Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Taika Vapalahti kilpailee hevosurheilun kuningaslajissa – "Ei tätä voisi harrastaa, jos pelottaisi"

Maastoesteet vaativat hyviä hermoja ratsastajalta ja hevoselta. Nuorten kenttäratsastuksen suomenmestaruutta tavoitteleva Taika Vapalahti haaveili aiemmin vain kouluradoista.

Taika Vapalahti matkustaa hevosensa Voiton kanssa ympäri Suomea kenttäkilpailuihin. Kotitallilla Lahden Takkulassakin on maastorata, mutta sen esteet ovat liian pieniä. Kuva: Sami Kuusivirta

Taika Vapalahdesta tuli kenttäratsastaja sattumalta. Hän kiipesi hevosen selkään ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten äitinsä jalanjäljissä. Siitä lähtien kaikki vapaa-aika kului tallilla hoitaen, siivoten ja ratsastaen. Iän karttuessa harrastus muuttui tavoitteellisemmaksi ja neljä vuotta sitten haussa oli kouluhevonen. Sen sijaan löytyikin Coralle, joka oli kenttähevonen ja hyppäsi hyvin. Vapalahti haki ja pääsi uuden ratsunsa kanssa kenttäratsastuksen aluevalmennukseen.

– En ollut silloin siis ylittänyt yhtään maastoestettä, hän nauraa ja nojaa viileän tallin seinään.

Unelmat kouluradoista vaihtuivat hevosten kykyjen takia monipuolisempaan lajiin. Kun Coralle eläköityi kisauraltaan, alkoi uuden hevosen etsintä. Alkukeväästä 2018 Takkulan talliin Lahteen muutti hollanninpuoliverinen Difonius, tutummin Voitto.

– Yleensä haluan kokeilla hevosta useamman kerran, mutta Voitto oli kerrasta hyvä.

Vapalahti kilpailee kenttäratsastuksessa SM-tasolla. Nyt 19-vuotias ratsastaja siirtyi vuoden alussa junioreista nuorten luokkiin.

– Jos on joskus mahdollisuus lähteä ulkomaille, menen niin pitkälle kuin mahdollista. Pitää katsoa, mihin resurssit riittää.

Ratsastusharrastajia on Suomessa 160 000 mutta SM-tason kenttäratsastajat ovat harvassa.

– SM-nuorissa ratsukkoja on ollut viime vuosina vain kourallinen. Nyt on varmaan enemmän, koska moni muukin siirtyi tänä vuonna junnuista nuoriin.

Taika Vapalahti ja Voitto löysivät toisensa vuosi sitten keväällä. Ensin valloitetaan nuorten SM-radat, sen jälkeen ratsukko pohtii jatkoa. Vapalahden mukaan hevosessa riittäisi laatua kansainvälisiinkin kilpailuihin. Kuva: Sami Kuusivirta

Maastossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Kenttäratsastuksessa on kolme osakilpailua: kouluratsastus, rata- ja maastoesteet. Maastoesterata mittaa nopeutta, tarkkuutta, luottamusta, tasapainoa ja kestävyyttä.

Ratsastuksen kuningaslaji vaatii ratsukolta myös rohkeutta, sillä maastossa esteet voi olla lähes mitä vain. Radalla tulee vastaan usein tukkeja, autonrenkaita, maahan kaivettuja hautoja, risuja, vesiesteitä, portteja ja penkkejä. Valtaosa esteistä on kiinteitä, jolloin ne eivät anna periksi, jos ratsukko osuu esteeseen. Kumpuilevassa maastossa laukataan ja hypätään välillä ylä- ja alamäkeen tai vedessä.

Kenttähevonen ei saa arkailla vettä tai kummallisia esteitä. Radalla on paljon mietittävää, koska haastavien esteiden lisäksi ratsukon pitää selviytyä radasta ihanneajassa. Ajankulua seurataan rannekellosta, sillä ulkopuoliset eivät saa huudella ohjeita tai väliaikatietoja matkan varrella. Kuva: Sami Kuusivirta

Vaikeimmilla tasoilla maastoesteet voivat olla lähes puolitoistametrisiä ja radat yli 20 kilometriä pitkiä. Matkan varrella voi olla yli 30 estettä. Etenemisnopeudella on väliä, mutta maastoradalla ei ole tarkoitus kaahata. Radoille määritellään ihanneaika, johon ratsukkojen tulee pyrkiä. Ihannenopeus on noin 350-550 metriä minuutissa. Etenkin lyhyillä radoilla hevoset pystyisivät kulkemaan huomattavasti nopeamminkin.

En ollut ylittänyt yhtään maastoestettä. SM-kenttäesteratsastaja Taika Vapalahti

Vapalahti nauttii kenttäratsastuksen monipuolisuudesta. Koska harrastuskumppanina elävä olento, ei ole vain itsestä kiinni, miten ratsastus sujuu.

– Voitto on varovainen, mutta hyppää kaiken, jos itse on menossa mukana ja kannustaa.

Maailman vaarallisin laji

Ratsastusharrastus vie ison siivun viikosta, mutta aikaa jää muullekin elämällä. Taika Vapalahti ratsastaa kuutena päivänä viikossa, ja melkein jokainen viikonloppu kuluu joko valmennuksissa tai kilpailuissa.

– Äitiä jännittää maasto-osuudet. Hän on aina kisoissa mukana.

Pelko ei ole täysin aiheeton. Kenttäratsastus on tilastollisesti maailman riskialtteimpia urheilulajeja. Vakavaan loukkaantumiseen tai jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia sattuu etenkin ratsastajan pudotessa satulasta esteillä.

Ratsastuskypärä ja turvaliivi suojaavat ratsastajaa pudotessa. Ilman niitä maastoradalle ei ole asiaa. Kuva: Sami Kuusivirta

Kypärän ja asianmukaisten ratsastusvaatteiden lisäksi ratsastajan turvaliivi on maastoradalla pakollinen varuste. Vaahtomuovista valmistettu liivi vaimentaa iskuja ja suojaa keskivartaloa vammoilta. Perinteisen palaturvaliivin rinnalle on noussut paukkuliivi, joka täyttyy välittömästi ilmalla, kun ratsastaja putoaa satulasta ja satulaan kiinnitetty hihna irtoaa nopealla nykäisyllä. Ilmatyyny suojaa keskivartalon lisäksi ratsastajan niskaa. Ellei ratsukolla ole tarvittavia varusteita, he eivät saa osallistua kilpailuun.

Taika Vapalahden mukaan onnettomuudet ovat harvinaisia junioreiden tai nuorten SM-kilpailuissa. Välillä maastoradalla tulee liukastumisia ja kaatumisia.

– Varsinkin maastoesteradalla usein jännittää, kun kävelen rataa ennen kisaa. Siinä miettii, että onpas aika isoja esteitä, mutta se unohtuu, kun pääsee ratsastamaan. Ei kenttäratsastusta pystyisi harrastamaan, jos pelottaisi, Vapalahti pohtii.

Perusharrastajakin pääsee maastoesteille

Kenttäratsastusta voi harjoitella turvallisesti harrastelijatasolla. Lahdessa Takkulan ratsastuskoululla on pieni maastoesterata, jossa talli järjestää vain helpon tason kenttäkisoja. Esteet ovat puolimetrisiä ja rata pituudeltaan vain kilometrin.

Takkulan maastoradalla kaikkien esteiden ponnistukset ovat hiekkapohjalla, jolloin ei ole vaaraa, että hevonen liukastuisi ja kaatuisi.

– Nurmikolla laukatessa kengissä on hyvä olla hokit eli pienet nastat, jotka parantavat pitoa, muistuttaa Takkulan ratsastuksenohjaaja ja toiminnanjohtaja Anu Iivanainen.

Maastoratsastus on sään armoilla. Jos talvi venyy pitkäksi, ratojen pohjat ovat huonokuntoisia pitkään. Rataeste- ja kouluratsastuskisoja on ympäri vuotta, mutta maastoestekausi on lyhyempi. Suomessa kenttäratsastuskilpailuja järjestetään kestää toukokuusta syyskuun alkuun, kun ratojen pohjat ovat hyvässä kunnossa.

Kolmiosaiseen kenttäkilpaluun täytyy pakata paljon tavaraa, koska kilpailut voivat olla kaksipäiväisiä ja hevosen koulu- ja estevarusteet ovat erilaisia. Mukaan lähtee myös hevosen omat ruoat, loimet ja jalkasuojat. Ratsastusvaatteiden ja turvavarusteiden lisäksi ratsastaja tarvitsee kellon ja numeroliivin. Kuva: Sami Kuusivirta

Juttu on julkaistu alunperin Viritä vapaalle -harrastusliitteessä. Voit lukea koko liitteen täältä.

Lue myös: Hyvät liikuntataidot suojaavat ratsastajaa – "Vaikka näyttää tosi hurjalta, useimmiten päästään säikähdyksellä"
Sanni Laine
sanni.laine@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi