Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Älä torju kiukuttelevaa lasta, sillä kiukku ei ole väärin – lastenpsykiatrin uutuuskirja opettaa, kuinka kasvatat tunteensa hallitsevia ihmisiä

Uutuuskirja valaa vanhempiin uskoa, että tunnemyrskyistä selvitään yhdessä.

Kuva: Timo Filpus

Juuri ilmestynyt Raisa Cacciatoren ja Erja Korteniemi-Poikelan Sisu, tahto, itsetunto – Portaat itkupotkuraivareista aggression hallintaan -kirja (Minerva, 2019) tarttuu tunteiden hallintaan, joka on opeteltava taito. Niin aikuisille kuin lapsillekin.

Asiantuntijat kumoavat vanhempien herkästi omaksumat kasvatustavat, jotka kenties periytyvät jo omasta lapsuudesta. Kirjoittajat ovat lasten ja perheiden hyvinvoinnin ammattilaisia. Cacciatore on muun muassa lastenpsykiatri ja nuorisolääkäri ja Korteniemi-Poikela puolestaan kätilö ja terveydenhoitaja.

Kun lapsi raivoaa, hänet on syytä jättää yksin.

Ei pidä paikkaansa. Kun lapsi raivoaa, hän tarvitsee vanhemman apua rauhoittumiseen. Kun kuohunta on huipussaan, lapsi on stressitilassa, eikä hänellä ole keinoja päästä ulos itse.

Älä anna tunteen tarttua itseesi vaan pysy itse rauhallisena.

Kun aikuinen alkaa huutaa lapselle tämän uhmatessa, se on osoitus siitä, että aikuinen osoittaa olevansa auktoriteetti.

Ei pidä paikkaansa. Kun aikuinen alkaa huutaa, hän menee lapsen kanssa samalle tasolle. Huutava aikuinen ei ole turvallinen.

Aikuinen voi olla ilman huutamistakin jämäkkä. Pysy rinnalla ja ota katseyhteys – mutta älä karju. Suhtaudu hyväksyvästi lapsen tunteeseen.

On ihan ok olla myös hetken aikaa puhumatta ja tasata samalla omia tunteitaan. Mielikuvaharjoittelusta voi olla apua. Kuvittele olevasi satavuotias tammi tai tuhat tonnia painava kallio.

Joskus ei vaan jaksa. On tilanteita, joissa vanhempi menettää malttinsa. Jos näin on, etsi mieluummin tyyny ja huuda siihen ja kerro sitten lapselle, mikä sinua harmittaa.

Lyövä lapsi on väkivaltainen lapsi.

Ei pidä paikkaansa. Pieni lapsi huitoo, rikkoo ja riehuu, ja tämä on hänen keinovalikoimansa. Jos lasta pitää estää, häntä voi pitää kiinni – mutta ei niin, että lapseen sattuu.

Tunteet tarttuvat niin hyvässä kuin huonossa mielessä. Koeta tyynnyttää tilannetta hidastamalla ja rauhoittamalla omaa käytöstäsi. Näin lapsikin rauhoittuu helpommin.

Kun lapsi on lyönyt tai rikkonut jotakin suutuspäissään, on tärkeää käsitellä tunne sen takana. Tunnetaidoissa on kyse muun muassa siitä, että lapsi oppii vähitellen nimeämään tunteen ja purkamaan hankalan tunteen muilla tavoilla kuin aiheuttamalla vahinkoa.

Kun käytät ”ei”-sanaa koko ajan johdonmukaisesti, lapsi oppii parhaiten.

Ei pidä paikkaansa. ”Ein” hokeminen on omiaan aiheuttamaan sen, että kodissa on kielteinen ilmapiiri. Ja se tarttuu. Kun aikuiset ovat kielteisiä, lapsetkin kiukuttelevat herkemmin.

Käännä asia, jonka haluat kieltää, myönteiseen muotoon. Jos lapsi vaatii kaupassa leluja tai karkkeja, sano: ”Tällä kertaa me teemme ruokaostokset” ja pyydä lasta lempeästi etsimään esimerkiksi mehukas appelsiini.

Kun lapsen toivotunlaista toimintaa kehutaan, hänen yhteistyöhalunsa kasvaa. Kun aikuinen katsoo hyvällä lasta, joka yrittää, myös lapsen itsetunto kasvaa.

Neljän lapsen äiti kertoo, kuinka hän venyy kiukkutilanteissa

Kun yksivuotias haluaisi pudotella leluja vessanpönttöön, kolmevuotias tahtoisi syödä jälkiruoan ennen kuin lopettanut ruokailunsa, 7-vuotias purkaa koulun alkuun liittyvää väsymystään ja 9-vuotias haluaisi enemmän peliaikaa kuin luvattu tai mennä kavereiden luokse ennen läksyjentekoa, vanhemmalta kysytään tyyneyttä ja asioiden käsittelytapoja monenlaisissa tilanteissa.

Neljän lapsen äiti Tarja Sinkko saa kiukut laantumaan useimmiten ilman riitelyä. Limpparia tahtonut kolmevuotias Nooa Sinkko (vas.) sai muuta ajateltavaa työmaan katselusta ja Mio Sinkko laitettiin päiväunille, koska häntä selvästikin väsytti. Kuva: Kristiina Poutiainen

Nämä kaikki ovat kuopiolaisen Tarja Sinkon mainitsemia tapauksia, joihin hän on vanhempana törmännyt. Kun eri-ikäisillä lapsilla kuohuu, neljän lapsen äiti mainitsee parhaaksi keinokseen sen, että hän pysyy rauhallisena ja pyrkii asettumaan lapsen asemaan ja sanoittamaan tämän tunteita.

– On esimerkiksi rankkaa aloittaa koulu ja olla samaan aikaan iso ja pieni. Ei tarvitse kuin muistella omaa lapsuuttaan, niin hoksaa, kuinka jännittävä ja väsyttävä elämänvaihe koulunaloitus on. Sen sijaan, että käsken lopettamaan kiukuttelun, pyrin ymmärtämään, mistä on kysymys.

Pienempien kohdalla empaattisuus taas voi olla puolestaan sitä, että ymmärtää, että lapsen kiukuttelulle on jokin syy, kuten juuri nyt Miolla päiväuniaika.

Jos pieni lapsi saa kunnon kiukunpuuskan äidin estäessä lelujen heittämisen vessanpönttöön, keinopakkiin tarvitaan muutakin kuin ymmärtämistä ja keskustelua.

– Yksi toimiva keino on ohjata huomio muualle – lapset eivät ole pitkävihaisia. Esimerkiksi äsken Nooa olisi halunnut torilta limpparin, mutta arkena meillä ei osteta limpparia. Käänsin huomion autoihin ja rakennustyömaahan, ja limppari unohtui siinä samassa.

Perheenäitinä Sinkko on huomannut, että yksi vanhemman perusselviytymistaidoista on ennakoiminen.

– Nälkäisenä tai kiukkuisena ei kannata lähteä kauppaan, tai muuten voi odottaa, että joku konflikti syntyy. Tai jos aamulla on kouluun ja ehkä kerhoonkin lähtö, otan lasten vaatteet käsille jo edellisenä iltana.

Tarja Sinkko huomauttaa, että on tilanteita, jolloin hänkin äitinä repsahtaa, tekipä äitinä muutoin kuinka johdonmukaista ja ymmärtäväistä työtä tahansa.

Lue myös: Kaupan myyjä X: Lapsi vaeltaa vahtimatta kaupassa ja mättää irtokarkkia kaksin käsin suuhunsa – äiti suuttuu myyjälle
 

– Väsyneenä ja valvoneena taantuu helposti lapsen tasolle ja lähtee riitelyyn mukaan. Jossain vaiheessa hoksottimet sanovat, että minun pitää olla nyt aikuinen tässä tilanteessa. Edes neljän lapsen äitiys ja se, että olen lastenhoitaja ammatiltani, ei ole tae onnistumisesta joka tilanteessa, hoitovapaalla oleva Sinkko myöntää.

Varapäreitä on hyvä olla, kun kasvatuskysymyksiin tarvitsee tukea. Sinkolle se tarkoittaa ystävien ja puolison kanssa keskustelua.

– Miehen kanssa ollaan hyvä tiimi. Meillä on molemmilla samat säännöt.

Plussat

Näe tunnekuohujen hyvät puolet

Kuohunta liittyy luonnollisena osana kehitysvaiheisiin.

Suuttumalla lapsi puolustaa omaa kokemustaan. Kiukustumalla hän ilmaisee esimerkiksi epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

Jos lapsi ei saa sanoa ”ei” kotona, on riskinä, että hän ei opi sanomaan sitä myöskään itselleen haitallisille asioille.

Huomioi tämä:

Lapsen kiukuttelu vie voimia ja kysyy itsehillintää. Koeta kestää lapsen tunnekuohut tukemalla kaikin tavoin omaa jaksamistasi.

Jos asia kiukuttaa, karju vaikka yksin auton ratissa, soita ystävälle tai juokse metsään, mutta älä räjähdä lapsille.

Opeta myös lapselle tapoja purkaa kiukkua ”turvatoimintaan”. Sellaista voi olla esimerkiksi trampoliinilla hyppiminen, juokseminen tai sanomalehden repiminen. Kun kiukku tulee, otetaan turvatoiminta käyttöön sen sijaan, että esimerkiksi satutettaisiin toista.

Koko perheessä voidaan opetella, kuinka pysytään tyynenä, vaikka olisi riitaa.

Ota käyttöön liikennevalomalli koko perheelle:

Punainen: Pysähdy. Kun kiukku nousee, kävele, pompi tasajalkaa tai huuda tyynyyn.

Keltainen: Odota. Kuuntele järkeä, älä tunnetta. Pureskele mielessäsi, mistä tunteessa on kysymys. Mikä saa raivon aikaiseksi? Miksi se raivostuttaa niin paljon?

Vihreä: Kiukku laantuu. Voit toimia nyt järkevästi ja mahdollisimman rakentavalla tavalla.

Mukaillen kirjasta Sisu, tahto, itsetunto – Portaat itkupotkuraivareista aggression hallintaan
Soili Porokka
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi