Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Isojako, sisällissota ja evakkoperheet — Multamäen sukutila on 300-vuotisen historiansa aikana kokenut paljon

Heinolalainen maatila juhlistaa vuosisatojen mittaista tarinaansa ja avaa tänään ovensa yleisölle. Valokuvanäyttely, vanhat kartat ja entisajan työkalut kertovat tilan elämästä.

Orasmaat ovat hankkineet avointen ovien päivää varten vanhoja karttoja, joista näkyy muun muassa Heinolassa 1850-luvulla päätökseen saatu isojako. Kuva: Mirja Hussain

Kaura on jo noussut oraalle Multamäen tilan punaisen päärakennuksen takana.

Tilan emäntä Sirkku Orasmaa katselee usein keittiön ikkunasta peltomaisemaa, eikä koskaan kyllästy näkemäänsä.

Sukutilan viirissä komeilee vuosiluku 1719. Vaikka tilan historia yltää tätäkin kauemmas, 300 vuoden ajan tila on todistetusti ollut saman suvun eli Sirkku Orasmaan (o.s. Multamäki) esi-isien hallussa. Sukupuun juurille mentäessä sukunimet häviävät. On Matti Matinpoikia ja niin edespäin. Vuonna 1719 isännäksi tuli muuan Simo Matinpoika Kaisa-puolisoineen, ja siitä alkoi virallinen ajanlasku, jonka johdosta tilalla vietetään tänään lauantaina 300-vuotiskekkereitä avoimin ovin.

Perusmaatalous Suomessa on murroksessa. Multamäen tila on Heinolan kirkonkylässä ainoa, joka toimii yhä viljelystilana. Orasmaan perheellä on hoidettavanaan myös Tuomo Orasmaan suvun perinteikäs tila Pertunmaan Koirakivessä. Kuva: Mirja Hussain

– Tila on voinut olla samalla suvulla kauemminkin, mutta on mahdollista, että se on välillä ollut kruunun hallussa. Esimerkiksi nuijasodan aikana 1500-luvulla se oli yleistä. Tämä tila sijaitsi suuren, vanhan Savontien varressa, ja sotajoukkojen huoltovelvollisuus on ollut tilalle iso rasite, isäntä Tuomo Orasmaa kertoo.

Komea merkkipaalu

Jykevistä hirsistä rakennetun talon tupaan on kerätty monenlaisia liikuttaviakin dokumentteja tilan historiasta. Onneksi tilan väki on vuosisatojen kuluessa ymmärtänyt asiakirjojen tärkeyden ja säilyttänyt niitä huolella isoissa arkuissa. On kirjeenvaihtoa rengin löytämiseksi, vuokrasopimus mäkitupalaisasumuksesta ja kuitti tilan sähköistämisestä vuodelta 1933. On myös kunniakirja Söpö-tamman menestymisestä ravikilpailuissa.

Navetan vintillä on historian kerrostumia. Vanhassa lasipullossa on aikanaan kuljetettu AIV-liuosta, jolla säilöttiin karjalle rehua. Kuva: Mirja Hussain

300 vuotta on komea merkkipaalu. Sen kunniaksi Orasmaat ovat pitkin vuotta kaivelleet arkuista, kaapeista ja vintiltä dokumentteja ja valokuvia sekä vanhaa esineistöä esiteltäväksi yleisölle. Myös perheen kolme lasta ovat olleet innolla suunnittelemassa juhlapäivää, jonka tapahtumapaikkana ovat tilan päärakennus, siemenpakkaamohalli ja pihapiiri.

– Huomasimme, että emme voi sivuuttaa merkkivuotta aivan arkisesti, etenkin kun tilan vaiheet olennaisesti linkittyvät myös Heinolan kirkonkylän kehitysvaiheisiin ja asutuksen syntyyn, Orasmaat sanovat.

Evakkoperheitä ja koululaisia

Keskeisellä paikalla sijaitseva tila on elänyt läpi historian monet myllerrykset 1700-luvun isojaosta vuoden 1918 sisällissotaan, jonka taistelulinjat kulkivat vajaan sadan metrin päässä päärakennuksesta. Tuolloinen Matti Teodor -isäntä koetti parhaansa mukaan luovia tilanteessa, jossa perhe käytännössä asui sodan keskellä.

Päärakennukseen on koottu valokuvanäyttely maatilan arjesta sadan vuoden ajalta. Kuva: Mirja Hussain

Talvi- ja jatkosota toivat viisi evakkoperhettä Multamäkeen, ja Evakko-Iivarina tunnettu mies jäi tilalle työskentelemään kuolemaansa saakka.

Kun suuret ikäluokat syntyivät sotien jälkeen, koulutilat loppuivat kunnalta kesken. Koululuokkia sijoitettiin silloin myös Multamäen saliin.

Sinne mahtui väkeä, sillä Juho-isäntä oli rakentanut ”jumalattoman ison” päärakennuksen vuonna 1902. Sitä edeltävistä asuinrakennuksista ei ole säilynyt tietoa.

– Tuvan lattialankut ovat peräisin tätä vanhemmasta rakennuksesta, Orasmaat kertovat.

Maratonia pidemmät viestietapit

Avointen ovien päivää varten Orasmaat ovat hankkineet alueen varhaisia karttoja aina 1850-luvulta alkaen. Päärakennukseen kootaan valokuvanäyttely, jossa näyttäytyy maatilan arki 1920-luvulta alkaen. Yhdessä vanhimmista kuvista talon portailla istuu isäntäpari Juho ja Eeva, joiden kasvoista näkyy, että elämä ei ollut helppoa. Perheen 11 lapsesta vain viisi selvisi aikuiseksi.

– Tämä työ on kuin viestijuoksua, mutta etappi on maratoniakin pitempi. Jokainen sukupolvi tekee omannäköisensä ratkaisut, Tuomo Orasmaa sanoo.

Säilynyt kirjeenvaihto kertoo, että isäntä Matti Multamäki on etsinyt 1950-luvulla taloon renkiä. Kuva: Mirja Hussain

Vielä ei ole tiedossa, ryhtyykö joku perheen lapsista aikanaan tilan jatkajaksi.

Sirkku Orasmaa istahtaa usein tuvan nurkkaan vanhaan keinutuoliin, joka naristen keinahtelee leveiden lattialankkujen päällä. Tupaan on kerätty menneiden sukupolvien tarve-esineitä: leilejä, nassakoita, kessuleikkureita ja pannuja.

– Siinä keinutellessa tulee mieleen, että on sitä eletty ennenkin. Ei ole mitään hätää.

Tilaisuus

Avoimet ovet Multamäen tilalla 15.6. klo 10–17

Muuttuva maaseutu ja tulevaisuuden maatilat -paneelikeskustelu klo 11

Everstiluutnantti Jukka Mansikkalan esitelmä Heinolan maalaiskunnan vuoden 1918 tapahtumista klo 14

Tilan historiaa: Vanhoja valokuvia, karttoja, esineitä ja työkoneita

Valokuvien ja karttojen näyttely esillä myös sunnuntaina 16.6. klo 11–16

Puffetti, pomppulinna, musiikkia ja eläimiä

Osoite: Kirkkotie 23, Heinolan kirkonkylä

Kaisa Hako
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi