Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Lahtelainen Tytti Jäppinen vältti neljänkympin kriisin vaihtamalla alaa

Teatterialalle kouluttautunut Tytti Jäppinen ei kokenut nuorena olevansa luova ihminen. Nyt oma tytär – Supermarsu-elokuvasta tuttu Ella Jäppinen – on hakeutunut teatterin pariin jo pienestä pitäen.

Lahtelainen Tytti Jäppinen sanoo, että teatterin myötä ja monenlaisten ihmisten parissa työskennellessä oppii myös ihmisyydestä. ”Vaikka tuntuu, että monessa asiassa ollaan puolesta tai vastaan, kaiken takana ihmisyyden ydin on kuitenkin sama. Meillä on esimerkiksi samat haavoittuvuudet ja kipukohdat.” Kuva: Ronja Koskinen

Lahtelainen ohjaaja Tytti Jäppinen, 42, on hyvä esimerkki siitä, miten välttää neljänkympin kriisi – muuttamalla suuntaa jo aiemmin.

Asikkalan Kurhilassa lapsuutensa viettänyt Tytti Jäppinen (o.s. Ruini) oli nuorena urheilija, eikä kokenut olevansa luova ihminen.

– Pienessä kylässä kaikki harrastivat haitarinsoittoa ja hiihtoa, Jäppinen naurahtaa.

Ylioppilaskirjoitusten lautakunnan arvioinnissa lähes kaksi arvosanaa noussut äidinkielen aine herätteli.

Siinä alkoi jokin kello takaraivossa kilkattaa.

Nuorisotyöstä teatteria opiskelemaan

Sosionomiksi opiskellut ja parikymmentä vuotta nuorisotyötä tehnyt Tytti Jäppinen ei koulunäytelmiä lukuun ottamatta harrastanut nuoruudessaan teatteria. Jo opiskeluaikana improvisaatio ja teatteri alkoivat kuitenkin kiinnostaa – myöhemmin yhä enemmän.

Eräänä päivänä Jäppisen mies soitti puolisolleen.

– Hän kertoi, että nyt Etlarissa kerrottiin teatterikurssista, joka sopisi minulle. Hän sanoi, että jos en ilmoittaudu itse, hän ilmoittaa minut. Sen verran hän oli joutunut kuuntelemaan kolmenkympin kriiseilyäni siitä, kuinka olisin jo liian vanha teatterialalle.

Kansalaisfoorumin teatterikurssin myötä kellot takaraivossa alkoivat soittaa yhä lujempaa. Pian Tytti Jäppinen löysi itsensä Jyväskylän avoimen yliopiston draamakasvatuksen opintojen parista ja lopulta 35-vuotiaana teatteritiedettä opiskelemasta Helsingin yliopistosta, josta hän valmistui pari vuotta sitten.

"Sä olet liekeissä"

Läheisten kannustus ja hyvät kokemukset työharjoittelusta Lahden kaupunginteatterissa veivät Jäppistä eteenpäin. Ihmisiltä saatu palaute on saanut hänet uskomaan, että oma juttu on löytynyt, ja tie on oikea.

– Olin perustanut nuorten improryhmän. Pidimme jonkin esityksen työpaikallani. Kollegani sanoi minulle, että ”vitsi, sä olet liekeissä, en ole ikinä nähnyt sinua tuollaisena”. Joskus vaatii, että joku ulkopuolinen sanoo, että ”sä leiskut”. Miksi ei silloin tekisi jotain, joka motivoi ja jossa pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan, Tytti Jäppinen sanoo.

Läheisten Kuva: Ronja Koskinen

Jäppinen on toistaiseksi Suomen ainoa kirkkoteatteriohjaaja – vielä hetken. Syyskuun alusta lähtien hän jää pois virasta ja ryhtyy freelanceriksi.

– Hassua, olen aina ottanut varman päälle enkä tehnyt mitään päätöntä. Minulla on kuitenkin tästä rauhallinen fiilis, sillä olen kypsytellyt päätöstä pitkään.

Jäppinen haaveilee, että saisi keskittyä itselleen kolahtavien tekstien ohjaamiseen ja kouluttamiseen.

– Lähdin omalle taipaleelleni varttuneessa iässä, ja haluaisin toteuttaa myös omia visioitani. Strukturoidussa virassa pääsee kokeilemaan jotakin, mutta ei ihan kaikkea. Kirkon palveluksessa on tietyt odotukset.

Jäppinen aloitti työt Hyvinkään seurakunnassa vuonna 2017 edellisen kirkkoteatteriohjaajan jäätyä eläkkeelle.

Seurakunnalla on oma harrastajateatteri Beta, jota kirkkoteatteriohjaaja ohjaa palkattuna.

– Se on huikea työmuoto seurakunnassa, ja tuo yhteen eri-ikäiset tekijät alakoululaisesta eläkeläiseen. Tututkin kertomukset esimerkiksi joulusta ja pääsiäisestä voidaan teatterin keinoin herättää eloon aivan uudella tavalla. Kaikkea ei tarvitse sanoa, vaan asioita voi visualisoida, Tytti Jäppinen sanoo.

Hän myös opettaa improvisaatiota ja draamaa erilaisille ryhmille.

Teatterin avulla voi käsitellä vaikka yhteiskunnallisia epäkohtia

Ohjaajana Jäppinen näkee vahvuutenaan sen, että hänellä on selkeä taiteellinen visio, mutta hän ohjaa pedagogisella otteella. Tässä on hyötyä kokemuksesta nuorisotyön parissa.

– Olen saanut palautetta, että olen lempeä mutta tiukka. Eräs sanoi, että pääsen raipatta toimiviin ratkaisuihin.

Tytti Jäppinen sanoo, että teatterin avulla on mahdollista tuoda ihmisille asioita esiin pohdittavaksi ja itse oivallettaviksi. Teatterin keinoin on myös mahdollista käsitellä hyvin monenlaista teemoja, tarinoita ja tekstejä.

– Viime talvena Hyvinkäällä esitetty Sirkku Peltolan Tyttö ja varis osoitti, kuinka hienosti esimerkiksi seurakunta voi teatterilla nostaa tarkastelun alle vaikkapa yhteiskunnallisia epäkohtia.

Näytelmässä kohtaa neljä ihmistä, joita yhdistää kaksi keskeistä teemaa, yksinäisyys ja äidinrakkauden äärimmäiset laidat.

– Teatteri on todella monipuolinen työtapa, niin seurakuntiin kuin muuallekin.

Kuluvan kesän ohjauksia oli Betan kanssa tehty Pikku Pietarin piha, joka päättyi tällä viikolla.

– Jokainen produktio on sen hetken perhe; sitä kohtaan tuntee lämpöä.

Kiltistä tytöstä aikuiseksi

Tytti Jäppinen muistaa isänsä sanoneen teini-ikäisestä esikoistyttärestään, että ”Tytti on niin kiltti, ettei sillä ole edes murrosikää”. Äiti puolestaan totesi joskus viidelle lapselleen, että ”en minä ole teitä kasvattanut, te olette kasvattaneet toisenne”.

– Olin viidestä lapsesta vanhin, kiltti ja vastuuntuntoinen. Olin 13-vuotiaasta lähtien isosena lasten leireillä ja ohjasin lasten kerhoja. Olen tehnyt paljon hommia toisten ehdoilla. Siinä ehkä jäi vähän sivuun se, että kuka itse olen. Jos yläaste- tai lukiokaverini näkisivät minut nyt, he eivät ehkä tuntisi.

Teekupillisen äärellä on hyvä pohtia elämänpolkuaan. Kuva: Ronja Koskinen

Teatterin myötä Tytti Jäppinen kokee saaneensa kiinni sen, mitä haluaa tehdä.

– Moni sanoo, että 40 vuotta on iso taitekohta elämässä, jossa pyörittelee monia asioita. Minulle teatterin löytäminen tuli hirveän hyvään aikaan. Vältyin sen avulla neljänkympin kriisiltä.

Tulevaisuudessa hän haaveilee pääsevänsä ohjaamaan myös ammattilaisia, näkevänsä ihmiset ammatin takana.

Tytärkin jo elokuvatähti

Jäppisen perheeseen kuuluu aviomies ja kaksi lasta, joista vanhempi on äidin mukaan taiteilijaluonne ja nuorempi insinööriluonne.

Esikoinen, Ella Jäppinen, 14, on ollut jo monessa mukana, kuten Supermarsu-elokuvan pääroolissa ja Lahden kaupunginteatterin Evakkotytössä.

Risto Räppääjä ja Viileä Venla -elokuva iski häneen, hän osasi elokuvan ulkoa ja halusi Supermarsun koekuvauksiin. Panin ensin hanttiin, mutta lopulta annoimme periksi. Hän survoo oman reittinsä varmasti läpi, Tytti Jäppinen hymyilee.

Kuulostaa äitinsä tyttäreltä.

Tytin valinnat

3 tärkeää asiaa juuri nyt

1 Perhe. Se on kotini, ja siellä saan olla sellainen kuin oikeasti olen.

2 Norja. Perheen haave on toteutumassa, kun ajamme Pohjois-Norjaan katsomaan Tromssaa.

3 Astrid Lindgren. Hän luo maailmoja, jotka imaisevat mukaansa. Ensimmäinen näkemäni teatteri-esitys on ollut Lahden kaupunginteatterin Mio poikani Mio. Se teki tokaluokkalaiseen lähtemättömän vaikutuksen.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi