Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Vauvana huostaanotettu Sara Palkamo on kulkenut pitkän ja kivikkoisen tien onnelliseen elämään – "Haluan, että se hyvä mitä olen saanut, pääsee kiertämään"

Palkamo sai ensimmäisen wau-elämyksensä sijoitettujen lasten leirillä: yksi ohjaajista oli itse huostaanotettu. "Sillon tajusin, että huostaanotto ei ole este millekään, korkeintaan hidaste". Nyt Palkamo opiskelee sosionomiksi ja käy töissä. Monilla huostaanotetuilla asiat eivät ole yhtä hyvin.

Sara Palkamo on kiitollinen siitä, että sai kasvaa aikuiseksi asti yhdessä perheessä. Valitettavan monia huostaanotettuja pompotellaan paikasta toiseen ja huostaanottoja pitkitetään niin paljon, että lapset ehtivät traumatisoitua hyvin pahasti, hän sanoo. Kuva: Sami Lettojärvi

Sosionomiopiskelija Sara Palkamo, 24, on hymyileväinen ja onnellisen oloinen nuori, lahtelainen nainen.

– Suunta elämässä on nyt oikea, enkä malta odottaa tulevaisuutta.

Aina Palkamon tulevaisuus ei ole näyttänyt yhtä hyvältä. Hän haluaa kertoa tarinansa antaakseen toivoa huostaanotetuille lapsille.

Palkamo oli kolmikuinen vauva, kun hänet otettiin huostaan perheen päihdeongelmien takia. Hän pitää itseään onnekkaana, koska huostaanotto tapahtui nopeasti ensi- ja turvakodin kautta lastenkotiin.

– Ja aivan erityinen onnenpotku on se, että pääsin kahdeksan kuukauden ikäisenä perheeseen, jossa olen saanut kasvaa aikuiseksi asti. Valitettavan monia huostaanotettuja pompotellaan paikasta toiseen ja huostaanottoja pitkitetään niin paljon, että lapset ehtivät traumatisoitua hyvin pahasti.

Palkamo sijoitettiin perheeseen Orimattilan Sammaliston kylälle. Ojaset toimivat ensin sijaisperheenä, mutta laajensivat toiminnan ammatilliseksi perhekoti Oljenkorreksi kahdeksan vuotta sitten.

– Minulle Ojasen Heidi on aina ollut äiti ja Ojasen Ari isä. Biologista äitiäni ja muita sukulaisia tapasin kyllä nuorempanakin silloin tällöin, mutta suhteen rakentaminen oli vaikeaa. Ei ollut helppoa ymmärtää, käsitellä ja hyväksyä kaikkea tapahtunutta.

Epävarmuus kalvoi välillä pienen Saran mieltä, vaikka perheyhteisö olikin turvallinen.

– Välillä mietin, että entä, jos minut kotiutetaan.

Wau-elämys sijaislasten leirillä

Ojasten Oljekorressa Palkamo vietti ison perheen maalaiselämää. Arkeen kuului myös paljon eläimiä, ja Palkamokin osallistui kaikenlaisiin töihin, myös navetassa.

– Sain sitkeyttä ja hyviä taitoja elämään, vaikka töihin osallistuminen ei silloin aina olisi huvittanut.

Välillä mietin, että entä, jos minut kotiutetaan. Sosionomiopiskelija Sara Palkamo

Kerran koulutyttönä Sara pääsi huostaanotettujen lasten leirille. Se oli hänelle wau-elämys.

– Oli avartavaa huomata, että on niin paljon muitakin huostaanotettuja lapsia ja saada heiltä vertaistukea. Mutta parasta oli se, kun yksi ohjaajista kertoi olevansa huostaanotettu. Sillon tajusin, että huostaanotto ei ole este millekään, korkeintaan hidaste.

Elämän tarkoitus välillä hukassa – luottotiedot menivät

Alakoulua Palkamo kävi Orimattilassa, mutta oppimis- ja keskittymisvaikeudet vaivasivat. Hän vaihtoi Lahden Steiner -kouluun, jossa perheyhteisön muut lapset kävivät. Siellä koulu sujui paremmin, ja Sara nautti erityisesti itsensä toteuttamisesta ja tekemällä oppimisesta.

– Steinerkoulun tyyli sopi minulle. Olen luova ihminen ja opin tekemällä parhaiten.

Palkamo aloitti yläkoulun jälkeen lukion, koska ei tiennyt mitä halusi tehdä isona. Kahden lukiovuoden jälkeen hän vaihtoi koulutuskeskus Salpaukseen ja etsi itselleen oikeaa alaa ja motivaatiota opiskeluun.

