten lapsia koulussa kohdellaan. Vertaistukea on myös se, että joku antaa vinkkejä vaikeisiin käytöstilanteisiin.

-Rentoudun parhaiten neulomalla sukkia ja juomalla kahvia, Sirkka Ojanen kertoo. Kuva: Mirja Hussain

Parhaiten Ojasen tilanteeseen voi samaistua Kimin kummitäti, jolla on itsellään erityislapsi. Myös isovanhemmat ymmärtävät Ojasen mielestä omalla tavallaan.

– Joillekin on kova kynnys puhua erityislapsensa asioista. Minä en ole piilotellut mitään vaan puhun näistä asioista avoimesti.

Aikaa kaikille lapsille

Kiireinen arki kuormittaa myös perheen muita lapsia, koska erityislapsi vie paljon äidin huomiota.

– Joudun välillä muistuttamaan sisaruksia siitä, että veljellä on tällainen diagnoosi. Pyrin järjestämään jokaisen lapsen kanssa kahdenkeskisiä hetkiä hammaslääkärireissujen yhteydessä, Sirkka Ojanen kertoo.

Ulkopuoliset ihmettelevät joskus perheen äidin jaksamista, mutta hän ei ole koskaan kokenut tarvitsevansa tukiperhettä tai lomaa arjestaan. Parhaiten Sirkka Ojanen rentoutuu neulomalla villasukkia kotisohvalla.

– Kim on viime aikoina innostunut leipomisesta, ja olemme tehneet yhdessä kakkuja ja muffineja, äiti kertoo.

Chiméne Bavard
chimene.bavard@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi