Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Viikonlopun vieras

Lahtelaisopettaja kuvailee tämän päivän koulua: "Kuin ADHD-oppilas"

Eläkeikää lähestyvä opettaja Kari Kaukinen ja kolme vuotta alalla ollut Krista Liuttu kohtasivat ja puivat sitä, miten koulu on muuttunut. Oliko kaikki ennen paremmin?

Krista Liuttu ja Kari Kaukinen opettavat eri tavalla ja ovat sitä mieltä, että niin sen pitää saada mennäkin. "Jo eläkkeellä oleva kollegani sanoi, että kukaan ei tee tahallaan huonoa päätöstä. Jos sellainen tehdään, pitää olla valmiutta tehdä uusia, parempia päätöksiä", Kaukinen sanoo. Kuva: Sami Kuusivirta

Koulun pihalla poika polkee alushoususillaan pyörää kaatosateessa. Koska se on hauskaa.

Tavallaan lapsuudessa mikään ei ole muuttunut ja samaan aikaan kaikki on muutoksessa.

Lukuvuoden toinen koulupäivä on ohi, ja Lahden Jalkarannan koulun luokanopettaja Kari Kaukinen, 60, myöntää, ettei aloittanut tätä kouluvuotta aivan niin hyvällä mielellä kuin aiemmin.

– Koulu on muuttunut sen verran, että voisi tuntua paremmaltakin kuin nyt tuntuu. Koulusta on tullut ADHD-oppilas, joka lähtee kauhealla tohinalla johonkin suuntaan ja sitten sieltä taas heti toiseen suuntaan. Pitkäjänteisyys tuntuu usein puuttuvan. Tämä trendien perässä säntäily näkyy muuallakin yhteiskunnassa, Kaukinen sanoo.

Myös lahtelaisessa Harjun koulussa kolmatta luokkaa opettava Krista Liuttu, 35, on tietoinen opetusalan ongelmista, vaikkei itse niistä kärsikään: isot ryhmäkoot, sisäilmaongelmat, opettajien uupuminen ja jopa alalta pakeneminen, lasten lisääntynyt levottomuus, inkluusiomallin toimimattomuus ja opettajan riittämättömyyden tunne yhdistettynä joidenkin mielestä liian vaatimattomaan palkkaukseen.

Liuttu on aloittanut lukuvuoden innokkaana ja jännittyneenä, janoten uuden oppimista. Hän valmistui opettajaksi 2015, Kaukinen vuonna 1996.

Liutulla on eläkeikään ainakin 30 vuotta aikaa, Kaukinen lähestyy eläkeikää. Tästä pitäisi tulla mielenkiintoinen keskustelu.

Ovatko opettajat nykyään liian kilttejä?

Vähän vaikuttaisi siltä, että ainakin peruskoulussa lasten kokeiden vaikeusastetta on helpotettu takavuosista. Esimerkiksi viidennen luokan historiankokeessa saattaa olla vain kuusi tehtävää, ja esseekysymyksestä saa täydet pisteet kirjoittamalla neljä lausetta huteralla käsialalla.

Pitääkö vaikutelma paikkansa?

– Kynnys jättää oppilas luokalle on noussut korkeaksi. Perusteiden pitää olla todella hyvät, Liuttu sanoo.

Hän on huomannut, että saman luokan sisällä oppilaiden tieto-taito-taso vaihtelee toisinaan hurjastikin. Keskiarvo voi olla 5–10.

– Kun erityisoppilaat on yhdistetty yleisopetuksen luokkaan, on tärkeää, että opettajamitoitus on kohdallaan, Liuttu sanoo.

Opettaja Kari Kaukinen on säästänyt ainevihkonsa 1960-luvulta. Tuolloin käsialaa harjoiteltiin hyvin huolellisesti. "Käsialalta ei vaadita enää samaa kuin ennen", kollega Krista Liuttu sanoo. "Niin, vaatimus kaunokirjoituksen opettelustakin on poistunut", Kaukinen sanoo. Kuva: Sami Kuusivirta

Kaukinen kaivaa esiin oman ainevihkonsa 1960-luvulta, ensimmäiseltä luokalta. Tunneilla on opeteltu muun muassa vaatehuoltoa eli miten vaatteet saadaan kestämään mahdollisimman pitkään. Käsialaa on harjoiteltu hartaasti ja huolella, nykyään vaade kaunokirjoituksen oppimisesta on poistunut.

– Käsialalta ei vaadita enää niin paljon kuin ennen. Oppilaat eivät välttämättä tiedä, miten iso kirjain tehdään tietokoneen näppäimistöllä. Hehän kirjoittavat suurimman osan teksteistä älypuhelimilla, Liuttu sanoo.

Kaukinen on ehtinyt opetella uransa aikana jo kolmet eri kirjaimet.

– Löysin taannoin sisarusparvemme vanhat todistukset, meitä on neljä. Siskoni peruskoulun todistuksen keskiarvo oli 7,5, ja hän oli tosi hyvä oppilas. Nykyään kaikki haluavat parempia numeroita. Voi kysyä, olemmeko me opettajat tänä päivänä liian kilttejä, Kaukinen sanoo.

Oppimista opintoretkillä ja Maamme-laulun opettelua

Liutun mielestä ihanteetkin ovat muuttuneet. Tieto- ja viestintäteknologiset vaatimukset ovat kasvaneet, ja lasten on pakko opetella uusia tapoja hakea tietoa.

– Opetuksessa ja arvioinnissa kiinnitetään huomiota eri asioihin kuin ennen. Ulkoa opettelua on vähemmän, tiedon soveltamista käytäntöön enemmän, Liuttu sanoo.

Hän kertoo sitovansa oman luokkansa opetuksen elämyksiin. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos ympäristötiedon tunnilla on aiheena avaruus, mennään vierailulle vaikkapa Tähtitorniin. Opintoretkiä on tehty jo moniin paikkoihin: veripalveluun, pelastuslaitokselle, kirjastoon ja museoon.

Ei vain koulu, vaan koko kaupunki on oppimisympäristö. Opettaja Krista Liuttu

– Koulua ei ajatella erillisenä oppimisympäristönä, vaan koko kaupunki on sitä. Meitä auttoi myös se, että olimme Lahden kaupungintalolla väistötiloissa 1,5 vuotta. Opiskelimme aikuisten keskellä ja kävimme tutustumassa eri ammatteihin. Meillä oli viime vuonna myös koulupukukokeilu.

Kaukinen sanoo, että on helpompaa kaivaa kuoppa kuin opetella ulkoa vaikkapa Maamme-laulun 13 säkeistöä. Monet kaivavat mieluummin kuopan, koska se on heidän mielestään helpompaa.

– Oma oivallukseni opettajankoulutuksen aikana oli se, että mitään oikotietä oppimisessa ei ole. Opiskelu on raakaa työtä. Itse en tykkää pyöriä oppilaiden kanssa ympäriinsä. Uskon, että ensin on fiksua opetella teoria, sitten käytäntö. Mutta opettajien erilaisuus on rikkaus. Antaa Kristan kiipeillä rauhassa puihin, minä olen tällainen 1950-luvun lapsi, koittakaa ymmärtää.

Lahtelaiset opettajat Krista Liuttu ja Kari Kaukinen ovat urallaan eri kohdassa ja ajattelevat monesta opettamiseen liittyvästä asiasta hieman eri tavalla, mutta yksi on tärkein: lapset ja se, että he saavat koulusta hyvät peruseväät elämää varten. Kuva: Sami Kuusivirta

Liuttu ja Kaukinen ovat kumpikin alanvaihtajia. Mikä sai heidät vaihtamaan kurssia?

Liuttu on koulutukseltaan myös tradenomi ja lastentarhanopettaja, mutta oli ennen opettajaksi kouluttautumistaan pitkään markkinointialalla. Opettajan ammatti oli taustalle jäänyt lapsuuden haave, jonka hän päätti lopulta hankkia muiden isojen elämänmuutosten jälkeen.

– En olisi etukäteen ikinä uskonut, että edellisestä ammatista on minulle näin paljon hyötyä opettajan työssä. Sain markkinointipuolelta hyvät eväät tieto- ja viestintäteknologiseen osaamiseen, joka on tärkeä osa opetussuunnitelmaa. Myös yrittäjämäinen asenne tuli tutuksi. Yrittämiseen tutustutaan jo alakoulussa esimerkiksi bullisten ja yrityskylätoiminnan kautta, Liuttu kertoo.

Kaukinen päätyi opettajaksi, koska huomasi partiokouluttajana ollessaan, että "ihmisethän tykkäävät minusta". Sekin vaikutti, että kaveripiirissä oli opettajia. Opettaminen ei ollut hänelle vierasta ennen partioaikaakaan. Kaukinen oli jonkin aikaa töissä armeijassa ajo-opettajana ja ajoneuvokouluttajana.

– Tämä armeijan mainitseminen kuulostaa vanhemmista varmaan pahalta. Mutta ei, en pidä lapsille täällä sulkeisia.

Sääntöjä Kaukinen lapsille silti laatii. Esimerkiksi teknisen työn tunnilla ei saa juosta, eikä säikytellä ketään. Kuinka ollakaan, myös Liuttu opettaa teknistä työtä.

– Vaikka mummoni olikin ensin ihmeissään, että mitä sinä naisena siellä sirkkelin takana teet! hän kertoo.

Kun on sekä miehiä että naisia, on balanssia

Niin, saako koulussa enää puhua sukupuolesta ja sen merkityksestä?

Kaukisen mukaan opettajisto on viimeisten viiden, kuuden vuoden aikana naisistunut voimakkaasti. Kyseessä ei ole vain mutuilu – tilastojenkin mukaan Suomen opettajisto on naisvaltainen.

Sekä Liuttu että Kaukinen ovat sitä mieltä, että sekä miehiä että naisia tarvitaan, jo käytännön syistä.

– Kun menemme lasten kanssa uimahalliin, minä en voi mennä miesten puolelle. Silti sinne tarvitaan aikuinen katsomaan, että kaikki sujuu hyvin. Onneksi Harjussa on käytössä yhteisopettajuus, ja oma työparini on mies. Myös retkien suunnittelun ja oman jaksamisen ja oppimisen kannalta työpari on todella hyvä asia, Liuttu sanoo.

Myös työpaikan ilmapiiri on Kaukisen ja Liutun mielestä parempi, jos yhteisössä on sekä miehiä että naisia. He kuvailevat sen tuovan balanssia työpaikalle.

Voi kysyä, olemmeko me opettajat jo liian kilttejä? Opettaja Kari Kaukinen

– Miesopettajalle lankeaa vielä helposti se isäankan rooli, että meidän pitäisi olla niitä, jotka ärähtävät viimeisen sanan. Niin se ei saisi mielestäni mennä, Kaukinen sanoo.

Mitä tulee oppilaiden sukupuoleen, Liuttu sanoo kunnioittavansa lapsen toivetta, miksi hän haluaa itseään kutsuttavan. Hänen mielestään oppilaita ei voi lokeroida.

– Mutta välillä tulee lipsautettua, että mennään sinne poikien puolelle tai tyttöjen ryhmään ihan vanhasta tottumuksesta. En minä mieskavereidenkaan kanssa puhu naisoletetuista, Kaukinen sanoo.

– Loppujen lopuksi sukupuoli on toissijainen asia. Lapset ovat lapsia, hän lisää.

Krista Liuttu ja Kari Kaukinen eivät ainakaan tunnusta tavanneensa niitä vaikeita ja vaativia vanhempia, joista on julkisuudessakin puhuttu. No, Kaukinen kuulemma ehkä muutaman uransa aikana, mutta siinä se. "Oma kokemukseni on se, että vanhemmat tekevät mielellään yhteistyötä opettajien kanssa ja ovat kiinnostuneita lastensa asioista", Liuttu sanoo. Kuva: Sami Kuusivirta

"Eikö vanhemmilta pääse koskaan kirosanaa?"

Uusi opetussuunnitelma on saanut julkisuudessa arvostelua osakseen, mutta Kaukinen ja Liuttu ovat myötämielisempiä. Liuttu opiskeli uuden opsin aikana ja kokee sen hyvin antoisana. Hän kertoo oivaltaneensa vasta opettajankoulutuksessa hyvän tavan oppia uutta.

Sitä Kaukinen ihmettelee, "kuinka joku kasvatustieteilijä on voinut päätyä siihen, että pikkulapset osaavat itse päättää, mitä teknisen työn tunnilla rakennetaan".

Liuttu tunnistaa ongelman. Ryhmästä saattaa tulla 10 eri ehdotusta. Yksi haluaa tehdä radion, toinen cd-telineen ja kolmas jotain muuta.

– Ensin täytyy oppia tarvittavat taidot ja sitten päästään osallistumaan oman työn suunnitteluun, hän sanoo.

Kaukisen mielestä opettajille pitäisi antaa luottoa tehdä työtä omalla persoonallaan.

– Opsia tulkitaan toisinaan liian tiukasti. Se voisi antaa jopa enemmän siimaa tehdä asioita, kuin mihin sitä nyt käytetään. Ei opettajien tarvitse tehdä kaikkea samanlailla, tärkeintä on vastuu oppilaista, Kaukinen sanoo.

Liuttu on samoilla linjoilla. Hän kiittelee esimiestään, Harjun koulun rehtoria, että on saanut tilaa kokeilla omaa polkua.

Mutta varovainen pitää nykyään olla, sanoissaan ja teoissaan. Kaukinen miettii välillä, odotetaanko opettajien olevan hienompia kuin kotona ollaan. Eikö vanhemmilta pääse koskaan kirosanaa?

Varovaisuus muuttuu helposti peloksi. Esimerkiksi teknisen työn tunneilla ei Kaukisen mukaan uskalleta enää tehdä juuri mitään sahaamista tai naulaamista kummempaa, "ettei vain satu mitään".

– Ja se sahakin on sellainen tylsä vauvan saha, hän sanoo.

Kaukinen ei silti sano, että "ennen oli kaikki paremmin".

– Ennen maito saattoi talvisin jäätyä, ja ulkohuussissa käytiin 30 asteen pakkasessa. Ei se aina ollut kivaa. Asiat ovat niin hyvin kuin ne on pystytty tekemään. Nyt täytyy pitää tästä pallosta huolta, että saamme pitää tämän, Kaukinen sanoo.

Ikkunan takana sade piiskaa edelleen koulun pihaa. Litimärkä poika juttelee katoksessa kavereidensa kanssa.

– Uudet sukupolvet ovat meitä fiksumpia. Kyllä he saavat asiat järjestymään.

Täydennä virkkeet

Opettajat jatkavat lauseita

Opettajan kannattaa... muistaa panna se happinaamari ensin omille kasvoille, että jaksaa auttaa muita.

Parasta lääkettä opettajan itsetunnolle on... opettaa 1–2-luokkia. Niiden mielestä sitä on aina maailman paras opettaja.

Vanhempien kannattaa... luottaa siihen, että koulussa ollaan lapsia varten. Tehdään jatkossakin aktiivisesti yhteistyötä.

Työnantajan on syytä... pitää kiinni hyvistä opettajista ja huolehtia, että työtilat ovat terveet.

Oppilaan kannattaa... nukkua riittävästi, syödä terveellisesti, myös aamupala, ja kertoa aikuisille ilon ja surun aiheet.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi