Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

"Älä stressaa", sanotaan lapsettomuudesta kärsivälle usein – Satu Lindholmin selviytymiskeino oli tiedon kerääminen

Kun raskaus ei suostunut alkamaan, Lindholm alkoi kerätä tietoa lapsettomuudesta. Syntyi tietokirja, joka kertoo myös pariskunnan omista kokemuksista.

Satu Lindholmin kirja lapsettomuushoidoista julkaistiin kesäkuussa. Oma lapsettomuus kesti lähes kolme vuotta. Nyt hän odottaa toista lastaan. Kuva: Antti Yrjönen

Satu Lindholmin ja Pyry Pakkasen toisen lapsen laskettu aika on elokuun ensimmäisellä viikolla. Pariskunta on juuri käynyt HUSin Naistenklinikalla tavanomaisessa tarkastuksessa.

Kaikki raskaudessa on sujunut normaalisti ja helposti, mutta juuri se onkin yllättänyt Satu Lindholmin.

– Ei olisi uskonut, että voi olla näin helppoa, hän sanoo Naistenklinikan kahviossa istuessaan.

Kahvio on tullut muutaman viime vuoden aikana Lindholmille tutuksi. Siellä hän kävi usein aamupalalla hedelmöityshoitojen ja muiden lääkärikäyntien jälkeen.

Pariskunnan lapsettomuus kesti lähes kolme vuotta, mutta etukäteen he eivät tietenkään arvanneet, että ensimmäisen lapsen saaminen osoittautuisi monivuotiseksi prosessiksi.

Lahtelaislähtöiset Lindholm ja Pakkanen menivät naimisiin alle kolmekymppisinä viisi vuotta sitten, eivätkä lapset tuntuneet heti ajankohtaisilta – siksikin, ettei Lindholmilla ollut vielä tuolloin vakituista työpaikkaa.

Sitten pariskunnan ystävä kuoli syöpään, ja alkoi tuntua, että elämässä voi tapahtua mitä vain.

– Ja vakituista työsuhdetta saa odottaa ehkä eläkkeeseen asti, Lindholm hymähtää.

Ajatus odottamisesta sai siis jäädä.

Lue myös: Suomalaisten lastensaanti on yhä enemmän hedelmöityshoitojen varassa – Elina Suomalainen on luovuttanut munasolujaan jo kolmesti
 

"Yllätti, millä voimalla se iski"

Paperilla kaikki oli koko ajan hyvin. En vain tullut raskaaksi. Satu Lindholm

Kuukaudet kuluivat, mutta raskaus ei alkanut. Alle 35-vuotias pääsee julkiselle puolelle hedelmöityshoitoihin, jos raskaaksi ei ole tullut vuodessa, mutta jo puolen vuoden kohdalla Lindholm alkoi epäillä, ettei kaikki ole kunnossa.

Kun vielä muutama kuukausi kului ilman muutoksia, lähdettiin lääkärille. Ensin tutkittiin Pyry, sitten Satu. Ilmiselvää syytä ei löytynyt lukuun ottamatta monirakkulaisia munasarjoja.

Niitä hoidettiin lääkkeillä. Sitten yritettiin inseminaatiota eli keinosiemennystä. Ei vieläkään raskautta.

– Paperilla kaikki oli koko ajan hyvin. En vain tullut raskaaksi, Lindholm muistelee.

Raskaaksi tuleminen kesti lopulta lähes kolme vuotta, kunnes ensimmäisellä koeputkihedelmöityskerralla tärppäsi.

– Monta kertaa tuli jo olo, että ei tämä onnistu ikinä. Moni joutuu odottamaan pidempäänkin, mutta meille tämä tuntui tosi pitkältä.

Varsinaista luovutusmielialaa ei silti ehtinyt syntyä. Tiedossa oli, että IVF eli koeputkihedelmöitys on lapsettomuuden hoitomuodoista tehokkain, ja sen jälkeenkin vaihtoehtoja vielä olisi.

Vaikeinta koko prosessissa oli alku. Lapsettomuus valtasi välillä ajatukset.

– Minut yllätti, millä voimalla se iski. Se vei paljon tilaa päästä: ajattelin välillä vain sitä, ja se uhkasi viedä elämästä muunkin ilon, Lindholm kertoo.

IVF oli lopulta helpotus, sillä silloin kaikki oli lääkärien käsissä.

– Sanon näin toki siksi, että se toimi, hän myöntää.

Naistenklinikka ja sen kahvio on tullut viime vuosien aikana Satu Lindholmille tutuksi. Kuva: Antti Yrjönen

Kuinka hallita asiaa, jota ei voi hallita?

Lindholm kertoo, että lapsettomuushoidot auttavat noin 80:aa prosenttia lapsettomuudesta kärsivistä saamaan lapsen, eli valtaosalle hoidoista on lopulta apua. Vasten tahtoaan lapsettomiksi jää kaikista ihmisistä hänen mukaansa vain neljä prosenttia.

Kesäkuussa ilmestyi Lindholmin kirjoittama tietokirja Projekti vauva – Kaikki mitä olet aina halunnut tietää lasten tekemisestä. Siinä kerrotaan suomalaisesta hoitojärjestelmästä ja peilataan sitä pariskunnan omaan tarinaan.

Tiedon kerääminen oli Lindholmille selviytymiskeino.

– Keräsin tietoa pikkuhiljaa varmaan jo aika alussa. Siitä sai kanavan purkaa asioita, ja itselle tuli kuva, että teen jotakin, hän kertoo.

– Se oli tapa käsitellä ja hallita asiaa, jota ei voi hallita.

Lindholm etsi myös kirjaa hedelmöityshoidoista Suomessa, mutta ei löytänyt sellaista. Myöhemmin syntyi ajatus, että hän voisi kirjoittaa kirjan itse.

Aluksi hän ei kertonut lapsettomuudesta kenellekään paria ystävää lukuun ottamatta.

– Heiltä sain tosi paljon tukea. Mitä pidemmälle hoidot etenivät, sitä enemmän myös puhuin asiasta.

Myös aviomies Pyry tarjosi tukea: hän oli mukana kaikilla lääkärikäynneillä ja kokosi pistosruiskut valmiiksi.

– Jossain vaiheessa tuntui, että olen asian kanssa yksin, mutta pystyimme puhumaan siitä. Onhan se yhteinen juttu, Satu Lindholm sanoo.

 Jossain vaiheessa tuntui, että olen asian kanssa yksin, mutta pystyimme puhumaan siitä. Satu Lindholm

"Aika harvoin kuulee niitä toisia tarinoita"

Kirjan sivuilla on myös lapsettomuusbingo, johon on koottu tyypillisiä ihmisten kommentteja lapsettomuudesta: ”ainahan voi adoptoida”, ”olet vielä niin nuori”, ”onko tuo nyt niin rankkaa?” ja niin edelleen.

Lindholm sanoo, että ihmisten reaktioihin ja kommentteihin oli välillä vaikea vastata.

– ”Älä stressaa” on usein ensimmäinen kommentti.

– Aina on parempi kuunnella kuin alkaa neuvoa, kun on kyse toisesta ihmisestä. Joistakin voi olla kiva kuulla onnistumistarinoita, mutta toiset ovat saattaneet juuri pettyä pahasti, hän huomauttaa.

Julkisuudessa lapsettomuudesta kerrotaan usein onnistumistarinoita. Se hieman ärsyttää Lindholmia, vaikka hän tiedostaa, että sellainen on lopulta myös hänen oma tarinansa.

– Aika harvoin kuulee niitä toisia tarinoita, mutta harva haluaa avata asioitaan, kun kriisi on päällä.

Neljä viikkoa teho-osastolla

Toinen raskaus oli pariskunnalle yllätys. Kuva: Antti Yrjönen

Kun raskaus lopulta alkoi, ongelmat eivät päättyneet siihen. Kun synnytys käynnistyi, kaikki ei ollutkaan kunnossa. Vastasyntynyt lapsi vietiin suoraan teholle harvinaisen sairauden takia ja oli siellä lopulta elämänsä ensimmäiset neljä viikkoa. Kuoleman todennäköisyys oli suuri.

– Se tuntui paljon pidemmältä ajalta kuin neljä viikkoa. Vasta kaksi viikkoa syntymän jälkeen lääkäri sanoi, että nyt näyttää siltä, että vauva voi jäädä henkiin, Lindholm kertoo.

– Ne viikot olivat niin pitkiä. Se oli vaikein asia, minkä olen kokenut.

Tytär kuitenkin toipui ja on nyt terve vuoden ikäinen taapero.

Kotiäitiys ei ole oma juttu

Tyttärensä syntymän jälkeen Lindholm oli äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla kymmenen kuukauden ajan, ja palasi sitten takaisin töihin. Valtiotieteiden maisteri työskentelee IT-alalla järjestelmäasiantuntijana. Pyry Pakkanen jäi puolestaan hoitovapaalle.

Vaikka lapsi oli pitkään toivottu ja haluttu, Satu Lindholm sanoo, ettei pitkä kotona oleminen sovi hänelle.

– Osasin varautua siihen. Elämänmuutos on ollut hirveän odotettu, mutta kotiäitinä olo ei ole mun juttu. Oli kiva mennä töihin.

Nyt hän on jälleen äitiyslomalla. Toinen raskaus tuli yllätyksenä, eikä selitystä raskaaksi tulemisen helppoudelle ole.

– Toki kehossa on tapahtunut isoja muutoksia ensimmäisen raskauden myötä, mutta se on vain omaa arveluani, Lindholm sanoo.

Satun valinnat

Kolme lapsettomuusaiheista kirjavinkkiä

1 Toni Weschler: Taking charge of your fertility. "Hyvä perusteos naisen lisääntymisterveydestä."

2 Rebecca Fett: It starts with the egg. "Hieman pidemmälle menevää tietoa munasolujen laadusta ja erilaisista keinoista, joilla niiden laatua voi pyrkiä kohentamaan."

3 Anna-Kaisa Hakkarainen: Ihmeet tapahtuvat muille. "Toisenlainen lapsettomuustarina, joka ei pääty biologisen lapsen saamiseen."

Marjaana Lahola
marjaana.lahola@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi