Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Huumekuolema osui Milla Bruneaun perhepiiriin: ”Häpeä estää ihmisiä puhumasta, mutta haluan puhua, jos se auttaa estämään vastaavia kohtaloita”

Lahden päättäjiin kuuluvan Bruneaun kälyn poika kuoli yliannostukseen vain 19-vuotiaana.

Kuva: Pekka Seppänen

Perheessä oli yhdeksän lasta, joista yksi oli urheilija, poika, joka pelasi amerikkalaista jalkapalloa ja paini. Kun poika oli teini-iässä, lääkäri määräsi hänelle lääkemarihuanaa ahdistuksen hoitamiseksi. Sitten poika satutti itsensä pahasti painiessaan, ja sai kivunlievitykseen reseptin voimakkaisiin kipulääkkeisiin.

Ne eivät kuitenkaan kauaa riittäneet, vaan poika siirtyi kokeilemaan koko ajan vahvempia aineita, lopulta myös heroiinia.

Toukokuussa 2018 Milla Bruneaun kotiin tuli puhelu: Caleb, 19, oli kuollut heroiinin ja fentanyylin sekoituksen aiheuttamaan yliannostukseen.

Puhelusta on nyt lähes 1,5 vuotta aikaa, mutta aiheesta puhutaan Bruneaun perheessä yhä. Kuolleen pojan äiti, Bruneaun käly, on vedonnut Bruneauhun, että tämä käyttäisi ääntään ja puhuisi Calebin tarinasta niin paljon kuin pystyy.

– Hän toivoo, että puhumalla näistä asioista enemmän ehkäistäisiin samanlaisia kohtaloita. Minustakaan näistä asioista ei puhuta tarpeeksi. Häpeä estää ihmisiä puhumasta. Vanhempien ja isovanhempienkin häpeä voi olla niin voimakasta, että lapsen huumeongelma lakaistaan piiloon, Bruneau sanoo.

Bruneau on itsekin soimannut itseään – olisimmeko porukalla voineet tehdä jotain toisin Calebin eteen? Hän ymmärtää logiikan vanhempien häpeän taustalla.

– Isä ja äiti suojelevat lastaan, koska myöntämällä ongelman he joutuvat pohtimaan, että jotakin on saattanut mennä pieleen kasvatuksessa. Vanhemmuus on taitolaji, ja itsekin sitä tulee miettineeksi, miten tästä selviää kunnialla.

"Ahdistuneisuutta ruvettiin hoitamaan heti lääkkeillä"

Bruneaun miehen siskon perheessä oli yhdeksän lasta, nyt kahdeksan. Yhdysvalloissa asuva perhe on aina ollut hyvin uskonnollinen, kirkko ja seurakunta ovat olleet isossa roolissa perheen elämässä. Bruneaun mukaan tämä näkyi esimerkiksi siinä, ettei lapsia pantu ollenkaan julkiseen kouluun, vaan äiti opetti kaikkia lapsia kotiopetuksessa.

Bruneau korostaa, ettei ajattele, että uskonto olisi syypää mihinkään. Hän voi vain uumoilla, oliko Calebin aineiden käytössä mukana kapinointia tiiviin perheyhteisön keskellä. Tai miten asiaan vaikutti se, että miehen siskon perhe valitsi elää juuri sillä tavalla kuin eli.

Bruneaun mukaan Calebin perusluonne oli alun perinkin erilainen kuin mitä tämän päivän nuorilta odotetaan. Tämän päivän nuoren pitäisi muka olla aina sanavalmis, sosiaalinen ja itsevarma. Caleb oli vetäytyvämpi, ja Bruneau on jälkikäteen miettinyt, olisiko auttanut, jos poika olisi hyväksytty vielä paremmin sellaisena kuin hän on.

– Hänen syrjäänvetäytymistään ja ahdistuneisuuttaan ruvettiin hoitamaan heti lääkkeillä. Se on Yhdysvalloissa hyvin tavallista, että henkisiä ongelmia lääkitään, mutta se ei välttämättä ole aina järkevää. Maallikkona tuntuu, että Suomessa ollaan menossa kovaa vauhtia samaan suuntaan.

"Muutos näkyi Calebin sosiaalisissa taidoissa"

Bruneau sanoo, että toiset addiktoituvat helpommin kuin toiset. Calebin kohdalla ”porttiteoria oli täydellisen totta”. Hänen ongelmansa paisui niin vakavaksi, että vanhempien piti esimerkiksi soittaa poliisi kotiin muun perheen suojelemiseksi.

– Mutta heidän rakkautensa poikaansa kohtaan ei loppunut missään kohtaa. Niinhän se menee, että aika paljon saa tapahtua, että niin kävisi. Caleb oli vieroituksessakin. Perheessä tehtiin kaikki se, mitä pystyttiin ja osattiin.

Bruneau kertoo huomanneensa miehensä kanssa muutoksen Calebissa ehkä selvemmin kuin pojan vanhemmat.

– Näimme Calebia harvemmin kuin he. Muutos näkyi Calebin sosiaalisissa taidoissa. Hän ei pysynyt mukana tavallisissa keskusteluissa tai tullut mukaan sosiaalisiin tilanteisiin, kun kävimme tyttöjemme kanssa heidän luonaan, Bruneau kertoo.

Bruneaun mukaan Calebin perhe ei ole toipunut menetyksestä kovin hyvin. Bruneaun perheessäkin on tehty surutyötä, puhuttu puhumasta päästyään.

– Tietysti olemme miettineet, mitä tästä on opittavana. Olen ollut välillä tosi turhautunut, kun minulle on täällä Lahdessa tultu sanomaan, että mitä sinäkään huumemaailmasta ymmärrät. Tai että ette te päättäjät mistään välitä. On tehnyt mieli sanoa, että voi kuule, kun tietäisit.

Tällä viikolla Bruneau päätti vihdoin avata suunsa miehensä rohkaisemana. Mies oli sitä mieltä, että aika on nyt kypsä. Perhe asuu Lahden keskustassa, ja on omin silmin todistanut huomattavasti lisääntynyttä huumeiden käyttöä ja kaupankäyntiä.

Bruneau osallistui hiljan Lahdessa pidettyyn keskustelutilaisuuteen, jossa pohdittiin keinoja kaupungin huumeongelman ratkaisemiseksi. Hän saapui tilaisuuteen päättäjän, mutta lopulta myös läheisen roolissa. Bruneauta jännitti omien sanojensa mukaan ”kauheasti” puhua ensi kertaa julkisesti Calebista, mutta se kannatti. Heti tilaisuuden päätyttyä hänen luokseen tuli muita käyttäjien läheisiä ja entisiä käyttäjiä, ja yhteydenottoja on tullut ”älyttömän paljon” pitkin viikkoa. Ihmiset ovat rohkaistuneet puhumaan omista vaikeista ja surullisista kokemuksistaan.

– Se kertoo siitä, että tarvetta puhumiselle on. Ja nyt tuli vihdoin looginen asiayhteys, jossa saatoin ottaa Calebin puheeksi. Huumeongelma on aiheena niin tolkuttoman tärkeä ja vakava. Meidän pitää puhua, jotta ihmiset ymmärtävät, ettei riski koukuttua huumeisiin katso yhteiskuntaluokkaa, aikaa tai paikkaa. Huumeongelma voi olla ihan tavallisessa perheessä, mutta se ei vain näy ulkopuolisille.

"Kyselen paljon myös lasteni kavereista"

Mitä nuorten vanhemmat voisivat tehdä, jotta Caleb ei saisi lisää kohtalotovereita?

– Pitää olla kiinnostunut lasten elämästä. Jos en keksi päivän päätteeksi mitään muuta kysyttävää tyttöjeni päivästä, kysyn edes sen, mitä koulussa oli ruokana. Näin saan selville, ovatko he ylipäätään syöneet.

Bruneau uskoo, että vanhemmilla on yleensä jokin keino saada lapsensa puhumaan. Yksi kikka toimii yhdellä lapsella, toinen toisella. Joku saattaa puhua vasta nukkumaan mennessä, kun valot on sammutettu, ja makoillaan sängyllä vierekkäin.

– Kyselen paljon myös lasteni kavereista ja siitä, miten he jaksavat. Muistutan tyttöjäni siitä, että jos joku kaveri kertoo heille luottamuksella huolistaan, siihen pitää pysähtyä ja oikeasti kuunnella. Korostan myös, että jokaisen nuoren pitäisi löytää joku aikuinen, jolle puhua. Se ei aina välttämättä ole oma vanhempi juuri sillä hetkellä, mutta voi olla myöhemmin.

Bruneau tiedostaa, että näin toimii vanhempi, jolla on itsellään voimat tallella. Vaikeaksi tilanne menee, jos lapsen vanhempi on itse henkisesti tai fyysisesti uupunut.

– Tästä päästään siihen, että silloin tarvitaan apua aikuisellekin. Yhteiskunnan verkostojen täytyy olla kunnossa, jotta koko perhe saa apua ajoissa. Haluan myös antaa tunnustusta asiantuntijoiden ratkaisukeskeisestä otteesta ja ennaltaehkäisevästä työstä, johon on panostettu koko maakunnassa.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi