Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Mistä uudet tilat yli 20-vuotiaalle Mukkulan Puuhapirtille? Yhdistys toivoo vinkkejä tilojen etsintään Lahden kaupungilta ja yksityisiltä

Virkistystoimintaa alueen asukkaille tarjoava Puuhapirtti joutui väistötiloihin Mukkulan ostarin vuodentakaisen tuhoisan tulipalon jälkeen. Yhdistykselle kävisi sekin vaihtoehto, että jos uusi tila löytyisi, se ja vuokra jaettaisiin muiden toimijoiden kanssa.

Taina Hauvonen neuloo sukkia Marja Vilkaman johtaman Puuhapirtin myyjäisiin. Taustalla Toini Halonen ja Hadzira Podjc vaihtavat kuulumisia. Kuva: Katja Luoma

Yli 20 vuotta Lahdessa toiminut virkistysyhdistys Mukkulan Puuhapirtti on etsinyt jo pitkään uusia toimitiloja. Yhdistys on ollut yli vuoden väistötiloissa Mukkulan kirkon Mäntyhuoneessa siitä lähtien, kun edelliset tilat kärsivät laajoista vesivahingoista Mukkulan ostoskeskuksen tulipalossa.

– Olen soitellut ja kysellyt meille sopivia tiloja monesta eri paikasta, ilman tulosta. Olisimme valmiita jakamaan tilat paikallisten yhdistysten, esimerkiksi Marttojen tai Mukkula-seuran kanssa. Voisimme jakaa tilat ja vuokran. Olemme kiitollisia kirkon ilmaisista tiloista, mutta nämä ovat meille pienet, yhdistyksen puheenjohtaja Marja Vilkama kertoo.

Puuhapirttiläiset kokoontuvat tiistaisin ja torstaisin. Kävijämäärät vaihtelevat 10–28 henkilön välillä. Eniten väkeä vetävät jumpat, joiden aikana tilat käyvät ahtaiksi ja osa jumppaajista on aulan puolella. Jumppaohjeet ovat tulleet jo 20 vuotta samalta kasetilta. Välillä joku on ehdottanut jumppakasetin vaihtoa, mutta idea on tyrmätty joka kerta.

Ann-Louise Malen-Cruz, Toini Hämäläinen ja Hadzira Podjc jumppaavat tutun kasetin tahdissa. Kuva: Katja Luoma

Ostoskeskuksessa Puuhapirtillä oli noin 140 neliön tilat.

– Pienempikin riittäisi. Noin sata neliötä olisi sopiva. Tarvitsemme jumpan lisäksi tilaa käsityöharrastuksille. Kangaspuut ja ompelukoneet vievät tilaa. Lisäksi tiloissa pitäisi pystyä järjestämään luentoja ja kahvittelemaan, Vilkama visioi.

Vanhuksillekin omat tilat

Voittoa tavoittelematon yhdistys ei pysty maksamaan suuria kuukausivuokria, mutta raha ei ole suurin ongelma. Marja Vilkama uskoo rahoituksen järjestyvän, kunhan jostain löytyisi sopivat tilat. Hänellä on monenlaisia suunnitelmia Puuhapirtin toiminnan kehittämiseksi.

– Voisimme alkaa opettaa maahanmuuttajanaisille ja -tytöille käsitöitä ja suomen kieltä sekä vetää keskustelukerhoja. Sopivalla rahoituksella voisimme käynnistää ystäväpalvelua, jossa haettaisiin yksinäisiä vanhuksia Puuhapirtille kahville ja tapaamaan muita, Vilkama sanoo.

Marja Vilkama ja hänen puolisonsa Kari laittavat kahvit esille Puuhapirtin kävijöille. Kuva: Katja Luoma

Vilkama toivoo vinkkejä ja opastusta tilojen etsintään kaupungilta ja yksityisiltä kiinteistöjen omistajilta. Puuhapirtille sopiva paikka voisi löytyä vaikkapa jostakin alueen kerrostaloista.

– Kaupunki on löytänyt jo uudet tilat Mukkulan nuorille ja kehitysvammaisille, mikä on hyvä asia. Odotamme, että meitä vanhuksiakin huomioitaisiin ja autettaisiin edes tilojen etsimisessä.

Tärkeä henkireikä

Säännöllisesti Puuhapirtillä käyvä Toini Halonen tietää, että toiminta on tärkeää monelle alueen ikäihmiselle.

– Joillekin tämä on päivän tai viikon ainoa paikka päästä juttelemaan muiden kanssa. Minä käyn täällä, koska Puuhapirtillä on kivaa, Halonen sanoo.

Työttömälle Taina Hauvoselle Puuhapirtti tarjoaa mielekästä tekemistä. Hän neuloo yhdistyksen myyjäisiin villasukkia ja tekee käsitöitä.

 Ilman Puuhapirttiä olisimme aika ulkona kaikesta. Aktiivikävijä Taina Hauvonen

– Ilman Puuhapirttiä olisimme aika ulkona kaikesta. Käyn täällä katsomassa mitä muille kuuluu. Nykyiset tilat kirkossa ovat monelle vähän liian syrjässä. Ostarille oli helpompi mennä kauppareissun yhteydessä, Hauvonen sanoo.

Vapaaehtoisena Puuhapirtin toimintaa johtava Marja Vilkama vetää kerran viikossa myös seurakunnan Olohuone-kerhoa. Hän kertoo saavansa vapaaehtoistyöstä sopivasti säpinää ja ohjelmaa päiviinsä.

Puuhapirtti on monelle Mukkulan ikäihmiselle henkireikä. Kuva: Katja Luoma

– Lapset ja lastenlapset asuvat muualla. Olen huomannut, miten monelle yksinäiselle vanhukselle on tärkeää tulla kuulluksi ja tuntea kuuluvansa johonkin yhteisöön.

Chiméne Bavard
chimene.bavard@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi