Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Rankat vauvavuodet eivät unohdu – lahtelainen pappi Hanna Suominen on perustanut vertaistukiryhmiä, joihin hän osallistuu yksinhuoltajaäitinä

– Otin loukkauksena, kun allerginen lapseni huusi pää punaisena imettäessäni häntä, neljän lapsen äiti muistelee.

Hanna Suominen nauttii papin ammatin monipuolisuudesta. Vain työajat ovat yksinhuoltajaäidille hankalat. Kuva: Sami Lettojärvi

Launeen seurakunnan pappina työskentelevä Hanna Suominen, 39, elää niin hektistä arkea, että hän on juuri jättäytynyt tekemään puolikasta virkaa. Neljän lapsen yksinhuoltajaäiti toivoo tavallisen elämisen muuttuvan sen jälkeen kevyemmäksi ja vähemmän kiireiseksi.

– Viime kevät oli minulle todella rankka. Jossain vaiheessa olin niin väsynyt, että en jaksanut lukea lapsille iltasatuja. Vaikka lasten isä auttaa harrastuksiin kuskaamisessa ja on paljon mukana, päivittäisessä arjessa olen ainoa aikuinen, Suominen sanoo.

Papin työhön kuuluu iltavuoroja ja välillä työpäivät venähtävät 12-tuntisiksi. Se on hankala yhdistelmä, kun kotona on 2–14-vuotiaita lapsia, joista osalla on lyhyet koulupäivät ja iltaisin paljon harrastuksia. Näiden ongelmien kanssa painiessaan Suominen kehitteli mielessään vertaisryhmiä kaltaisilleen vanhemmille. Facebookissa on natisten lähdössä käyntiin Lahden alueen vanhempien voimaryhmä ja huomenna järjestetään ensimmäistä kertaa yksinhuoltajavanhempien sunnuntainyyttärit Liipolan seurakuntakeskuksessa.

– Halusin laittaa ryhmät pystyyn, koska koen tarvetta yhteisöllisempään vanhemmuuteen. Aina ei tarvitse esittää, että arki on upeaa, koska oikeasti vanhempana oleminen voi olla vaikeaa, kuormittavaa ja yksinäistä. Elämästä tulee silloin helposti selviytymistaistelu, johon olisi hyvä saada tukea. Liipolan ryhmässä ei ole sen kummempaa ohjelmaa, vain arjen kokemusten jakamista.

Onko minusta papiksi?

Lapsuutensa ja kouluvuotensa Lahdessa asunut Hanna Suominen kuvailee olleensa kiltti ja tunnollinen isosisko, joka huolehti pari vuotta nuoremmasta siskostaan. Vanhemmat erosivat Suomisen ollessa neljävuotias, eikä isä ollut alkoholistivuosinaan arjessa mukana.

Ensimmäisen lapsen kohdalla piti opetella sietämään sitä, että joku on kiinni minussa koko ajan. Pappi Hanna Suominen

14-vuotiaana Hanna Suominen muutti siskon ja äidin kanssa Norjaan äidin uuden puolison luokse. Yläkoululaiselle se oli kova paikka, ja hän suoritti vapaaehtoisesti opinnot myös Lahden Yhteiskouluun tekemällä kokeita faxin avulla ja lukemalla määrätyt kirjat.

– Kukaan ei neuvonut minua, olin hyvin itseohjautuva. Yhdeksännellä luokalla muutin takaisin isän luo Lahteen. Niistä vuosista jäi hyvät muistot, koska isällä oli silloin pitkä raitis kausi. Juttelimme usein aamuisin tuntikaupalla kirjoista ja filosofista aiheista. Isä oli minulle erittäin läheinen. En hävennyt hänen alkoholismiaan.

Lukion jälkeen Suominen haki opiskelemaan teologiaa, koska rippikoulu oli ollut merkityksellinen kokemus ja ihmiset kiinnostivat. Vaakakupissa painoivat myös pääsykoekirjat, jotka olivat ohuemmat kuin historiassa. Helsingin yliopiston ovet aukesivat toisella yrityksellä. Teologian laajat perusopinnot kiehtoivat, mutta tuleva ammatti oli hämärän peitossa.

– En nähnyt papiksi ryhtymistä realistisena vaihtoehtona. Kävin pitkän ja tiukan pohdinnan siitä, olenko valmis kirkon virkaan. Vasta Keski-Lahden seurakunnassa tekemäni harjoittelun aikana oivalsin, että riittää kun teen mitä osaan ja voin olla sellainen pappi kuin itse olen.

Vanhempia ei saa mitätöidä

Työssään Hanna Suominen on nähnyt paljon yksinäisyyttä. Monilla on tarve jutella papin kanssa. Kuva: Sami Lettojärvi

Pappeuden lisäksi Suominen on kipuillut äidiksi kasvamisen kanssa. Paljon lapsia nuorempana hoitanut nainen kuvitteli äitiyden olevan helppoa ja luonnollista. Hän ajatteli olevansa johdonmukainen kasvattaja, jolla on paljon hyviä periaatteita liittyen lasten syömiseen ja nukkumiseen.

– Mikään ei mennytkään niin ja kaikki hienot suunnitelmani tuhoutuivat. Ensimmäisen lapsen kohdalla piti opetella sietämään sitä, että joku on kiinni minussa koko ajan. Toisella lapsella oli vauvana paljon allergioita, ja hän itki koko ajan. Otin henkilökohtaisena loukkauksena sen, että hän huusi pää punaisena kun yritin parhaani hänen ruokkimisessaan. Hän oli myös allerginen koiralle, josta luopuminen oli minulle kova juttu.

Rankimpina vauvavuosinaan omien sanojensa mukaan syvällä pohjalla käynyt Suominen ei enää ota paineita hienoista kasvatusperiaatteista. Hän toivoo, etteivät ulkopuoliset arvostelisi perheiden ratkaisuja tietämättä taustoja.

– Kaikilla perheillä on syynsä toimia niin kuin he toimivat. On väärin mitätöidä tuoreiden vanhempien valintoja. Jokainen perhe tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Paljon yksinäisiä

Yksi tärkeä vauvavuosien henkireikä Suomiselle olivat leikkipuistot. Säästä huolimatta hän pyrki lähtemään lasten kanssa kerran päivässä ulos, koska silloin aika kului nopeammin ja äitikin sai seuraa.

– Löysin ihmisiä, joiden kanssa olemme edelleen tekemisissä. Oli ihanaa päästä purkamaan muille, miten kämppä on kaaoksessa ja vauva huutaa koko ajan. Olimme kaikki samassa tilanteessa.

Samanlaista vertaistukea Suominen toivoo uusista ryhmistä muille vanhemmille. Hän korostaa, ettei ole menossa Liipolan seurakuntakeskukseen papin roolissa vaan tasavertaisena vanhempana.

– Minä en ole niinkään kokenut tarvitsevani apua jonkun asian tekemiseen. Tärkeämpää on saada kokemus siitä, että en ole yksin. Olen työni kautta monesti huomannut, että ihminen voi selvitä hyvinkin rankoista asioista, kun hän ei jää yksin. On surullista, miten paljon ihmiset kokevat nykyään yksinäisyyttä. On vanhuksia, jotka näkevät vain nopeasti koti- ja ateriapalvelun työntekijät. Myös monet lasten vanhemmat voivat olla yksinäisiä kotona.

Uusi kone ja mökkiloma

Pappina Suominen haluaa olla helposti lähestyttävä ja kiinni tavallisten ihmisten arjessa. Ammatti on jo pitkään tuntunut omalta jutulta. Hanna Suominen tietää olevansa isossa roolissa. Ihmisten asenne muuttuu heti, kun hän saapuu papin vaatteissa paikalle. Eniten on hämmästyttänyt se, miten avoimesti ihmiset kertovat sisällä kantamistaan asioista.

– Nautin työn monipuolisuudesta. Välillä voin olla tiskaamassa kahvikuppeja ja kohta käymässä syvällistä keskustelua tai suunnittelemassa toimitusta. Työ imaisee minut helposti kokonaan. Välillä kun joku pyytää apua, joudun muistuttamaan itseäni, että en ole ainoa, joka voisi auttaa.

Lue myös: Lisää lapsia ei tähän taloon tule, päätti Riitta Tuunaisen biologisen äidin isä, ja niin tyttölapsi annettiin lastenkotiin
 

Suominen kertoo haaveilevansa tavallisista asioista kuten astianpesukoneesta ja mökkilomasta lasten kanssa. Välillä mielessä on käynyt ajatus psykoterapeutin koulutuksesta. Sitä työtä hän ei haluaisi tehdä kokoaikaisesti.

– Ihmisten kuuntelu voi olla hyvin kuluttavaa. Usein olen käynyt sellaisia keskusteluja, joissa olen kokenut tarvitsevani enemmän ammatillista tietoa ja taitoa.

Yksinhuoltajavanhempien sunnuntainyyttärit 8.9. kello 15.00 Liipolan seurakuntakeskuksessa. Ei ilmoittautumisia. Mukaan voi mennä lasten kanssa tai ilman lapsia.

Hannan valinnat

Kolme vinkkiä yksinäisille tai uupuneille vanhemmille

1. Juttele kerhoissa. Aloita keskustelu vieraiden vanhempien kanssa. Se on vaikeaa, mutta sinulla ei ole mitään hävittävää. Uusille ihmisille harvemmin tullaan puhumaan, joten tee itse aloite.

2. Neuvolasta saa aina apua, jos sitä vain uskaltaa kysyä. Neuvolan henkilökunta on taatusti nähnyt kaikenlaista eikä hätkähdä mistään. Kannattaa olla rohkea ja pyytää neuvoja.

3. Laita musiikki täysille ja tanssi. Tämä on minun henkilökohtainen selviytymishetkeni. Jos lapsi huutaa, väännän musiikin vähän kovemmalle. Lapsen huuto ei ole vaarallista, mutta vanhemman uupuminen voi olla.

Chiméne Bavard
chimene.bavard@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi