Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Orimattilalainen suurperheen äiti Paula Mäkipelto sai aivoinfarktin kesken työpäivän – siitä alkoi kova vuosi, joka kääntyi elämän voitoksi

Paula Mäkipelto on viiden lapsen äiti, joka kirjoittaa runoja äitiydestä. Pitkäaikainen haave kirjan julkaisemisesta toteutui tänä syksynä.

Paula Mäkipelto on haaveillut runokirjan julkaisemisesta kauan. Aivoinfarkti laittoi haaveen hyllylle, mutta lopulta lokakuussa toive toteutui. Kuva: Mirja Hussain

Siinä se nyt on, pitkäaikainen haave käsin kosketeltavissa. Orimattilalainen viiden lapsen äiti Paula Mäkipelto, 41, on vuosien ajan kirjoittanut runoja äitiydestä, ja nyt säkeet on koottu kirjaksi.

Jotta minä muistaisin -kokoelman runoihin Mäkipelto on taltioinut äitinä olemisen riemun ja arjen harmaan puuron. Runoissa tanssitaan mainosten tunnusmusiikkien tahdissa, kerrataan dinosaurusten nimiä ja rakennetaan majaa pöydän alle. Elämä on lapsen ehtymättömän innon ihailua mutta myös mustia suonsilmiä, joita kiire ja riittämättömyyden tunne avaavat tahmeaan keittiönlattiaan.

Instagramissa runoja julkaiseva Mäkipelto on haaveillut kirjasta kauan. Kustantajien kanssa ei kuitenkaan syntynyt yksimielisyyttä toteutuksesta, ja kirjan tekeminen jäi.

Pian vielä suuremmat voimat jyräsivät yli. Mäkipelto sai aivoinfarktin, ja moni asia oli opeteltava kokonaan uudelleen.

Suru siitä, miten lasten käy

Paula Mäkipellolle lasten ja perheiden tukeminen on sydämen asia. Hän työskentelee lasten psykiatrian poliklinikalla. Kuva: Mirja Hussain

Oli tavallinen toukokuinen aamu vuonna 2018. Mäkipelto ajoi töihin lasten psykiatrian poliklinikalle Lahteen. Hän oli aikaisin liikkeellä saadakseen tehtyä rästiin jääneitä töitä.

Jo autossa Mäkipelto tunsi olonsa huonoksi, ehkä migreeni oli alkamassa. Työpaikalla olo heikkeni ja kehon toinen puoli alkoi puutua. Työhuoneensa nojatuolista Mäkipelto sai huudettua apua. Onneksi muutkin olivat tulleet aikaisin töihin.

Ambulanssissa Mäkipelto mietti, että hänen elämänsä taisi olla tässä.

– Eniten tunsin surua siitä, miten se vaikuttaa lasteni elämään. Että toivottavasti olen antanut heille sellaisia eväitä, jotka kantavat, kun minua ei enää ole.

Pahin ei kuitenkaan toteutunut. Alkoi toinen elämä.

"Silmänräpäyksessä minusta tuli vanha"

Mäkipellon kotona Orimattilan Pennalassa on arkiaamuna hiljaista, sillä lapset ovat mummolassa syysloman vietossa ja puoliso töissä. Mäkipellolla on vapaapäivä. Hän palasi töihin keväällä oltuaan vuoden poissa.

Aivoinfarkti ei vienyt Mäkipellon liikunta- tai puhekykyä kokonaan. Puhe kulki aluksi hitaasti ja muisti jumitti. Mäkipelto ei osannut luetella aakkosia tai omaa syntymäaikaansa, tehdä ruokaa tai letittää tyttäriensä hiuksia. Aikaansaavasta naisesta tuli pitkäksi aikaa väsynyt ja hidas. Sitä oli vaikeaa sulattaa.

Elämän tiukoissa kohdissa Mäkipelto on saanut voimaa kirjoittamisesta. Kuva: Mirja Hussain

– Olin tosi nuori ja sitten silmänräpäyksessä minusta tulikin tosi vanha, Mäkipelto kuvaa.

– Olin aika alamaissa. Että onkohan minusta mihinkään ja pääsenkö takaisin töihin. Olin tosi pettynyt itseeni. Tuntui, että kroppani on pettänyt minut.

Lapsiperheen arkeen tuli myös uusia kysymyksiä, joita ei ennen ollut tarvinnut pohtia. Vaikein niistä oli eihän äiti kuole koskaan.

– Olin äärimmäisen onnellinen, että jäin henkiin, mutta minulla ja koko perheellä oli myös paljon surua siitä, että elämä muuttui.

Hyvä uutinen oli, että aivoinfarktille löytyi selitys ja asialle voitiin tehdä jotakin. Mäkipellon sydämessä oli synnynnäinen rakennepoikkeama. Sydän operoitiin onnistuneesti viime syksynä.

– Syyn löytyminen oli tosi hyvä asia, sen jälkeen nukuin yöni vähän paremmin.

Uutta voimaa valokuvista

Kun Mäkipelto on ollut elämässään tiukilla, hän on kirjoittanut. Se on ollut keino selvitä ja selvittää ajatuksia. Infarktin jälkeen tai vauhdikkaan pikkulapsiarjen keskellä Mäkipelto saattoi pujahtaa pariksi minuutiksi kylmään saunaan kirjoittamaan.

Paula Mäkipelto sanoo saaneensa kokea monenlaista äitiyttä, arjen nuorena äitinä kaksin lapsen kanssa ja suurperheen tohinan. Kuva: Mirja Hussain

Säkeitä syntyy ostoskuittien taakse, ja joskus auto pitää ajaa sivuun, jotta tärkeät lauseet saa talteen.

Runokirjaa Mäkipellolta on toivottu siitä asti, kun hän alkoi julkaista tekstejään netissä, ensin blogissa ja myöhemmin Instagramissa.

Lukijoiden ja uuden tuttavuuden kannustamana kirjaprojekti palasikin vireille viime vuonna. Mäkipelto tutustui Villähteellä toimivaan valokuvaajaan Heli Mieloseen ja osallistui hänen järjestämälleen valokuvauskurssille. Sieltä löytyi tekemisen ilo.

– Kurssi oli tosi voimaannuttava kokemus: että minähän pystyin tähän. Mielialakin alkoi kohota.

Mäkipelto kuvasi kirjan kuvituksen itse ja julkaisi teoksen omakustanteena.

Runot hän on kirjoittanut muistoksi lapsilleen: Jotta me muistaisimme nämä ohikiitävät lapsuutenne päivät / joiden aikana te viisi olette ympäröineet minut elämällä, rakkaudella ja väreillä.

Äitejä ilman lokeroita

Mäkipelto on tullut äidiksi kolmella vuosikymmenellä, ensimmäisen kerran 19-vuotiaana. Kymmenen vuotta myöhemmin hän tapasi nykyisen miehensä ja heille syntyi neljä lasta.

Vuosiin on mahtunut monenlaista äitiyttä, Mäkipelto sanoo. Ensin hän oli nuori äiti kaksin lapsen kanssa, myöhemmin suurperheen äiti, jonka ympärillä hääri yhtä aikaa monta alle viisivuotiasta.

– Jos minun pitäisi kuvailla itseäni, olen aina ensimmäiseksi äiti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että äitiys olisi aina ollut kauhean helppoa.

Mäkipelto toivookin, että äitiyttä ei sullottaisi mihinkään muottiin.

– Samaan aikaan voi olla tosi väsynyt ja tosi onnellinen äiti ja silti porskuttaa eteenpäin. Kirjassani haluan peräänkuuluttaa lempeyttä itseä ja toisia kohtaan.

Paula Mäkipellon seuraava runokirja käsittelee kasvua ja naiseutta ja lapsen itsetunnon tukemisen tärkeyttä. Kuvassa äitinsä kirjaa katselevat Nilla ja Niilo Mäkipelto. Kuva: Mirja Hussain

Aivoinfarkti oli loppuelämän alku

Yksi Mäkipellon runoista kuvastaa, miten aivoinfarkti jakoi elämän kahtia – aikaan ennen ja jälkeen. Mäkipelto kirjoittaa, että loppuelämä alkaa siitä hetkestä, kun ymmärtää oman kuolevaisuuden.

Kuolemasta ei kuitenkaan tullut mörköä, eikä Mäkipelto koe myöskään henkistyneensä, mutta joitakin asioita ajattelee uudesta vinkkelistä.

– Missään tapauksessa en enää ajattele, että aikaa on loputtomasti.

– Jos jotain asioita haluan tehdä, aika on mieluummin nyt kuin sitten joskus.

Tämä juttu tehtiin lukijan vinkistä. Kenen henkilöhaastattelun sinä haluaisit lukea? Ehdota meille haastateltavaa osoitteeseen teema@ess.fi.

Aivoinfarkti jakoi elämän kahtia, aikaan ennen ja jälkeen. "Missään tapauksessa en enää ajattele, että aikaa on loputtomasti", Mäkipelto sanoo. Kuva: Mirja Hussain
Kuka?

Paula Mäkipelto

Syntynyt Lahdessa, asuu Orimattilan Pennalassa.

Julkaisi omakustanteena runokokoelman Jotta minä muistaisin – Rivejä äidiltä.

Työskentelee lasten psykiatrisella poliklinikalla, koulutukseltaan terveydenhoitaja ja psykiatrinen sairaanhoitaja.

Harrastaa kirjoittamista ja valokuvaamista, julkaisee tekstejään Instagramissa @metelinmaki-tilillä.

Perheeseen kuuluu mies ja viisi lasta. Esikoinen täyttää 22 vuotta, nuorin lapsi on viisivuotias.

Tiedustelut kirjasta metelinmaki@gmail.com.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi