Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

"Lahtelaiset ovat elämässä läsnä, vaikkei se aina sujuisikaan ihan toivotulla tavalla" – Ilkka Hautala opettaa ihmisiä huutamaan tuskansa ulos

Huutaminen on muinaissuomalainen parannuskeino. Helsinkiläinen performanssitaiteilija ja draamaopettaja Ilkka Hautala pöyhii alitajuntaa ja kertoo, miksi toi Katastrofin Lahteen.

Katastrofi on helsinkiläisen Ilkka Hautalan performanssi, joka nähtiin myös Lahti Fringe Festivaleilla syyskuussa. Esityksessä vanha kuvaputkitelevisio edustaa Hautalan alitajuntaa. Jos se saisi kertoa mitä tahansa, mitä ruudusta mahtaisi tulla ulos? Kuva: Antti Yrjönen

Ilkka Hautala on kantanut Lahden kirjaston auditorioon painavan kuvaputkitelevision. Jos tämä tv olisi alitajuntasi, mitä sieltä näkyisi? Mikä olisi katastrofaalisinta? Mikä edes on katastrofi?

Hautala puhuu auditoriossa paljon, ja sanoo WTC-tornien tuhoutumisesta, että "se oli niille ihan oikein". Hän kysyy, olenko hullu vai tyhmä kun ajattelen näin, ja olisiko se niin vaarallista olla välillä tyhmä.

– On kauhean väsyttävää olla koko ajan älykäs, lausua aina vain hienoja ja punnittuja mielipiteitä, Hautala sanoo.

Hautala on helsinkiläinen puhe- ja draamataiteen opettaja ja performanssitaiteilija, jonka Katastrofi-nimeä kantava esitys nähtiin kokonaisuudessaan Lahti Fringe Festivaleilla syyskuussa.

Joku kysyi Hautalan Facebook-sivuilla, että miksi juuri Lahti. Mikäs sen katastrofaalisempaa, Hautala vastasi.

Draamaopettaja ja performanssitaiteilija Ilkka Hautala esiintyi syyskuussa Lahdessa Pikkuteatterilla Lahti Fringe Festivaleilla. Tässä hän on antamassa maistiaista Katastrofi-esityksestään Lahden pääkirjaston auditoriossa. Siellä oli käynnissä kaupunkikulttuuriseminaari. Kuva: Saara Larkio

Hautalan paras kaveri muutti Lahteen asumaan vuosia sitten, ja sen jälkeen Hautalakin on käynyt mastokaupungissa useammin.

– Minun mielestäni se on siistin näköinen kaupunki. Minua aina ihmetyttää, että miksi siellä ei tapahdu enempää. Monille Lahden Fringe oli semmoinen hämmästyksen sekainen reaktio. Mutta minulle se oli pitkään kaivattu kokemus.

Hautala otti jopa Lahti Fringe -tatuoinnin, mutta se oli sentään vesitatuointi.

– Lahti on hesalaisten silmissä juntti paikka, mutta en oikein ymmärrä sellaista leimaamista. Lahtelainen osti minulle kerran bussilipunkin, että pääsin Lahteen, kun omat rahani olivat loppu. Minulta taisi päästä siinä tilanteessa itku. Että joku tekee toiselle niin kivasti!

Kun Hautala viimeksi kävi Lahdessa, hän pääsi todistamaan Pikkuteatterin edessä silmin nähden päihtyneen pariskunnan eroa. Hyvää loppuelämää, mies sanoi naiselle, joka lyyhistyi kadulle itkemään.

– Ihmiset ovat Lahdessa jotenkin eri tavalla aitoja kuin Hesassa. He ovat elämässä läsnä, vaikkei se aina sujuisikaan ihan toivotulla tavalla.

Ilkka Hautala on rakennusmestarin poika, ja tekee siksi omien sanojensa mukaan "hommia kirveellä veistäen". Hautalan äiti pani hänet nuorena iltapäiväteatteriin, josta Hautala ei aina tykännyt, mutta joka teki hänelle hyvää. "Yritin opiskella kirjallisuutta, mutta tämä mitä nyt teen, on ainoa juttu, jonka olen osannut ja osaan". Kuva: Antti Yrjönen

Hautala sanoo, että esiintyminenkin on erilaista Helsingissä kuin esiintyminen jossain muualla Suomessa.

– Hesassa pitää olla aina niin fiksua, ja saa olla koko ajan varomassa, ettei vain loukkaa ketään. Esimerkiksi sukupuolistereotypioihin perustuvat vitsit eivät toimi täällä Hesassa enää ollenkaan, ne eivät vain naurata. Mutta muualla Suomessa huumori on erilaista, perinteisempää. Jossain Vihdissä riittää, että sanon olevani Lauri Tähkän näköinen.

Hautala vietti Pohjanmaalla paljon aikaa lapsuudessaan, ja sieltä hänelle jäi perinnöksi tarve näyttää, että kyllä pystyn.

– Pohjanmaa on Suomen Texas. Pitää näyttää isommalta kuin on. Pitää olla isommat tulot ja isommat traktorit kuin naapurilla.

Hautalan tunnetuin taideprojekti on The Shouting Man, joka alkoi opiskeluaikojen turhautumisesta ja päätyi muun muassa Ylelle viisiosaiseksi ohjelmasarjaksi. Huutaminen on muinaissuomalainen parannuskeino, jota Hautala itse hyödynsi stressin purkamisessa, ja nykyään hän vetää firmoille työpajoja, joissa puretaan työahdistusta huutamalla. Eikä sinne metsään tai huutokoppiin mennä huutamaan mitään sulosanoja, vaan esimerkiksi suomalaisia voimasanoja. Parhaassa tapauksessa huuto muuttuu nauruksi tai ainakin ahdistus vähän helpottaa.

Hautala itse on käsitellyt taiteen avulla omia menneisyyden traumojaan. Katastrofia esittäessään hän tajusi, ettei ole sanonut noita asioita ääneen vielä kenellekään muulle kuin terapeutilleen.

– Jos jotkut kommentit ovat jonkun mielestä kauheita, se kauheus pitää vain pystyä perustelemaan. Mutta on se niinkin, että minua on tultu katsomaan vapaaehtoisesti. Ehkä siksi yleisö ei ole kommentoinut kesken Katastrofin. Tosin olen esittänyt sitä vasta vähän aikaa.

Ilkka Hautalan huutovideoita löytyy myös Youtubesta. Yhdessä Shouting Man -videossa (2016) Hautala vie kansanedustajan ja nykyisen opetusministerin Li Anderssonin (vas.) murisemaan ja huutamaan alikulkutunneliin. Kuva: Antti Yrjönen

Vaikka Hautalan performanssit vaikuttavat tulevan suoraan alitajunnasta, on kaikki käsikirjoitettua. Hän naurahtaa, että jopa tyhmyyden paljastamista on mietitty etukäteen.

Tyttöystäväkin on hyötynyt Hautalan metodeista.

– Kerran kuuntelin, kun hän kertoi minulle huoliaan. Otin kitaran, ja tein jokaisesta ongelmasta pienen laulun. Hänestä se oli ihanaa.

Tosin tyttöystäväkin on teatterialalla, joten Hautalan mukaan heidän elämänsä on kotonakin "jatkuvaa performanssia".

Ollakseen mies, joka esiintyy tv:n kanssa, Hautala ei itse lue päivän lehtiä tai seuraa muutenkaan aktiivisesti uutisia. Hän kertoo, että lehtien otsikointi ahdistaa häntä. Hautalan mielestä media lähestyy aiheita hyvin usein negatiivisen kautta, ja kielteiset otsikot lietsovat ihmisissä pelkoa.

– Se menee niin, että saatan olla hyvällä tuulella ja kehittyä siinä kaikessa rauhassa itsekseni, mutta sitten ankeat uutiset lehdessä suistavat minut raiteiltani. Minusta on raskasta ottaa kantaa nykyhetken kautta, käsittelen mieluummin menneitä uutisia, kuten WTC-tornien tuhoutumista. Samat ongelmathan toistuvat ajasta toiseen, ja ihmisen itsekkyys ja luonteen heikkous yhdistävät erilaisia katastrofeja.

Silti Hautala on sitä mieltä, ettei mediapaastosta ole hyvä tehdä itselleen ideologiaa.

– Silloin siitä, kuten liiallisesta analyyttisyydestäkin, voi tulla eräänlainen tyhmyyssuoja, jonka läpi kaikkea katselee.

Hautala lisää, että tyhmyyssuoja on eräältä ohjaajalta lainattu termi, joka jäi mieleen ja päätyi Katastrofiin.

Ilkka Hautalan mielestä tarinankerronta on hyvä tapa lähestyä itseään. Kuva: Antti Yrjönen

Hautalan taide on tarinankerrontaa, joka on puheeseen ja lauluun painottuvaa esiintymistä. Siinä voi olla mukana kansanperinnettä, mytologiaa ja henkilökohtaista elämää. Hautala sanoo tarinankerronnan lähes kadonneen Suomesta, ja haluaa olla mukana tuomassa tuota kadonnutta takaisin ihmisten tietoisuuteen.

Samalla asialla on Samova ry, jossa Hautala on mukana. Vuonna 2011 perustettu yhdistys järjestää pian tarinankerronnan festivaalit Samovafestit, joilla Hautalakin on pitämässä Tarinaimprovisaatio-työpajaa yhdessä Vili Korkkulan kanssa. Festivaaliohjelma muodostuu identiteettiä eri kulmista tarkastelevista esityksistä, työpajoista ja taiteilijatapaamista.

– Tarinankerronta on hyvä tapa lähestyä itseään. Jossain vaiheessa tein alastonmallin hommiakin, kun hain hyväksyntää alastomuudelleni, jota oli lapsuudessa pilkattu. Shouting Manissa ja muussakin esiintymisessä on kyse nähdyksi tulemisen tarpeesta. Se on jokaisen ihmisen perustarve.

Ehkä hieman yllättäen Hautala ei usko, että taide voisi vaikuttaa ihmisten ajatteluun. Hän sanoo, että hyvin harvoin ideologia tarttuu muihin.

– Haluan muuttaa ennen kaikkea itseäni, kehittyä itse. Tykkään esiintyä, ja se on myös vapauttavaa. Tule hulluksi, ja tulet järkiisi.

Ilkka Hautalan Katastrofi 10. lokakuuta klo 19, Asbestos Art Space, Mäkelänkatu 45 Helsinki.

Ilkka Hautala

Taiteen pätkätyöläinen

Syntynyt Jyväskylässä, asuu Helsingissä.

Koulutukseltaan draamakasvattaja ja puhe- ja draamataiteen opettaja.

Ammatiltaan opettaja, voice over -näyttelijä ja performanssitaiteilija.

Opettanut tai opettaa muun muassa Snellman-korkeakoulussa, työnväenopistolla ja näkövammaisten Iiris-keskuksella.

Lukenut myös äänikirjoja, mm. Alexandre Dumas'n Monte-Criston kreivin.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi