Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Viikonlopun vieras

Lahtelaislähtöinen kuvittaja Hilla Semeri on ylpeästi tyttömäinen – tekee nyt kuvituksia eturivin artisteille kuten Pyhimykselle ja Ellinooralle

Hilla Semeri, 23, ei pidä itseään taiteilijana, vaan ajattelee työskentelevänsä palveluammatissa. Kuvittaessaan kirjan tai levyn kansia kaiken pitää palvella itse teosta eli musiikkia tai tekstiä. Kerran Semeriä pyydettiin jäljittelemään toisen tekijän tyyliä levynkanteen, mikä tuntui loukkaavalta. Nyt monet jo tunnistavat nuoren lupauksen kädenjäljen.

Hilla Semerin ura lähti nousukiitoon, kun Mikko Kuoppala eli Pyhimys pyysi häntä kuvittamaan levyn. Kuva: Sami Kuusivirta

Pikkutarkkuus ja täydellisyydentavoitteluyleisimmät stereotypiat graafikoista eivät kuvaa lahtelaislähtöistä Hilla Semeriä, 23. Hän ei ole muutenkaan mielestään aivan tyypillinen graafinen suunnittelija.

Semerin valoisa asunto Helsingin Kalliossa on rennosti epäjärjestyksessä. Pöydillä lojuu kirjapinoja, lattialla johtoja. Korkeat seinät ovat täynnä maalauksia ja piirustuksia, omia ja muiden tekemiä.

Hyllyssä on vinyylejä muhkeassa rivissä ja nurkassa kitara. Ne ovat muusikkopoikaystävä Feniks Willamon.

Puinen lattia narahtaa vaimeasti paljaiden varpaiden alla, kun Semeri astelee pöydän ääreen ja kaataa kahvin kannusta mukiin. Varpaankynnet ovat punaiset, sormenkynnet mustat.

Semeri työskentelee kotona ilman housuja tai meikkiä suurimman osan viikosta.

– Tämä kaikki on kulissia, Semeri naurahtaa ja osoittaa päällään olevaa yksinkertaista mustaa mekkoa ja kevyesti meikattuja kasvojaan.

Kuvittaja ei viihdy itse valokeilassa

Semeriä harva tunnistaa kadulla, mutta suuri osa etenkin nuoresta yleisöstä on tietämättään nähnyt useita hänen teoksiaan.

Viime vuonna ilmestynyt rap-artisti Pyhimyksen Tapa poika -albumi, joka palkittiin Vuoden albumina Emma-gaalassa on visuaaliselta ilmeeltään Semerin käsialaa. Samoin on kansi esikoiskirjailija Sisko Savonlahden myyntimenestykseksi nousseessa Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -romaanissa.

Tällä hetkellä työn alla ovat Kasmirin biisien ja Ellinooran tulevan albumin visuaaliset ilmeet.

Introvertiksi tunnustautuvalle Semerille sopii pysytellä kulisseissa. Hän ei pidä itsenään taiteilijana vaan asiakaspalvelijana.

– Kirjan tai levyn kansia tehdessä kaiken mitä teen pitää palvella itse teosta eli musiikkia tai tekstiä. Huomio ei kiinnity minuun, Semeri kuvailee.

Nuoren kuvittajan työpäivä alkaa noin kymmenen aikaan aamulla, ja töitä riittäisi niin myöhään kuin vain padin näyttöä jaksaa tuijottaa mutta yleensä päivät päättyvät ennen iltaa. Luovuutta ei pysty pakottamaan.

– Olen onnekas, sillä tällä hetkellä töitä riittää niin paljon, kun jaksan tehdä. Tähän mennessä projektin valmistuttua on tullut jo uusi tilaus.

Opinnot Aalto-yliopistossa ovat tauolla, sillä työt ovat imaisseet täysin mennessään.

Kuva: Sami Kuusivirta

Kuvitustöitä alkoi sataa Tapa poika -albumin jälkeen

Mikko Kuoppala eli rap-muusikko Pyhimys otti Semeriin yhteyttä vuoden 2017 lopulla nähtyään levynkannen, jonka Semeri oli piirtänyt poikaystävänsä indie rock -bändille Pasalle.

Tapa poika -albumin ilmestyttyä Semerille alkoi tulla Instagramissa koko ajan enemmän pyyntöjä levynkansien kuvituksiin.

Instagramilla on keskeinen rooli Semerin elämässä. Siellä hänellä on noin 1 500 seuraajaa.

Työtarjoukset tulevat yleensä sosiaalisen median kautta. Myös muutkin ihmissuhteet ovat alkaneet siellä.

– Tapasimme poikaystäväni Feniksin kanssa siten, että tykkäsin hänen vanhasta selfiestään ja siitä meidän juttumme alkoi.

– Kaikki sanovat saavansa inspiraatiota luonnosta, mutta minä saan inspiraatiota sosiaalisesta mediasta, Semeri sanoo.

Asiakkaita on ilmestynyt myös yllättäviä reittejä pitkin.

Lukuvuonna 2017–2018 Semeri oli opiskelijavaihdossa Berliinissä, kun hän sai puhelun Amnestylla varainhankkijana työskentelevältä Sisko Savonlahdelta, joka kysyi, haluaisiko hän korottaa lahjoitussummaansa. Vieraassa kaupungissa itsensä yksinäiseksi tuntenut Semeri päätyi kertoilemaan elämästään ja kuvitustöistään varainhankkijalle.

Puhelusta poiki lopulta yhteistyösuhde, kun Semerin kädenjälkeen mieltynyt Savonlahti vinkkasi graafikosta kustannusyhtiölleen Gummerukselle.

Semeri ei ottanut vastaan paikkaa Muotoiluinstituutista

Piirtäminen ja värien käyttäminen on ollut aina luontevin tapa Semerille ilmaista itseään.

– Alavalinta on tuntunut aina itsestään selvältä. Mikään muu kuin kuvataide ei kiinnostanut minua koulussa.

– En mielelläni puhu tai kirjoita töistäni vaan haluaisin, että kuva puhuu puolestaan.

Itsenäinen toiminimellä työskentely sopii introvertille ihmiselle.

– Lapsena leikin barbeilla mieluiten yksin omassa huoneessani. Kun äitini tai isäni yritti tulla mukaan, sanoin kuulemma, että menkää pois.

Jo nuoresta pitäen oli siis selvää, mille alalle lähteä.

Lukion jälkeen hänet hyväksyttiin Lahden Muotoiluinstituuttiin, mutta hän hylkäsi paikan ja valitsi Limingan kansanopiston kuvataidelinjan. Limingassa opettajat ja opiskelijat olivat boheemeja ja taidehenkisiä.

– Ymmärsin kansanopistossa, ettei taiteilijuus ole minua varten. Se vuosi tuli silti hyvään paikkaan, sillä kehityin kuvataiteissa. Limingassa ei ollut muuta tekemistä kuin maalata, Semeri naurahtaa.

Kuva: Sami Kuusivirta

Tyttömäinen tyyli kääntyi vahvuudeksi

Hilla Semerin tyyli on muodostunut tunnistettavaksi. Siinä on pop-taiteen elementtejä ja jäänteitä teinivuosista.

Jo 14-vuotiaana Semeri hahmotteli anime-hahmoja piirtopöydällä.

– Minun tyylini on runsas ja värikäs. Erityisesti pakkomielteeni vaaleanpunaiseen ja yläasteelta jääneet anime-vaikutteet tyylissäni ovat jopa hävettäneet, mutta olen opetellut hyväksymään, että ne ovat ihan fine.

Häpeän tunne kumpuaa ihanteista, joita hänen mielestään alan oppilaitoksissa sekä Suomessa että Saksassa vaalitaan.

Saksassa eräs professori vähätteli avoimesti Semerin tyyliä.

– Hän sanoi, että pitäisikö minun hankkiutua eroon anime-prinsessa -maneereista.

Aalto-yliopistossa ihanne on Semerin mielestä skandinaavinen, minimalistinen ja typografia-painotteinen, ”cool”, mihin hänen tyylinsä ei istu.

– Oma yhteisö ei tunnusta työtäni hyväksi. Kiva palaute tulee muualta, nyt erityisesti musiikkipiireistä.

Jos Semeri kuulee kuvailtavan tyyliään kaupallisen näköiseksi, se ei häntä haittaa.

Savonlahden kirjan päähenkilön ahdistus tarttui kuvittajaan

Parasta Semerin mielestä on työskennellä asiakkaiden kanssa, jotka antavat kuvittajalle vapaat kädet ja luottavat tekijään.

– Toivoisin, että ihmiset, jotka tilaavat minulta töitä, haluaisivat myös omannäköiseni työn. Kerran minua pyydettiin jäljittelemään toisen tekijän tyyliä levynkanteen. Sellainen tuntuu loukkaavalta.

Ihmishahmojen piirtäminen innostaa kuvittajaa eniten. Usein Semerille annetaankin aika vapaat kädet. Välillä se tarkoittaa, että luonnoksia pitää tehdä useita, ennen kuin lopullinen versio valmistuu.

Esimerkiksi Sisko Savonlahden kirjaa varten vasta kahdeksas ehdotus meni läpi.

– Lopullinen versio syntyi lopulta yhdessä illassa, kun aloin turhautua. Siitä tulikin sitten paras.

Kannen kuvitusprosessi oli rankka henkilökohtaisistakin syistä.

Semeri luki kirjan käsikirjoituksen ennen kuin aloitti työnsä. Nuoren naispäähenkilön ahdistus ja masennus huonosta taloudellisesta tilanteesta iski ihon alle.

– Lukiessani ahdistuin itsekin. Päähenkilö oli freelance-toimittaja, jolla oli silloin tällöin töitä. Hän sai hädin tuskin rahaa työstään, ja minulla oli vähän samanlainen tilanne silloin.

Kannesta tuli lopulta vaaleanpunainen ja ilkikurinen.

– Halusin, että kanteen tulee kontrasti; se on aika herkkä, mutta sitten piirsin siihen sipsejä kukkien sekaan ja siitä tulikin sellainen vähän rasvanhajuinen.

Semeri toivoo puhetta rahasta ja vähemmän kilpailua

Työnsä hinnoittelun Semeri tuntee vaikeaksi ja kiusalliseksi.

Silti ja siksi itsensä työllistäjien pitäisi puhua rahasta keskenään rohkeammin, hän toivoo.

– Ei ole kenenkään etu, jos joku tekee työtä tosi halvalla. Olisi hienoa, jos alalla olisi yleinen hinnasto.

Tulevaisuudessa Semeri haaveilee työllistävänsä itsensä lisäksi muitakin graafikoita.

– Olisi ihanaa perustaa toimisto tyttökavereiden kanssa. Haluaisin murtaa sitä stereotypiaa, että naiset kilpailevat keskenään.

Semeri etsiskelee tuttavaporukalla yhteistä työhuonetta. Työhuone mahdollistaa yhteisöllisyyden, mutta jokainen puuhaa eri asioita, joten omalle tekemiselle on rauha.

Kuva: Sami Kuusivirta

Lahden Torvi herättää nostalgisen tunteen

Tällä hetkellä Semerin poikaystävänsä kanssa jakama koti on työn ja muun elämän kiintopiste, Kallion mikrokosmoksen keskus.

– Olemme asuneet Kalliossa vuoden. Lähellä ovat myös kahvila Rupla, missä välillä työskentelen ja Feniksin työpaikka. Harvemmin tulee enää käytyä esimerkiksi keskustassa.

Semeri osoittaa ikkunasta avautuvaa takapihan puistikkoa.

– Rakastan kotini sijaintia, kun näkee myös luontoa.

Lapsuudenkaupungissa Lahdessa sen sijaan ei enää ole muuta kuin perhe ja muistot. Ystävät ovat muuttaneet muualle, mutta polttomerkkinsä kaupunki on jättänyt.

– Helsingissä asuessa en pääse eroon siitä, että olen lahtelainen. Täällä on tietynlainen ulkopuolisuuden tunne, olen junantuoma.

– Jos häly käy Helsingissä liian kovaksi, lähden Lahteen. Se on kuin kävisi kesämökillä.

Lapsuudenkodissaan Patomäessä Semeri saunoo, tekee ruokaa ja on vanhempiensa kanssaan. Ottaa rennosti.

Toisinaan Semeri lähtee Lahden yöelämään ja Torveen muistelemaan menneitä.

– Lukion viimeisellä kävimme siellä usein kavereideni kanssa. Me olimme tosi punk ja joimme halpaa kaljaa. Viime jouludiskossa tuli haikea olo kun tajusin, etten tunne enää juuri ketään.

Kuvittaja

Hilla Semeri

Syntynyt Lahdessa 1995.

Graafinen suunnittelija ja kuvittaja.

Tehnyt levyjen kansia ja giffejä suomalaisille muusikoille.

Tehnyt yhteistyötä tubettaja Mansikan ja toimittaja Ronja Salmen kanssa.

Suunnitellut logon ja kuvituksia Instagram-sarja Karmaan.

Tällä hetkellä suunnittelee Ellinooran tulevan albumin ilmettä ja kuvittaa Kasmirin kappaleita.

Opinnot kesken Aalto-yliopiston visuaalisen viestinnän muotoilun koulutusohjelmassa.

Valmistunut ylioppilaaksi 2014 Kannaksen lukion kuvataidelinjalta.

Semerin vanhemmat, sisarukset perheineen ja mummo asuvat Lahdessa.

Täydennä virkkeet

Graafinen suunnittelija jatkaa viittä ajatusta

Suurin ilonhetki urallani on toivottavasti vielä edessäpäin, mutta se että töilleni on kysyntää tuntuu jo aika kivalta.

Paras hetki kuvitusprosessissa on se, kun kuvan tekeminen tuntuu luonnolliselta ja helpolta ja olen valmis ennen deadlinea.

Jos tekisin jotain muuta, olisin ehkä kokki. Rakastan laittaa ruokaa.

Salainen paheeni on sushin wolttaaminen kotiin silloin, kun siihen ei olisi varaa.

Poikaystäväni ei kuittaile minulle oikeastaan mistään. Voisi kuittailla monestakin asiasta, mutta ei ole kuittailijatyyppiä.

Emma Auvinen
emma.auvinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi