Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Lisää lapsia ei tähän taloon tule, päätti Riitta Tuunaisen biologisen äidin isä, ja niin tyttölapsi annettiin lastenkotiin

Riitta Tuunaisen äiti antoi painostettuna tyttövauvansa pois. Äiti ja tytär eivät nähneet enää koskaan, mutta myöhemmin selvisi, että äidinrakkaus ei ollut koskaan sammunut.

Vaikka Riitta Tuunainen ei koskaan halunnut kaivella juuriaan, myöhemmin hän on ajatellut, että olisi sittenkin ollut hyvä sanoa biologiselle äidille, että hän ei tuomitse tämän tekoa. Kuva: Aake Roininen

Riitta Tuunainen pitää käsissään mustavalkoista valokuvaa 1950-luvun puolivälistä. Kuvassa on nuori nainen, Kerttu nimeltään, ruutumekossaan ja arviolta kahden vuoden ikäinen pikkupoika sylissään.

Kuva henkii 1950-luvun nostalgiaa. Ruutumekko, kesäpäivä, rintamamiestalon pihamaa.

Mutta kätkeytyykö ruutumekon alle ahdistava raskaus? Jos poika on täyttänyt maaliskuussa kaksi vuotta, äiti on kuvassa raskaana ja odottaa alkutalvesta syntyvää vauvaa.

Kerttu ja poika asuvat pikkumökissä Kertun vanhempien ja sisarusten kanssa. Sisaruksia hänellä on yhdeksän, ja vasta osa on muuttanut pois kotoa. Poika on syntynyt irtosuhteesta, kun Kerttu oli vain seitsemäntoista ikäinen. 19-vuotiaana hän on taas saamassa lapsen, eri isälle.

Kertun isä on ankarana. Lisää lapsia ei tähän taloon tule! Tyttären pitää antaa vauva pois, kun tämä syntyy.

Vauva annetaan lastenkotiin

Pikkusisko syntyy marraskuussa. Äiti tekee niin kuin isä on käskenyt ja antaa vauvansa, Riitaksi nimetyn, suoraan lastenkotiin.

Riitta ehtii olla siellä kolme kuukautta, kun muuan oululainen aliupseeri vaimoineen tulee hakemaan hänet. He eivät voi saada lapsia, ja he tulisivat antamaan tälle tytölle kaikkensa.

Samaan aikaan vain kilometrin päässä adoptiokodista Riitan mummo päättää, että ei, tyttöä ei sittenkään anneta pois vaan hänet haetaan lastenkodista kotiin.

– He myöhästyivät. Minut ehdittiin juuri luovuttaa adoptiovanhemmilleni, Tuunainen kertoo.

Lue myös: Hollolalaispariskunnan perhe kasvoi nopeasti adoption myötä
 

Pienestä ovat joskus elämän käänteet kiinni. Mutta siilinjärveläinen Riitta Tuunainen ei ole alkuunkaan katkera, että hän kasvoi nimenomaan adoptioperheessä, päinvastoin. Hän sai adoptiovanhemmiltaan niin hyvän elämän, että hän ei koskaan kokenut tarvetta etsiä biologisia vanhempiaan. Ei, vaikka hänen äitinsä jopa kannusti siihen.

– Parikymmentä vuotta sitten Klaudia-äitini sanoi, että hän vielä menee Ouluun ja etsii biologisen äitini käsiinsä. Minä vastasin siihen, että anna olla.

Menneisyyttä penkomassa

Vuonna 2010 tapahtui käänne.

– Mieheni Urpo katsoi televisiosta Kadonneen jäljillä -jaksoja. Minä katsoin yhtä jaksoa mukana, ja sen jälkeen totesimme yhdessä, että minun tarinani voisi olla ihan vastaavanlainen.

Siitä syttyi kipinä penkaista omaa menneisyyttä.

– Tilasin Oulun kirkkoherranvirastosta virkatodistuksen. Kävi ilmi, että äitini oli muuttanut vuonna 1960 Uumajaan. Lähetin sinne vastaavaan virastoon sähköpostia ja sain nipun papereita postissa. Niistä ilmeni, että minulla on kaksi vuotta vanhempi veli.

Tässä kuvassa on Kerttu-äiti Dan-pojan kanssa. Riitalla ja Danilla on ikäeroa kaksi ja puoli vuotta. Kuva: Aake Roininen

Veli! Mitä vikaa minussa oli? Miksi en kelvannut, jos äidillä oli jo muutenkin yksi lapsi? Näitä asioita Riitta Tuunainen pohti häkeltyneenä papereita luettuaan.

Veljellä oli papereissa myös nimi ja asuinpaikka: Dan Selin, Torrevieja, Espanja.

Miten ottaa yhteyttä Daniin? Ei ainakaan soittamalla. Facebookissa? Parempi ajatus.

– Aloitin kevyesti. Lähetin hänelle viestin, onko hän tietoinen, että olemme sukua. Jos hän haluaisi olla yhteydessä, hän voisi laittaa minulle sähköpostia.

Kohtaaminen veljen kanssa

Viesti oli mitä kaivatuin. Samaan aikaan Dan Selin näet itse etsi tuntematonta sisartaan. Hänelle Riitan olemassaolo oli alkanut valottua aiemmin keväällä kuolleen äidin jälkeensä jättämistä muistiinpanoista.

– Danne oli alkanut selata äidin kalentereita. Joka vuosi syntymäpäiväni kohdalla luki sama teksti: ”Riitta, missä olet?”.

Selin alkoi kysellä, kuka on Riitta. Mitä tädit ja enot tiesivät? Kävi ilmi, että Riitta on Danin salattu sisar.

– Danne alkoi heti etsiä minua. Ollessaan Suomessa kesälomalla hän kävi kyselemässä tietojani oululaisista lastenkodeista. Tietenkään he eivät voineet antaa tietoja. Danne oli ajatellut, että hän jatkaisi etsintää jälleen seuraavana kesänä. Mutta siinä välissä minä ehdin löytää hänet.

Veli laittoi sähköpostia heti Riitan viestin saatuaan. Selvää oli, että he molemmat halusivat tavata toisensa.

Riitta Tuunainen matkusti ensimmäiselle Torreviejan-reissulleen yksin. Kun Dan Selin ja hänen Kirsti-vaimonsa olivat Alicanten lentokentällä vastassa, heidän katseensa kohtasivat Skypestä tuttujen kasvojen perusteella.

– Kun me halasimme, oli kuin olisimme tunteneet aina, Riitta Tuunainen kertoo.

Hän on sittemmin saanut tavata myös sukulaisiaan, muun muassa kahta elossa olevaa tätiään ja kahta enoaan. Yksi täti on kertonut olleensa Riittaa synnytyssairaalassa katsomassa.

Äidin elämä ei ollut kepeä

Riitta Tuunainen on tehnyt monia matkoja Dan-veljen luokse Espanjaan. Kuva: Riitta Tuunainen kotialbumi

Äidistä on muotoutunut jonkinlainen kuva. Hänen elämänsä ei kulkenut kovin kepeää polkua. Yksinhuoltaja meni naimisiin Ruotsissa, ja tämän puoliso otti Dan-pojan omiin nimiinsä. Mutta sekään suhde ei kantanut, vaan päättyi eroon.

Kokonaisuutena äidin elämä oli liiankin kovaa.

– Hän alkoholisoitui, Tuunainen kertoo – eikä voi olla miettimättä, miten erilaisista kodeista sisarukset ponnistivat.

– Sain kaiken mahdollisen, mitä pystyttiin hankkimaan, vaikka emme olleet rikkaita. Minua pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Samaan aikaan poika kasvoi äidin kanssa, joka teki työkseen sitä sun tätä ja yritti pyörittää huushollia.

Dan Selin on asunut 18 vuotta Torreviejassa. Viime vuodet hän on pitänyt siellä norjalaista kalakauppaa, mutta nyt 66 vuotta täytettyään hän on muuttamassa Ruotsiin.

Sisarukset ovat tavanneet toisiaan vuosittain niin talvisin Torreviejassa kuin kesäisin Suomessa.

– Kun sain Dannen elämääni, hoin kaikille, että minulla on veli! Kun kuljemme Torreviejassa, ihmiset sanovat, kuinka paljon he ovat kuulleet minusta. Me olemme niin onnellisia toisistamme.

– Kunpa olisin aloittanut etsimisen vuotta aikaisemmin, jotta olisin tavannut biologisen äitini. Hän olisi ehtinyt kuulla, että olen elänyt onnellisen elämän.

Oma lapsi menehtyi

Riitta Tuunainen olisi saattanut kaivaa biologisen perheensä esiin jo 1980-luvulla. Vuonna 1985 perheen toinen lapsi, kolmikuinen Katariina, koki kätkytkuoleman, josta hänet elvytettiin vielä eloon.

Riitta Tuunainen huomasi automatkalla pysähdyttyään, että vasta äsken itkenyt lapsi olikin yhtäkkiä eloton. Hän juoksutti lapsensa paniikissa läheiselle SPR:n toimistolle, jonne kiidätettiin ambulanssi.

Katariinasta tuli tapauksen myötä vaikeasti monivammainen. Hän eli 4,5-vuotiaaksi kotona, kunnes menehtyi vaikeaan infektioon, joita oli nenä-mahaletkun vuoksi paljon.

– Kysyin Katariinan tapauksen jälkeen lääkäriltä, onko kätkytkuolema perinnöllinen. Koska se ei ollut, jätin juurieni penkomisen siihen.

– Jälkeen päin olen miettinyt, miten siitä selvisi. Mutta kun tilanne on päällä, sitä vain toimii eikä mieti. Meillä oli siinä arjessa myös esikoinen hoidettavana, ja jalat piti olla maassa hänen vuokseen, Riitta Tuunainen pohtii.

Hän kokee kiitollisuutta siitä, että on saanut elää muutoin hyvää elämää ja että parisuhde on kantanut.

– Miksi en alkanut itse elvyttää? Miksi en itse lähtenyt viemään häntä sairaalaan vaan odotin ambulanssia? Puolisoni Urpo ei ole koskaan syyttänyt minua mistään tapahtuneesta. Enkä olisi pientä vauvaa pystynytkään elvyttämään.

Tuunaiset saivat kaksi poikaa Katariinan jälkeen.

– Tiedän, mitä on olla ainoa lapsi, joten halusin itse useamman. Koskaan en vahtinut vieressä nuorempia lapsiamme, vaan luotin siihen, että tämä oli ainutkertainen tapaus meidän kohdallamme.

Soili Porokka
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi