Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Virkattuja kukkia, lyhyt mekko Miamista ja pitkiä huntuja – katso lukijoiden lähettämiä kuvia ja tarinoita hääpuvuista

Pyysimme ESS:n lukijoita lähettämään meille kuvia ja tarinoita omista hääpuvuista. Niitä tulikin monelta eri vuosikymmeneltä.

Prinsessamekkojen lisäksi naimisiin on menty läheisten lainaamissa tai tekemissä mekoissa.

Moniin hääasuihin liittyi niin tärkeitä hetkiä, että asu on haluttu säilyttää muistona. Toiset ovat käyttäneet hääpukuaan myös muissa tilaisuuksissa.

Juttua päivitetty kauttaaltaan 10.8.2019 kello 11.36. Lisätty puuttuvat tiedot hääpukujen omistajista.

Johanna Paljärvi, Lahti: "Halusin lapsesta asti isot häät ja näyttävän hääpuvun. Lapsena leikin morsianta äitini ja mummini hääpuvuilla. Kun aloin etsiä pukua halusin, että siinä on runsas helma, pitsiä ja blingiä. Löysin puvun vuosi ennen häitä hääpukuliikkeestä Tallinnasta. Kun kokeilin pukua ensimmäisen kerran tiesin heti, että se on The Dress. Eli menin toukokuussa 2016 naimisiin unelmieni puvussa. Kokonaisuuden kruunasi äitini tekemä pitkä huntu. Puku oli hääpäivään asti äitini luona säilössä. Monesti kävin sitä sovittamassa ja ihailemassa ennen häitä. Puku istui ja tuntui päällä tosi hyvältä. Ei tarvinnut nykiä olkaimia tai mitään. Se juuri oli puvussa parasta, että siinä täyttyivät kaikki toiveet, joita puvulta halusin ja siinä oli rento olla, tunsi itsensä kauniiksi. Häiden jälkeen myin puvun hieman haikeinkin mielin seuraavalle morsiamelle." Kuva: Toni Kauko
Ruska Ojamäki, Lahti: "Olen ostanut hääpukuni vuonna 2004 Intiasta, kun olin siskoni luona käymässä. Silloin ei ollut edes miehestä tietoa, mutta ihastuin paitaan ja hameeseen niin paljon, että päätin, että jos joskus menen naimisiin, menen ne päällä. Ja niinhän sitten tapahtui yhdeksän vuotta myöhemmin. Hääasuni on edelleen tallessa ja paitaa ja hametta käytän edelleen. Koska asu on niin erilainen normaaliin hääpukuun verrattuna, sitä voi käyttää missä vain." Kuva: Allan Peurala
Marja-Liisa Tasanko, Mäntsälä: "Menin naimisiin Orimattilan kirkossa heinäkuussa 1978. Hääpuku oli itse virkkaamani, jossa oli noin 600 pitsikukkaa ynnä välikaitaleet. Kaikki kukat on ommeltu yksitellen toisiinsa. Puvun teko kesti noin vuoden. Pukua käytti myös pikkusisareni häissään 1995 ja puku on edelleen tallessa." Kuva: Kuva-Ovaska
Laura StClair, Lahti: "Menimme naimisiin marraskuussa 2011. Ennen häitä kiertelin hääpukuliikkeissä ja sovitin muutamaa mekkoa. Toki ne olivat kauniita, mutta hieno ja hintava mekko ei vain millään tuntunut omalta. Ajattelin kaikkea muuta, mihin saman rahasumman voisin käyttää – vaikkapa lentolippuun! Päädyin ystävieni kanssa katselemaan mekkoja tavallisista kaupoista, ja minulle täydellinen puku löytyi Zaran hyllystä. Ystäväni Tytti neuloi mekolle kaveriksi lämmittävän villahuivin ja niissä sekä Puolasta ostamissani kevyissä maihareissa (maihinnousukengissä) tunsin olevani enemmän kuin kotonani meidän ihanissa nyyttärihäissämme. Mekosta on ollut iloa sen jälkeenkin, kun olen saanut pukea sen ylleni muihinkin juhliin." Kuva: Sigridur Ludvigsdottir
Martta Ihamäki, Hollola: "Hankin sopivan ja mieluisan hääpukuni liikkeestä kesällä 1972. Puvun hankinta helpottui huomattavasti, kun samana kesänä voitimme lotossa rahaa. Voitto oli nuorelle kihlaparille iso apu, sillä saimme molemmille mieluiset asut. Hääpukuni seurasi mukanamme vuosikausia. Hyvä niin, sillä nuorimmaisen tyttären vauvan synnyttyä sain idean teettää puvusta kastemekko. Nimet kirjailin helmaan, tytöt vasemmalle ja pojat oikealle puolelle. Viimeisimmän nimi vielä puuttuu, mutta kirjailen sen aikanaan."
Maikku Teppinen, Kärkölä: "Löysin unelmieni hääpuvun Lahdesta Josefiinasta. Sain lukuisia kommentteja siitä, että puku oli kuin minulle tehty, mutta ikinä en olisi tälläistä osannut suunnitella. Pisteenä i:n päälle oli pitkä huntu." Kuva: Petra Ylöstalo
Helena Ahonen, Lahti: "Menimme vihille heinäkuussa 1975 Joutjärven kirkossa. Hääpuvun olin ostanut Mallasjuoman konttorissa ansaitsemillani kesätyörahoillani. Opiskelimme molemmat Helsingissä ja olimme kesätöissä kotipaikkakunnallamme Lahdessa. En ollut innostunut mistään tylliunelmista, vaan kävimme ostamassa hääpuvun Vuokon myymälästä Helsingistä. Häät olivat sen ajan tyylin mukaan rennon epämuodolliset. Vietimme juuri 44 vuotishääpäiväämme yhtä iloisissa tunnelmissa lasten ja lastenlasten kanssa."
Päivi Karakko, Lahti: "Menimme naimisiin vuonna 1981 lyhyen seurustelun jälkeen Kemijärven kirkossa. Olimme aika vähävaraisia, joten ostimme minulle hääasuksi valkoisen puseron ja hameen, miehelle sentään harmaan puvun ja siihen sopiva kravatin sekä valkoisen paidan. Meikkasin ja laitoin hiukseni itse. Vaatteet ostimme Rovaniemeltä ihan tavallisesta vaatekaupasta."
Marja-Liisa Haapasalo, Hollola: "Häitämme vietettiin kesäkuussa 1970. Hääpuvun valmisti tilaustyönä lukioaikainen luokkatoverini, joka oli perustanut Lahteen Nyytinki-nimisen käsityöliikkeen. Puku on luonnonvaalea ja se on neulottu ohuesta villalangasta. Hunnun virkkasi samasta langasta sulhasen äiti. Sekä huntu että puku ovat tallessa ja hyvässä kunnossa. Hääpäivänä sää oli viileä, joten neulepuku oli oikein hyvä ulkona pidettävään hääjuhlaan."
Mari Nissen, Heinola: "Ostin hääpukuni Miamista, koska en löytänyt suomalaisista morsiuskaupoista lyhyttä mallia, jossa Minna Parikan kengät näkyisivät. Olimme menossa Miamiin matkalle, ja siellä on Coral Gables -niminen paikka, jossa on hääpukuliikkeitä vieri vieressä. Menimme tulevan mieheni kanssa yhteen liikkeeseen, jonka myyjä ihmetteli, että makutuomarina oli mieheni. Katselin katalogista viisi mieluista pukua ja valitsemani puku oli kolmas, jota sovitin. Mieheni oli vähän flunssassa ja häntäkin säästääkseni sanoin, että laitetaan pakettiin. Sitten vein hääpuvun käsimatkatavaroissa Suomeen, ja se on ihaninta mitä minulla on koskaan ylläni ollut. Lyhyessä puvussa on helppoa liikkua ja se oli muutenkin kuin minulle tehty." Kuva: Juha Vasara
Sini Rantanen, Jyväskylä: "Ostin hääpukuni tänä keväänä Jyväskylän Wedding Garage -liikkeestä. Olin aina haaveillut isosta prinsessamekosta, ja mieheni toive oli merenneitomalli eli lähdimme etsimään yhdistelmää näille. Kokeilin muutamia pukuja eikä mikään herättänyt sitä oikeaa fiilistä. Kun kokeilin sitä, minkä valitsin niin totesimme heti kaasojen kanssa että tämä se on! Puvussa on myös pitkä laahus, jonka saa ihanasti nostettua ylös. Käytin pukua maistraatissa ja juhlapäivänä, jotka olivat erikseen. Vaikka puku painaa aika paljon niin hyvin sillä jaksoi yölläkin tanssia. Aion säilyttää pukuni, jos joskus tyttäreni sitä pitäisi tai muokkaisi haluamakseen, tai sitten vain muistoksi."
Tellervo Kangaskolkka, Hollola: "Hääpukuni on loviisalaisen ompelijan tekemä ja malli suunniteltiin yhdessä äitini ja ompelijan kanssa 50 vuotta sitten. Hääpuvun kangas oli Kotkasta ostettua morsiussatiinia. Vihkiminen oli Loviisan kirkossa 23.8.1969."
Emilia Heinonen, Lahti: "Avioiduimme mieheni kanssa heinäkuussa 2011 parin vuoden seurustelun jälkeen apen vapaa-ajan paikassa Keski-Suomessa, vanhan maatilan ylisillä vajaan sadan hengen todistamana. Ostin San Patrick -pukuni häänsä peruneelta morsiamelta sangen edullisesti. Uskalsin ostaa puvun, koska en ole taikauskoinen. Pääsen muiden morsianten tapaan käyttämään arvokasta hääpukuani joka vuosi 15. tammikuuta lanseeraamani iloisen Käytä hääpukuasi -päivän mahdollistamana." Kuva: Ania Padzik, Taikavalo
Ulla Välimäki, Lahti: "Hääpukuni on kulkenut mukanamme jo 42 vuotta. Tällä hetkellä se somistaa makuuhuonettamme mallinuken yllä. Puku on ostettu 1977 Helsingistä Morsius-shop-nimisestä kivijalkaliikkeestä. Makutuomarina oli sulhaseni sisar. Pukua käytti vuonna 1982 myös silloinen hyvinkääläinen kollegani omissa häissään, tuolloin helmaa hieman lyhennettiin. Puku on kiertänyt kanssamme pääkaupunkiseudulta Lahden kautta Tampereelle, Varkauteen ja taas Lahteen ja on osa kotiamme." Kuva: Ulla Välimäki
Arja Niemi: "Tämä hääpuku oli lainassa hyvältä ystävältäni Annelta. Hän oli ostanut mekon kesällä 1979 Rodokselta. Ennen häitäni hän lähti Amerikkaan, joten lähetin puvun sitten sinne takaisin." Kuva: Studio Halme
Eeva-Maria Vainio, Lahti: "Menimme naimisiin viime marraskuussa Ristinkirkossa ja minulla oli hääpukuna anopin samassa kirkossa käyttämä hääpuku vuodelta 1966. Puku oli ostettu Lahdessa Rautatienkadulla olleesta liikkeestä. Pukuun ei tehty mitään muutoksia; se sopi päälleni sellaisenaan. Se vain käytettiin pesulassa ja oli siten valmis käyttöön 53 vuoden tauon jälkeen."
Chiméne Bavard
chimene.bavard@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi