Heinolan Koulukadulla sijaitsevan Työväenyhdistyksen kerhohuoneen ovi käy tiuhaan ja sisään astuu hymyileviä naisia, jotka ensitöikseen halaavat läpi kaikki paikallaolijat. Alkamassa on Heinolan eläkkeensaajien Laulavat naiset -ryhmän viikoittaiset kuoroharjoitukset, jonne on jo muutaman vuoden ajan kokoonnuttu hyvissä ajoin kahvittelemaan.

– Minä vastustin aluksi yhteistä kahvihetkeä, koska se ei tee hyvää laulamiselle ja siihen kuuluu aikaa. Muut olivat kuitenkin eri mieltä. Enemmistön mielestä on tärkeää vaihtaa kuulumisia kahvikupin äärellä, kuoroa viime vuodet ohjannut Ulla Vihtilä kertoo.

Kahvinkeittäjän roolin ottanut Tuula Kuusela on tullut paikalle jo muita aikaisemmin. Keitin on ladattu, pullat ja keksit ovat nätisti esillä ja kahvikupitkin ovat valmiina rivissä. Kun kahvi on tippunut, Kuusela kaataa sen valmiiksi kuppeihin ja kutsuu kuorolaiset pöytään tutuilla sanoilla.

– Tytöt, kahvi on kaadettu. Usein joudun huutelemaan sitä parikin kertaa, kun he juttelevat niin kovasti etteivät kuule, Kuusela naurahtaa.

Keikka-aikataulut ja ohjelmistot kuntoon

Kahvipöydässä kuorolaiset vaihtavat keskenään kuulumisia ja sopivat kuoroon liittyvistä asioista. Yleisiä teemoja ovat myös terveysaiheet, paikalliset uutiset ja hallituksen päätökset.

– Ei me hirveästi politiikasta puhuta, mutta jotain kuitenkin, Leena Pohjolainen sanoo.

– Aika paljon on sitä, että joku on käynyt lääkärissä ja antaa terveysvinkkejä toisillekin, Eeva Saarnio lisää.

– Eniten tässä isossa porukassa puhutaan kuoron asioista. Lyömme lukkoon tulevien keikkojen kappaleita ja mietimme ohjelmistoon uusia juttuja, Vihtilä kertoo.

Rupattelu ei saa viedä liikaa aikaa, sillä kuoroharjoitukset kestävät vain puolitoista tuntia. Jo kahvipöydässä aloitteellaan äänenavausta ja pientä jumppaa.

Monta kertaa viikossa kahvittelua

Osa naiskuoron laulajista kokoontuu kahvittelemaan toisenkin kerran viikossa. Silloin he suuntaavat sekakuoroharjoitusten jälkeen pienemmällä porukalla paikalliseen kahvilaan.

– Meillä on Eevan herkut -kahvilassa vakiopöytä, jossa istuu torstaisin 2–8 naista. Joskus otamme toisenkin pöydän. Näissä tapaamisissa keskustellaan vähän henkilökohtaisempia juttuja. Juttelemme paljon perheistämme. Joillekin yksinäisille kahvihetki voi olla päivän ainoa kontakti ihmiseen, Eeva Saarnio sanoo.

Saarnio parantaa maailmaa kahvikupin ääressä säännöllisesti myös jumpan jälkeen uimahallilla ja maanantaisin naapurin kanssa, jolloin miehetkin otetaan samaan pöytään.

– Naapureiden kanssa kahvittelu vasta tärkeää onkin. Meillä on yksi, läheinen ja yhteinen aihe, sillä naapurimme ovat 12-vuotiaan koiramme kummeja. Miehilläkin on yhteisiä harrastuksia ja puheenaiheita, Saarnio kertoo.

Kahvi yhdistää torillakin

Eläkeikään ehtineet rouvat muistelevat, että kahvihetket olivat tärkeitä työpaikoillakin. Muutamat opettajina työskennelleet naiset kertovat, että aamulla ensimmäisenä työpaikalle ehtinyt keitti aina kaksi pannullista valmiiksi. Sitten jokainen opettaja ehti halutessaan juoda päivän ensimmäisen kahvikupin ennen oppituntia.

– Kahvi on edelleen yhdistävä tekijä. Sen äärellä seurustellaan leppoisasti. Välillä meillä on täällä paremmat tarjoilut, jos joku täyttää vuosia, Anneli Ojala ja Leena Pohjolainen sanovat.

Kesällä kuorolaiset tapaavat toisiaan usein Heinolan torikahvilassa, jonne tietyt laulajat saapuvat päivystämään aamupäivisin.