Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Lahtelaisseuran cheerleading-valmentajat kohtaavat yllättäviäkin tilanteita - ”Nimmarin pyytäminen oli uusi juttu”

Parasta valmentamisessa on nähdä pienten kasvattien kehittyminen.

LCS Panthers -cheerleadingseuran Tigris-joukkue käy ohjelmaansa läpi viimeisen kerran ennen kilpailuja. Joukkueen valmentajat Julia Salminen, Tuuli Pihkala ja Aada Tuupainen (oik.) kannustavat kasvattejaan. Kuva: Sami Kuusivirta

Iloiset huudahdukset ja kannustukset raikuvat Sopenkorvessa cheerleadingseura LCS Panthersin tiloissa. Seuran pienimmät, minit, harjoittelevat viimeisen kerran kilpaohjelmiaan. Tigris-joukkueen valmentajat Tuuli Pihkala, Julia Salminen ja Aada Tuunainen ovat ylpeitä joukkueensa 9–13-vuotiaista harrastajista. Kilpailu on seuraavana päivänä, ja joukkue on valmentajien mukaan ”kovemmassa kunnossa kuin koskaan”. Pihkala ja Salminen ovat valmentaneet kilpailevaa joukkuetta tämän vuoden, Tuunaiselle kausi on jo kolmas.

– Parasta valmentamisessa on nähdä oman joukkueen innostuneisuus, Tuunainen sanoo.

– Ja kehittyminen! Salminen täydentää.

Tuunainen ja Pihkala nyökkäävät. Kolmikolla on ”vahva luotto” valmennettaviinsa.

Vahva luotto on myös kymmenvuotiailla Elviiralla ja Vellalla, jotka harrastavat cheerleadingia saman seuran Balica-joukkueessa. He kilpailevat samassa sarjassa Tigris-joukkueen kanssa. Elviiralle kisat ovat ensimmäiset, Vellalle kolmannet.

– Ei jännitä yhtään. Kisat on ennenkin menneet hyvin, Vella sanoo.

Elviira ja Vella (edessä) lähtevät kilpailuihin luottavaisin mielin. Kuva: Sami Kuusivirta

Cheerleadingia ympäri vuorokauden

Pyramideja, heittoja, hyppyjä, akrobatiaa ja tanssia yhdistelevä cheerleading on saavuttanut Suomessa suuren suosion. Suosion taustalla voi olla menestys: Suomi on voittanut lajin maailmanmestaruuskultaa kahdesti peräkkäin, vuosina 2018 ja 2019. Päijät-Hämeessä on neljä Suomen Cheerleadingliittoon kuuluvaa seuraa: kaksi Lahdessa, yksi Asikkalassa ja yksi Heinolassa. Lahdessa toimiva LCS Panthers aloitti toimintansa Päijät-Häme Panthers -seuran perillisenä vuonna 2016.

On tavanomaista, että lajin harrastajat, cheerleaderit, pääsevät melko nopeasti valmentamaan itseään nuorempia harrastajia. Tuunainen, 17, ja Anni Johansen, 16, ovat omien joukkueidensa päävalmentajia. He keskittyvät pelkästään valmentamiseen, eivätkä harrasta lajia enää itse. Se on aikataulullisesti helpompaa, sillä valmentaminen vie paljon aikaa.

– Cheeriin ja omaan joukkueeseen liittyvät asiat ovat mielessä 24/7. Puhumme cheerjuttuja koko ajan, Tuunainen kertoo.

Lynx-joukkuetta valmentava Johansen on samaa mieltä.

– Joka päivä tulee tehtyä jotain joukkueen asioita tai vähintään mietittyä niitä.

Valmentajan työnkuvaan kuuluu harjoitusten suunnitteleminen, kisaohjelmien tekeminen ja harjoitusten ohjaaminen. Ennen pestin aloittamista valmentajat käyvät koulutuksen ohjauksen perusteista. Liiton järjestämiä lisäkoulutuksia on tarjolla koko ajan. Koulutuksissa keskitytään useimmiten tiettyyn asiaan, esimerkiksi akrobatiaan.

Valmentaja on aina tukena

LCS Panthers -seuraan kuuluu tällä hetkellä 20 joukkuetta. Valmentajia tarvitaan paljon.

– Meillä on valmentajien, ja koko seuran, kesken tiivis porukka ja hyvä yhteishenki. Jaamme valmentajien kesken harjoitteita ja autamme toisiamme. Yhteistyötä tehdään myös joukkueenjohtajien kanssa, jotka ovat useimmiten harrastajien vanhempia, Johansen kertoo.

Cheerleadingiin kuuluvat erilaiset pyramidit, nostot, heitot ja huudot. Kuva: Sami Kuusivirta

Johansenin valmennettavat ovat 9–13-vuotiaita. Hän kertoo korostaneensa valmennettavilleen, että hänelle voi tulla puhumaan mistä tahansa mieltä painavasta asiasta. Johansen pyrkii silti pitämään huolta siitä, että hän on valmentaja eikä kaveri. Aloitteleva valmentaja kohtasi myös tilanteita, joihin ei ollut varautunut.

– Oli yllätys, kun valmennettavat tulivat treenien jälkeen pyytämään nimmaria.

Harrastajien tulee sitoutua kisajoukkueeseen, eikä turhia poissaoloja sallita. Minijoukkueet harjoittelevat kahdesti viikossa, eikä Johansenin tiedossa ole tapauksia, joissa harrastaja ei olisi ollut sitoutunut.

Entä suomalaisten menestys? Mistä se johtuu?

– Syynä on varmaankin se, että valmennuksen taso on Suomessa todella korkealla. Lajin harrastaminen aloitetaan jo pienenä, jolloin kehittyy paljon taitavia harrastajia. Kun taitavat tyypit treenaavat yhdessä, saadaan aikaiseksi hienoja ohjelmia, Johansen pohtii.

Pihkalan, Salmisen ja Tuunaisen valmentama Tigris-joukkue pääsi kilpailussa sijalle 18, kun kilpailijoita oli yhteensä 28. Balica-joukkue, jonka riveissä Elviira ja Vella kilpailevat, sijoittui yhdenneksitoista. Voitto meni tällä kertaa Kurikkaan.

Lue myös: Täydelliset puitteet parkourin ja sen sisarlajin harrastamiseen - "Jos en asuisi Orimattilassa, voi olla, etten olisi lajia löytänyt"

Juttua muokattu 16.8.2019 kello 8.06. korjattu Tuunaisen nimi oikein.

Henrika Havumäki
henrika.havumaki@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi