Aiheet
Ihmiset ja ilmiöt

Lahtelaiset Emilia ja Janne Mäki odottivat adoptiolapsia Thaimaasta monta vuotta - "Emme koskaan luopuneet toivosta"

"Hämmästyttävän nopeasti meistä muodostui perhe, vaikka koulutuksissa sanottiin, että siihen menee vuosia", vanhemmat kuvailevat.

Emilia ja Janne Mäen perhessä eletään nyt tavallista lapsiperhearkea. Reilu vuosi sitten Suomeen tulleet lapset kinaavatkin jo keskenään suomeksi. Kuva: Sami Lettojärvi

Ekaluokkalainen Helmi Mäki asettelee muovailuvahasta juuri valmistamiaan värikkäitä perhosia ja rusetteja isänsä päähän ja saa pari vuotta nuoremman veljensä Eemilin ja vanhempansa nauramaan makeasti. Janne ja Emilia Mäen perheessä on alkamassa ihan tavallinen lapsiperheen viikonloppu. Pariskunta odotti lapsiaan pitkään, sillä Thaimaasta adoptoidut sisarukset tuotiin Suomeen vasta viime vuoden tammikuussa.

– Prosessi alkoi ensimmäisellä adoptioinfolla syksyllä 2013 ja siitä kesti noin neljä vuotta kunnes saimme lapsiesityksen. Aluksi haimme vain yhden lapsen adoptio-oikeutta. Muutimme hakemuksen sisarusadoptioksi, koska pelkäsimme olevamme moniin maihin liian vanhoja adoptoimaan myöhemmin toista lasta. Sisarusadoptio kestää kauemmin kuin yhden lapsen adoptoiminen eikä siinä voi esittää yhtä tarkkoja toiveita lasten iästä. Yhden lapsen adoptiossa voi laittaa toiveeksi 0–4-vuotiaan lapsen, mutta sisarusadoptiossa minimirajaus on 0–6-vuotta, Emilia Mäki kertoo.

Vuosia kestänyt hakurumba ja päätösten odottelu oli pitkään pariskunnan arkea. Adoptioon kuuluu paljon koulutuksia, neuvontaa ja nimetyn sosiaalityöntekijän tapaamisia. Vanhempien taustat tarkistetaan perusteellisesti ja esimerkiksi taloudellinen tilanne, koti, perhesuhteet ja terveys syynätään tarkasti.

– Jo ennen adoption harkitsemista piti käydä itsensä kanssa keskusteluja, onko minusta tähän. Meille tämä oli hyvä vaihtoehto tulla perheeksi, Janne Mäki sanoo.

Läheiset mukana kannustaen

Vaikka tulevat adoptiolapset olivat odottaessa usein mielessä, Emilia ja Janne Mäki päättivät elää myös muuta elämää.

Meille tämä oli hyvä vaihtoehto tulla perheeksi. Janne Mäki

– Pelkkä odottaminen olisi käynyt raskaaksi. Me uskalsimme välissä vaihtaa työpaikkoja ja matkustella. Tietysti välillä pelkäsimme, että saammeko lapsia koskaan ja oliko virhe hakea sisaruksia. Tunteet ehtivät vaihdella vuosien aikana laidasta laitaan. Emme koskaan luopuneet toivosta, mutta se vaati rauhallisuutta ja kylmäpäisyyttä, Emilia Mäki kuvailee.

Pariskunnan läheiset elivät odotuksessa mukana myönteisesti kannustaen ja säännöllisesti asian etenemisestä tiedustellen. Isovanhemmillekin järjestettiin infotilaisuuksia, joissa puhuttiin rasismista, lasten mahdollisista terveysongelmista ja kiintymyssuhteen rakentumisesta. Kaikille tuttaville adoptiohaaveista ei kerrottu, koska asia tuntui niin henkilökohtaiselta. Monille perheen kasvaminen kahdella lapsella tulikin yllätyksenä.

Tieto lapsista tekstiviestillä

Pelastakaa Lapset -järjestön kansainvälisen adoptiopalvelun koulutukset ja neuvonta olivat tulevien vanhempien mielestä hyödyllisiä ja niiden yhteydessä tutustui muihin samassa tilanteessa oleviin perheisiin. Adoptoivien vanhempien pitää ennen hakemusta päättää, mistä maasta lapsen haluaa ja millainen terveydellinen tilanne lapsella saa olla. Mäet valitsivat kohdemaaksi Thaimaan.

– Sinne on myös suhteellisen helppo matkustaa, maan toimintatavat ovat tuttuja ja voimme luottaa, että lasten hoito on ollut säällisellä tasolla, Janne Mäki lisää.

Vanhemmat muistavat elävästi hetken, kun he kuulivat lapsi-ilmoituksista. Molemmat olivat varattuina töissä, lopulta tieto tuli Emilia Mäelle tekstiviestinä asiakaspalaveriin.

– Yritin siinä laittaa Jannelle huomaamattomasti viestiä, äiti muistelee.

Janne Mäki oli viestin saapuessa valmiusharjoituksessa. Viralliset paperit ja kuvat lapsista tulivat postissa seuraavana päivänä. Koska Emilia oli joutunut lähtemään aamulla työmatkalle, tuleva isä skannasi kuvat ja paperit, ja lähetti ne sähköpostilla puolisolleen.

– Pari päivää myöhemmin oli sattumalta isänpäivä, mikä tuntui erityisen hyvältä, Janne Mäki kertoo.

Tärkeät esittelyalbumit

Vanhemmat ovat hämmästelleet, miten nopeasti heistä on muodostunut perhe. Kuva: Sami Lettojärvi

Noin kuukautta myöhemmin Mäet matkustivat Thaimaahan, missä he heti toisena päivänä tapasivat eri lastenkodeissa asuneet lapsensa ensimmäistä kertaa.

– Meitä kaikkia jännitti todella paljon. Olimme lähettäneet molemmille lapsille albumit itsestämme, joissa oli kuvia meistä, kodistamme ja heidän huoneistaan. Albumit olivat lapsille todella tärkeitä. Helmi katsoi ensitapaamisella todella tarkkaan kuvia ja sitten meitä. Eemil taas ei suostunut pitkään aikaan lähtemään minnekään ilman albumia, Emilia Mäki kertoo.

Seuraavana päivänä lapset lähtivät vanhempien mukaan, ja sen jälkeen ohjelmassa oli paikallisten sosiaalityöntekijöiden tapaamisia ja käynti adoptiolautakunnan edessä. Kaksi viikkoa myöhemmin perhe sai oleskelulupapäätökset.

Koska perheellä ei ollut alussa yhteistä kieltä, he käyttivät apuna kuvakortteja ja vanhempien opettelemia yksinkertaisia arjen sanoja thaiksi. Lapset ovat oppineet puhumaan suomea hämmästyttävän nopeasti. Helmi osasi laskea 20:een asti jo ennen Suomeen tuloaan ja jo ensimmäisen vuoden loppuun mennessä hän oppi lukemaan.

Yhteisiä harrastuksia

Reilu vuosi sitten pakkasen keskelle tulleet lapset nahistelevat nyt keskenään suomeksi ja haluaisivat saada viikonloppunameja.

– Hämmästyttävän nopeasti meistä muodostui perhe, vaikka koulutuksissa sanottiin, että siihen menee vuosia, Janne Mäki sanoo tyytyväisenä.

– Lapset tykkäävät hirveästi samanlaisista asioista kuin me. Käymme paljon tapahtumissa ja teatterissa, Helmi on innostunut hiihtämisestä ja Eemil tanssista. Joskus mietin, että kuinka tarkkaan ne adoptiopapereita selanneet virkailijat katsoivat meidän mieltymyksiämme, kun he etsivät meille lapsia, Emilia Mäki pohtii poika sylissään.

Adoptiotuki ja perhevapaa nousivat

Perheiden mahdollisuudet adoptoida ovat hiljattain parantuneet, koska vuoden alusta valtion maksamaa tukea on korotettu, ja tämän kuun alussa astui voimaan perhevapaisiin liittyvä uudistus.

– Adoptiotuki on noussut nyt Pohjoismaiselle tasolle ja vaihtelee 5 000 – 9 000 euron välillä kohdemaasta riippuen. Toinen positiivinen uutinen on perhevapaiden uudistus. Jatkossa adoptiovanhemmat saavat samat perhevapaaoikeudet kuin biologisten lasten vanhemmat. Perhevapaita sovelletaan riippumatta adoptioon tulevan lapsen ikään. Aikaisemmin perhevapaat olivat mahdollisia vain alle seitsemänvuotiaiden lasten adoptioissa, kertoo Pelastakaa Lapset ry:n kansainvälisen adoptiopalvelun päällikkö Irene Pärssinen-Hentula.

Kansainvälisten adoptioiden määrä on ollut viime vuosina laskussa. Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n Suomeen kautta saapui viime vuonna 15 lasta, kun kymmenen vuotta sitten vastaava luku oli 62. Pärssinen-Hentulan mukaan muutoksen takana on laskua sekä adoptioon ulkomailla tulevien lasten että adoptionhakijoiden lukumäärässä. Myös hidas perheellistyminen ja adoptionhakijoiden korkea ikä vaikuttavat asiaan.

Jokainen adoptio on yksilöllinen, ja odotusaika vaihtelee muun muassa hakijoiden omien lähtökohtien ja lapsen ikään ja terveydentilaan asetettujen reunaehtojen mukaan. Lapsen lähtömaan adoptioviranomaiset valitsevat hakijoiden joukosta lapselle sopivinta perhettä.

– Viime vuonna keskimääräinen odotusaika Filippiineillä oli kaksi vuotta ja kuusi kuukautta, Kiinassa pari kuukautta vähemmän ja Thaimaassa noin puolitoista vuotta. Ajat on laskettu hakemuksen lähettämisestä kohdemaahan lapsen Suomeen saapumiseen, Pärssinen-Hentula sanoo.

Kaikkien Suomessa adoptoivien tulee saada lakisääteistä adoptioneuvontaa, jossa perheelle annetaan tietoa adoptiovanhemmuudesta ja jossa perheiden valmiuksia adoptioon arvioidaan. Adoptiovanhempia valmennetaan muun muassa varhaisia ja monia muutoksia kokeneiden lasten erityiskysymyksiin, kiintymyssuhteisiin ja mahdollisiin fyysisiin erityistarpeisiin.

Sisarusten adoptoiminen on harvinaista, koska vain harvoilla perheillä on arvioitu olevan valmiuksia useamman lapsen adoptoimiseen.

Ikärajat

Adoptio

Suomessa hakijoiden tulee olla 25-50-vuotiaita.

Suomen adoptiolaki mahdollistaa maksimissaan 45 vuoden ikäeron adoptionhakijoiden ja lapsen välille. Pienimmillään ikäero voi olla 18 vuotta.

Esimerkiksi 47-vuotias voi adoptoida kaksivuotiaan tai tätä vanhemman lapsen.

Kohdemaat voivat suosia nuorempia hakijoita 0–3-vuotiaille lapsille. Pienille lapsille toivotaan 30–40-vuotiaita hakijoita.

45-vuotiailta ja tätä vanhemmilta hakijoilta edellytetään useissa maissa valmiuksia adoptoida leikki-ikäinen tai tätä vanhempi lapsi.

Lähde: Pelastakaalapset.fi, interpedia.fi
Chiméne Bavard
chimene.bavard@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Lue seuraavaksi