Tässä vaiheessa tutut perhekuviot olivat jääneet taakse. Täysi-ikäinen Sara oli tullut raskaaksi ja muuttanut juuri omilleen. Omia siipiä kokeillessaan ja elämänhallintaa harjoitellessaan Palkamo menetti luottotietonsa.

– Etsin silloin itseäni ja paikkaani maailmassa, myös elämän tarkoitus ja tavoitteet olivat vähän hukassa. Tuolloin en olisi ikinä voinut kuvitella, että muutaman vuoden päästä olen työssäkäyvä opiskelija ja eskarilaisen äiti.

– Nuoruuden päämäärättömästä ajelehtimisesta kärsin vielä maksamalla joka kuukausi palkastani ulosottovelkaa aikamoisia siivuja.

Sara Palkamon mukaan apua tarvitsevat vanhemmat eivät yleensä uskalla pyytää apua, sillä he pelkäävät, että lapsi otetaan huostaan. Kuva: Sami Lettojärvi

Lastensuojeluilmoitus omasta vauvasta

Tuoreen äidin onni oli myös se, että hän uskalsi pyytää apua. Palkamo teki vastasyntyneestä vauvastaan lastensuojeluilmoituksen ja pääsi Lahden Ensi- ja turvakotiin pariksi kuukaudeksi. Paikkaan, jossa hän oli itsekin ollut vauvana.

– Koen, että se oli pelastukseni kaiken sen väsymyksen ja kaaoksen keskellä, johon olin jäänyt yksin. Se mahdollisti suuntaamaan kaikki voimavarat vauvaan.

Palkamon mielestä omaa avuntarvetta ei yleensä ole helppoa tunnistaa, saati myöntää omaa, niin sanottua epäonnistumistaan ja kaiken lisäksi ”pyytää hattu kourassa apua”.

Haluan, että se hyvä mitä olen saanut, pääsee kiertämään. Sosionomiopiskelija Sara Palkamo

– Mutta se on kaiken arvoista, hän sanoo nyt.

Palkamon mukaan apua tarvitsevat vanhemmat eivät yleensä uskalla pyytää apua, sillä he pelkäävät, että lapsi otetaan huostaan.

– Usein oletetaan, että lastensuojelu on yhtä kuin huostaanotto, vaikka niin ei todellakaan ole. Lastensuojelusta voi saada monenlaisia ehkäiseviä tukitoimia.

Sara Palkamo on hyvin kiitollinen kaikesta saamastaan avusta, tuesta ja läheisistään.  "Niitä ilman ei olisi tässä. Vaikeuksien kautta voittoon – se fiilis minulla on nyt." Kuva: Sami Lettojärvi

Onnistumisen kokemukset tärkeitä

Seuraavaksi Palkamo päätti jatkaa opintonsa loppuun. Hän lähti kokeilemaan hiusalaa, mutta totesi nopeasti, ettei se tuntunut omalta alalta.

– Sitten vaihdoin takaisin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajalinjalle. Välillä usko meinasi loppua, ja näytti siltä, etten valmistuisi koskaan. Olen tosi ylpeä, että sain opinnot päätökseen, vaikka tie päättötodistukseen ei ollutkaan suorin ja nopein. Onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä elämän tukipilareita.

Erityisen mukavalta Palkamosta tuntuu myös se, että hän ajoi ajokortin ja osti auton.

– Sain lisää tunnetta siitä, että pystyn mihin vaan. Ja mikä parasta, nyt voin viedä lapsen aamulla eskariin ja ajaa nopeasti Lahden ammattikorkeakoulun kampukselle Mukkulaan.

Lamk:ssa Palkamo opiskelee siis sosionomiksi. Työskentely lasten kanssa on hänen unelma-alansa ja sitä hän pääsee jo tekemäänkin perhekoti Oljenkorressa.

– Haluan, että se hyvä mitä olen saanut, pääsee kiertämään. Haluan kääntää omat kokemukseni vahvuudekseni tällä alalla. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, ja haasteet elämässä opettavat meitä ja tekevät meistä meidät.

Palkamo on hyvin kiitollinen kaikesta saamastaan avusta, tuesta ja läheisistään.

– Niitä ilman ei olisi tässä. Vaikeuksien kautta voittoon – se fiilis minulla on nyt.

Terhi Säynäjärvi
terhi.saynajarvi@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi