Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Beninin ”ripulireissu” tuli äitinsä omaishoitajalle Kirsi Karjalaiselle tarpeeseen

Valokuvaajasta lähihoitajaksi ammattiaan vaihtanut Kirsi Karjalainen sanoo, että ilman lähihoitajan taustaa hän ei jaksaisi tai osaisi hoitaa äitiään, jolla on sekatyypin dementia.

Hartolalainen Kirsi Karjalainen on työskennellyt aikoinaan Etelä-Suomen Sanomienkin valokuvaajana, sittemmin kouluttautui lähihoitajaksi, tällä hetkellä toimii äitinsä omaishoitajana Hartolassa, mutta asunto myös Lahdessa. Karjalainen osallistui taannoin niin sanotulle "ripulimatkalle", jossa testattiin rokotteita Afrikkaan matkustavilla. Testiryhmässä osa sai rokotteen, osa ei. Kuva: Juha Peurala

Hartolalaisella Kirsi Karjalaisella, 57, on vapaapäivä. Eihän vapaissa sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta Karjalaiselle ne ovat elintärkeitä. Tavallisesti hän on Hartolassa asuvan muistisairaan äitinsä omaishoitaja – vuorokaudet ympäriinsä.

– Vielä viime kesänä saatoin käydä muutaman kerran uimassa mökillämme, joka myös on Hartolassa, ja äiti pärjäsi sen aikaa yksin. Nyt hänet voi jättää itsekseen ehkä puoleksi tunniksi.

Aamut ovat vaikeimpia. Äiti ei haluaisi nousta, syödä, ottaa lääkkeitä, mennä vessaan tai pukea ja hän on aggressiivinen. Kirsi Karjalainen kertoo, että sairaus on muuttanut aiemmin hillityn, pidättyväisen ja toisaalta energisen ja paljon matkustelleen äidin luonnetta.

– Äidillä on sekatyypin dementia ja vaikeat käytösoireet. Olen saanut naarmuja ja mustelmia. Pari kertaa olen lentänyt lattialle äidin kantapään kajahtaessa leukaan.

Kun aamusta on selvitty, ruokapalvelu tuo puolenpäivän aikaan ruuat, jonka jälkeen Kirsi Karjalaisen äiti käy hetkeksi päiväunille.

– Sillä aikaa luen tabletilta maailman uutisia. Iltapäivällä ja iltaa kohden tilanne rauhoittuu. Meillä käydään hyvillä mielin nukkumaan. Sillä jaksankin. Illalla halataan, saatan sanoa äidille, että ”olet ollut taas ihan kamala tänään”, hän pyytää anteeksi ja toivotamme hyvät yöt.

Kuvaajan ammatista lähihoitajaksi

Kirsi Karjalainen syntyi Hartolassa ja asui lapsuutensa Ruskealan kansakoululla, jossa hänen vanhempansa työskentelivät opettajina. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Joutsan lukiosta Karjalainen muutti Jyväskylään ja pääsi töihin postiin, jossa postinhoitajana toimiva täti lupasi opettaa alalle.

Ilman lähihoitajan taustaa en osaisi tai jaksaisi. Äitinsä omaishoitaja Kirsi Karjalainen

Sitten alkoi kiinnostaa toimittajan työ. Karjalainen pääsi töihin silloiseen Sysmäläiseen (nykyään Lähilehti). Kun tuli aika hakea Tampereelle toimittajakoulutukseen, Karjalainen vaihtoikin suuntaa.

– Olen ollut aina kova reissaamaan, levoton sielu. Kun olisi pitänyt lukea kaksi pääsykoekirjaa, liftasinkin Pohjois-Norjaan ja soitin mutsille, että olen nyt Altassa. Pääsykokeissa kirjoitustehtävät menivät hyvin, mutta kirjan tehtäviä en tietenkään osannut.

Matkan varrella Kirsi Karjalainen on valmistunut muun muassa valokuvalaborantiksi ammattikoulussa Helsingissä ja valokuvaajaksi Lahden taideteollisesta opistosta, joka opiskeluaikana muuttui Muotoiluinstituutiksi.

– Kun valmistuin, iski lama, ja vain yksi valmistuneista sai työpaikan. Moni on lähtenyt muihin hommiin.

Valokuvaajana Karjalainen työskenteli eri maakuntalehdissä kesä- ja keikkatöissä, muun muassa Savon Sanomissa ja lähes viisi vuotta Keskisuomalaisessa. Etelä-Suomen Sanomissa hän tuurasi äitiyslomansijaisuutta noin puolentoista vuoden ajan.

– Olihan se työ aikamoista. Oli kunnallisvaalit, ja kuvaajan olisi pitänyt olla yhtä aikaa kolmella eri paikkakunnalla – Hollolassa, Nastolassa ja Lahdessa. Olen kuvannut kaikenlaista hyttysistä presidenttiin.

Sitten tuli stoppi kuvaajan töille. Kirsi Karjalainen päätti kouluttautua ihan toisenlaiseen ammattiin ja opiskeli Hämeenlinnassa lähihoitajaksi. Hän työskenteli yli kymmenen vuotta Teemuntalon dementiayksikössä.

– Se oli fyysisesti ja henkisesti rankkaa, mutta kun on sopivasti kaoottinen itsekin, työ sujui. Meitä oli kaksi hoitajaa vuorossa 13 asukkaan kanssa. Asukkaat olivat silloin nykyistä parempikuntoisia ja rauhallisia, kun meillä oli aikaa olla heidän kanssaan.

Omaishoitajan arkea

Postiluukku kolahtaa, Kirsi Karjalainen käy ovella ja hihkaisee:

– Jee, äidin lonkkahousut tulivat! Näissä on pehmusteet

– Tämä on sitä omaishoitajan arkea, hän naurahtaa.

Reilut kymmenen vuotta lähihoitajana työskenneltyään Kirsi Karjalainen sai käteensä jännetuppitulehduksen ja jäi vuodeksi sairauslomalle. Samaan aikaan oma äiti alkoi oireilla ja Karjalainen vietti paljon aikaa hänen kanssaan. Sitten Karjalaisen toiseen käteen tuli tulehdus. Kaiken lomassa hän jatkoi työelämää, mutta äiti alkoi olla entistä huonommassa kunnossa.

– Hoidin työtäni ja samalla äidin asioita, ja äiti soitteli koko ajan. Se alkoi olla kaaosta, joten minun oli pakko irtisanoutua. Läksin töistä. Olen lähihoitaja, joka hoitaa dementikkoja. Mietin, että miksi hoidan vieraita, enkä äitiä. Jäin omaishoitajaksi.

Välillä on kavereiden kaipuu

Nyt Karjalainen on hoitanut äitiään neljä vuotta, joista puolitoista asunut saman katon alla. On hetkiä, jolloin tytär joutuu laskemaan enemmän kuin kymmeneen. Välillä hän haluaisi paiskata oven kiinni perässään ja lähteä pois.

– Äiti on kuin uhmaikäinen ja murrosikäinen, jolla on aikuisen tiedot ja taidot. Välillä olen hänen silmissään hyvä hoitaja, välillä paha, välillä paholainenkin. Ilman lähihoitajan taustaa en osaisi tai jaksaisi.

Arjessaan Kirsi Karjalainen on joko kahdestaan äidin kanssa Hartolassa tai yksin Lahdessa ne kuusi vapaapäivää kuukaudesta, jotka hänelle on omaishoitajana myönnetty.

– Olen niin väsynyt, etten saa aikaiseksi lähteä minnekään.

Silti hän toivoo, että kaverit tulisivat välillä käymään ja vaikka hakisivat hänet kotoa hetkeksi jonnekin. Ja että joku kysyisi myös mitä hänelle kuuluu, eikä vain mitä äidille kuuluu.

– Ihmiset eivät käy meillä, koska pelkäävät häiritsevänsä. Eivät he häiritse, sanon kyllä, jos ei sovi. Äiti sanoo "mene pois", mutta hän sanoo niin minullekin.

Kannatti pyytää apua

Vuoden alussa äidin käytösoireet alkoivat olla niin vaikeita, että tyttärestä tuntui, että ei enää pärjää äidin kanssa.

– En tiennyt, mistä saisin apua. Muistihoitaja soitti ja konsultoi geriatria, joka soitti minulle. Hän laittoi kiireisenä lähetteen Lahteen Jalmariin, muistisairaiden kuntoutus- ja tutkimusosastolle.

Niinpä Kirsi Karjalainen saa hetkittäin huokaista ja keskittyä muihin asioihin, kun äiti on välillä Jalmarissa, Salpausselän kuntoutussairaalassa. Silloin Kirsi Karjalainen ehtii antaa aikaa esimerkiksi harrastukselleen, nettikirppistelylle. Hän on työskennellyt paitsi lähihoitajana, myös aiemmin ammattivalokuvaajana.

– Rakennan nettikirppiksellä myyntiä varten pieniä studioita ja otan kuvia. Nettikirppiksellä pääsen eroon ylimääräisistä tavaroista.

"Ripulireissu" Beniniin katkaisi arkea

Reissaamista rakastava Kirsi Karjalainen ei ollut omaishoitajana päässyt pitkään aikaan matkoille. Siksi rokotustutkimusmatka Beniniin kevättalvella tuli tarpeeseen.

Karjalainen oli katsonut Yle Areenasta ohjelman niin sanotuista ”ripulireissuista”, rokotustutkimusmatkoista ja mietti, että haluaisi osallistua sellaiselle. Hän pääsi mukaan tutkimuksen viimeiselle matkalle, johon osallistui 38 henkilöä.

Tutkimukseen osallistuneista matkailijoista osa sai rokotetta, osa lumelääkettä. Vasta vuoden lopulla selviää, kumpaan ryhmään Karjalainen kuuluu.

– Minulla oli jatkuva ripuli, joka ei kuitenkaan rajoittanut elämää. Toivon, että olen saanut lumelääkettä, ja jos rokote toimii, minäkin saan siitä avun.

Beninin sää oli hiostavan kuuma, mutta Kirsi Karjalainen ammensi matkalla näkemästään paljon. Siitä hän koko ajan haaveilee, että pääsisi yhä uusille matkoille.

– Mieleni tekee koko ajan maailmalle. Minusta on aina tuntunut, että olen syntynyt väärään paikkaan. Ainoa paikka, jossa en ole eksynyt, on Uusi-Seelanti, Karjalainen nauraa.

Kirsin valinnat

3 x tärkeä paikka

1 Maailma. Kaipaan matkoille. On ihana nähdä erilaisia ihmisiä ja kulttuureja.

2 Mökki Hartolassa. Siellä sielu lepää.

3 Oma paikka. Se paikka jossa kamani sillä hetkellä ovat.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi