Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

"Mulliturpa, kohta saat turpiin!" Koulussa haukutusta romanipojasta kasvoi heikompiosaisten auttaja

Orimattilalainen Veijo Blomerus toivoo, ettei valtaväestö mustamaalaisi vähemmistökansaa muutamien virheiden takia.

Veijo Blomerus on työskennellyt muun muassa linja-auton kuljettajana ja päihdeohjaajana. Eläkkeellä hän yrittää parannella itseään. Kuva: Sami Lettojärvi

– Mustalainen, mulliturpa, kohta saat taas turpiin.

Näin huudeltiin jatkuvasti kahdeksanvuotiaalle Veijo Blomerukselle, joka oli Suolahdella 800 oppilaan koulussa ainoa romani.

Kiusaaminen ja syrjintä oli välillä väkivaltaistakin, ja sitä kesti kaksi vuotta. Kuusilapsisen perheen kolmanneksi vanhin poika ei uskaltanut kertoa asiasta kotona eivätkä opettajat puuttuneet tilanteeseen. Silti Blomerus ei lannistunut vaan piti puolensa määrätietoisesti. Pikkuhiljaa urheilullisesta pojasta tuli koulunsa kunkku.

– Kouluajat jättivät minuun jälkensä, sillä olen sielultani herkkä. Pelko jäi jonnekin syvälle ja olen arka uusiin ihmisiin tutustuessani, elokuussa eläkkeelle jäänyt Blomerus kertoo kotisohvallaan.

Bussissa yhdistyi työ ja huvi

Orimattilassa 48 vuotta asunut Blomerus toivoo, että romaneista kirjoitettaisiin suomalaisissa lehdissä välillä erilaisia juttuja.

– Yleensä meistä on vain negatiivisia juttuja. Rikollisuutta ja sitä, että romanit eivät käy töissä. Se on vain yksi puoli asioista. Haluan rehellisesti kertoa, että minun tarinani on aivan erilainen. Minä ja perheeni olemme aina tehneet paljon töitä.

Parikymppisenä Veijo Blomerus lauloi pari vuotta Freidiba Boodos -lauluyhtyessää. Kuva: Sami Lettojärvi

Työntekemisen mallin Blomerus sai lapsuudenkodissaan, jossa kaikki osallistuivat vanhempien maatilan hoitoon. Koti oli muutenkin turvallinen paikka. Pojan ollessa 15-vuotias perhe muutti Pukkilaan, missä Veijo Blomerus hankki ensimmäisen työpaikkansa Urheilu-Karhun palveluksessa. Siellä hän valmisti urheilukenkiä.

Peruskoulun jälkeen Blomerus opiskeli metallialaa ja ehti työskennellä monessa paikassa, kunnes hän päätti hakeutua linja-auton kuljettajaksi.

– Se tuntui aluksi vaativalta, koska minun piti ennen koulutusta suorittaa lisää ajokortteja. Nautin työstä suunnattomasti. Ajoin seitsemän vuotta Orimattila-Lahti väliä, ja siinä yhdistyivät työ ja huvi. Tykkäsin olla ihmisten kanssa tekemisissä. Työnantaja ja työkaverit olivat mahtavia, hän muistelee.

Rakkautta ja huomiota tasapuolisesti

Blomerus joutui lopettamaan bussikuskin työt terveydellisistä syistä. Selkärankareuma ja nivelrappeuma pakottivat miehen hetkeksi eläkkeelle. Se ei kuitenkaan sopinut hänen luonteelleen. Blomerus vaihtoi ammattia ja opiskeli oppisopimuksella päihdeohjaaksi Samaria groupin kuntoutuskodissa Porvoossa.

Olen saanut verenperintönä lämpimän tavan lähestyä kaikenlaisia ihmisiä. Eläkeläinen Veijo Blomerus

– Olen aina tuntenut sympatiaa heikompiosaisia kohtaan. Tein Orimattilassa jonkin aikaa vapaaehtoistyötä päihdeongelmaisten parissa, ja sain siitä kipinää auttamiseen. Porvoon kuntoutuskodissa tunsin olevani oikeassa paikassa. Olen saanut verenperintönä lämpimän tavan lähestyä kaikenlaisia ihmisiä.

Päihdeohjaajan työ poikkesi täysin kaikesta Blomeruksen aikaisemmin tekemästä. Monilla kuntoutuskodin asukkailla on rankkoja rikostaustoja tai vuosia jatkuneita sekakäyttöongelmia. Blomeruksen mielestä tärkeintä työssä oli olla läsnä.

– Taistelu päihteiden kanssa on raskasta. Välillä tulee retkahduksia ja sitten mennään katkolle. Ne ihmiset ovat sairaita ja rikkinäisiä. He kaipaavat rakkautta ja huomiota tasapuolisesti. Me olimme heille kuin veljiä ja isiä.

Päihdeohjaajan arkeen mahtui paljon tavallisten asioiden opettamista siivouksesta pyykkäämiseen ja ruuanlaittoon. Päivittäin asukkaita vietiin myös verikokeisiin ja lääkäriin.

Orimattilassa Blomeruksella on paljon tuttuja. Vierailla paikkakunnilla hän tuntee joutuvansa silmätikuksi esimerkiksi autoa tankatessaan. Kuva: Sami Lettojärvi

Samarian toiminnanjohtaja Ismo Valkoniemi kuvailee Blomeruksen olleen työntekijänä tunnollinen ja erinomainen erityisesti asiakkaiden kanssa.

– Veijo ei suhtautunut asukkaisiin potilaina vaan kaverillisesti, mutta osasi vetää myös rajat. Minulla on ollut töissä muitakin romaneja ja vähemmistöjä. Heille on ollut yhteistä nöyryys ja toisten ihmisten kunnioittaminen. Asiakkailla ei ole ollut vähemmistöjen kanssa mitään ongelmia, Valkoniemi sanoo.

Huoli lastenlapsista

Töiden loputtua Blomerus tuntee haikeutta ja helpotusta. Enää ei ole kiirettä eikä vastuuta.

– Nyt yritän parantaa itseäni. Olen sairauksien takia kovin jäykkä, mikä heikentää vireystilaani. Lisäksi minulla on diabetes ja verenpainetauti.

Vaikka Blomerus on onnellinen ja kiitollinen omasta työurastaan, hän kantaa huolta muiden romanien työllistymisestä. Monilla työnhaku tyssää jo nimeen. Korkeasti koulutetut nuoretkaan eivät välttämättä saa töitä.

– Ilmapiiri on muuttunut rasistisempaan suuntaan. Tunnistan kyllä pahat katseet, jos menen tankkaamaan autoani vieraalla paikkakunnalla.

Erityisen suuri hätä Blomeruksella ja hänen Anneli-vaimollaan on lastenlasten puolesta. Heitä kannustetaan opiskelemaan ahkerasti koulussa ja hankkimaan ystäviä myös valtaväestön parista.

– Silti meitä mietityttää, miten heille käy ja miten yhteiskunta heitä kohtelee. Muistan kuinka minua kouluvuosina syrjittiin. Erään kaverin äiti sanoi, että heille sai kutsua luokasta kotiin kaikki muut paitsi minut. Onneksi koulumaailma on mennyt parempaan suuntaan, Anneli Blomerus kertoo.

Blomerusten suurin haave on, ettei valtaväestö mustamaalaisi noin 10 000 romanin vähemmistökansaa muutamien virheiden takia.

– Emme ole vaarallisia, käymme normaalisti töissä ja elämme tavallista arkea. Isovanhempamme osallistuivat sotiin samalla tavalla kuin muutkin ja taistelivat Suomen puolesta.

Kenen henkilöhaastattelun sinä haluaisit lukea? Ehdota meille haastateltavaa osoitteeseen teema@ess.fi

Kuka

Veijo Blomerus

Syntynyt vuonna 1956 Keiteleellä.

Työskennellyt muun muassa sorvaajana, linja-auton kuljettajana ja päihdetyöntekijänä.

Lauloi parikymppisenä Freidiba Boodos -lauluyhtyeessä, jossa olivat mukana myös muun muassa Rainer Friman ja Pelimannet.

Perheeseen kuuluu lähihoitajana työskentelevä vaimo Anneli, kolme lasta ja kuusi lastenlasta.

Harrastaa musiikkia, uintia, kävelyä ja lukemista.

Haaveilee hyvästä vanhuudesta ja maailmanrauhasta.

Chiméne Bavard
chimene.bavard@mediataloesa.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi