Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Jessika Tarhonen on eläinrakas 18-vuotias, joka omistaa pian maatilan ja 30 alpakkaa

Jessika Tarhonen on elänyt maatilalla alpakoiden ympäröimänä niin kauan kuin muistaa. Jonakin päivänä hän perii tilan äidiltään ja luo alpakoista unelmiensa työn.

Jessika Tarhonen on kisannut Ukon kanssa alpakka-agilityn SM-tasolla. Ukon korkeusennätys hyppyesteessä on 115 senttimetriä. Kuva: Tiina Hautamäki

Aitauksessa jököttävien alpakoiden katselu pistää väkisinkin hymyilyttämään: pitkä ja hontelo kaula, huvittavan välinpitämätön katse, huulten välistä törröttävät alahampaat. Yhdelle on kerimisen yhteydessä muotoiltu päähän karvapehko, joka on kuin Jon Bon Jovin tukka kasarilla. Eihän näiden katselemisesta voi olla nauttimatta!

Klaukkalalaisen Ali-Ollin alpakkatilaa pyöritetään naisvoimin. Tilan omistajalla, Heidi Tarhosella, 41, on neljä tytärtä: Jessika, 18, Hilla, 16, Inka, 14, ja kuusivuotias Viola Tarhonen. Nuorimmaiset tietävät, että jos tahtoo viikkorahaa, on autettava ja tartuttava talikkoon.

Vanhin tytär ei kuitenkaan tarvitse työntekoon houkuttimia. Häntä näkee äidin mukaan enemmän tilalla hommissa kuin kotona. Jonakin päivänä tämä kaikki – tila, pellot, laitumet, alpakat, ponit, kanit, yritystoiminta – kuuluu hänelle. Se on ollut selvää jo kauan.

Tarhosen viisihenkinen perhe asuu yli sata vuotta vanhassa puutalossa noin kilometrin päässä maatilalta. Talon ympärille on vuosien varrella rakennettu uusia omakotitaloja ja kerrostaloja, mutta vanhan talon pihapiirissä on edelleen oma tunnelmansa. Kuva: Tiina Hautamäki

Haaveena oma traktori

– Äiti! Katso, mikä Valtra! Haluan! Jessika Tarhonen huudahtaa ja osoittaa tiellä kulkevaa valkoista traktoria.

Muut 18 vuotta täyttävät nuoret haaveilevat todennäköisesti autosta. Jessika Tarhonen tahtoo oman traktorin. Hän on jo parin vuoden ajan tehnyt lähes kaikki Ali-Ollin tilan peltotyöt itse.

Kun seitsemännellä luokalla kysyttiin, mikä Jessikasta tulee isona, hän sanoi, että aikoo opiskella maaseutuyrittäjäksi. Valmistujaisia vietettiin joulun alla. Ali-Ollin kantatilalla on pitkä historia, jonka juuret ulottuvat 1760-luvulle asti. Tilan jatkaminen tuntuu luontevalta.

Jessika Tarhonen on vauvasta asti kasvanut tiiviisti kiinni maatalousyrittäjän arjessa. Kun isä lähti peltohommiin, pikkuinen Jessika tahtoi mukaan. Päikkärit nukuttiin isän traktorin penkin takana. Kun jalat alkoivat ulottua polkimille, Jessika tahtoi ajaa traktoria itse.

Ali-Ollin tilan ensimmäiset kuusi alpakkaa tuotiin Chilestä Suomeen loppuvuonna 2004. Jessika Tarhonen oli tuolloin viisivuotias. Aikaa ilman alpakoita on hankala muistaa. Ainahan ne ovat siinä olleet. Kun kasvaa alpakoiden keskellä, niihin kiintyy ja ne oppii tuntemaan erityisen hyvin.

– Jokaisella alpakalla on oma persoonansa ja paikkansa laumassa. Ne ovat niin erilaisia eläimiä, eksoottisia ja tosi söpöjä. Näen tässä niin paljon mahdollisuuksia ja kehitettävää, että tätä on pakko jatkaa.

Alpakat ovat laumaeläimiä ja viihtyvät parhaiten omiensa seurassa. Iines (vas) hellii Lulua, joka on yksi viime kesänä syntyneistä vasoista. Kuva: Tiina Hautamäki

Alpakka-agilitykurssit Jessikan käsialaa

Ukko-niminen alpakka kiitää Jessika Tarhosen saattamana kohti hyppyestettä ja valmistautuu hyppäämään. Juuri ennen estettä se hidastaa ja melkein pysähtyy. Sitten se ponnistaa ja loikkaa esteen yli koivet suorina niin, että hiekka lentää.

Kaikki perheen tytöt pitävät agilitystä, mutta innokkain on Jessika Tarhonen, joka on kisannut alpakka-agilityn SM-kilpailuissa asti. Tarhoset ovat järjestäneet myös omia kilpailuja omien eläintensä kesken. Kerran erään oman kilpailun yleisöstä kuului kysymys, joka muutti kaiken: Pääsisikö alpakka-agilityä kokeilemaan itse?

– Ajattelimme, että no miksipäs ei. Päätimme järjestää kokeeksi alpakka-agilitykurssin, ja se olikin sitten ihan täynnä, Jessika Tarhonen sanoo.

Alpakka-agilitykurssit ovat täysin vanhimman tyttären käsialaa. Jessika toimii kurssien yhteyshenkilönä, hoitaa kaikki järjestelyt ja pitää kurssit itse.

Ali-Ollin alpakkatilalla on yhteensä 29 alpakkaa. Alpakat ovat laumaeläimiä, mutta emät ja orhit on pidettävä erillään astutusta lukuun ottamatta. Kuva: Tiina Hautamäki

Jessika Tarhonen laskeskelee, että hän on pitänyt vuoden aikana noin 25 yleiskurssia. Niiden lisäksi tilalla järjestetään tilauksesta yksityiskursseja, joita pidettiin kesällä jopa neljä kertaa viikossa. Kesän suurin hitti oli polttarit, mutta esimerkiksi myös eräät 70-vuotispäivät vietettiin alpakkaseurassa.

Kursseja on nyt pidetty noin puolitoista vuotta. Niiden pitäminen on tuonut Jessika Tarhoselle paljon rohkeutta. Vielä kaksi vuotta sitten hän ei olisi ikimaailmassa uskonut, että uskaltaa olla äänessä kymmenien ihmisten edessä lähes päivittäin ja nauttii siitä.

– Ensimmäisen kurssin pitäminen oli hirveää. Jännitti ihan kamalasti. Suunnittelin koko kurssin vaiheet minuutilleen ja kirjoitin jokaisen asian muistiin. Nyt osaisin selittää kurssin sisällön vaikka unissani. Kun aihe on itselle tärkeä ja tietää mistä puhuu, on valmis jakamaan tietoa myös muille.

Ali-Ollin alpakkatilan pihapiirissä vaeltelee alpakoiden lisäksi muun muassa neljä ponia, kaneja ja tallikissoja. Lisäksi tilan puodissa majailee kaksi degua. Kuva: Tiina Hautamäki

Maatilan tulevaisuus mietinnässä

Maanviljely on ollut parisataa vuotta Ali-Ollin tilan pääelinkeino, mutta nyt uudet sukupolvet ovat muuttamassa kokonaan suuntaa. Jessika Tarhosen äiti Heidi Tarhonen toi uransa alussa tilalle alpakat, joiden aikana hän on tehnyt maatalousyrittäjyyden lisäksi myös erillistä palkkatyötä elättääkseen perheensä. Viljan viljely jäi kokonaan, ja heinää on viljelty siitä lähtien lähinnä omiin tarpeisiin.

Jessika Tarhonen aikoo tehdä alpakoista ja agilitykursseista ammatin, joka voisi kannattaa sellaisenaan. Alpakoista voi saada myös patikointikaverin tai terapiaeläimen – vaihtoehtoja on monia, ja monet alpakan mahdollisuuksista ovat Jessika Tarhosen mukaan vielä keksimättä.

– Voi hyvin olla, että viiden vuoden päästä agility ei enää kiinnosta yhtä paljon kuin nyt. Sitten pitää keksiä jotain muuta. Sehän on vain kivaa, että saa kehittää.

Tarhosen tytöillä on omat luottoalpakkansa, joiden kanssa ne harrastavat agiliyä mieluiten. Hillalla (vas.) on Uula, Inkalla Toivo ja Jessikalla Ukko. Kuva: Tiina Hautamäki

Maatilan pitäminen ei aina ole helppoa, sen tietää Jessika Tarhonenkin. Kun heinä ei ota kasvaakseen tai kun lapioi ponin ulostetta loskasateessa, usko on koetuksella. Vaikeina hetkinä äiti on tukena.

– Tästä on meidän perheessä monta kertaa keskusteltu, että kun ei jaksa tai ei huvita. Mutta kun on pakko. Olen aina yrittänyt tsempata Jessikaa, että tajuatko, tämä on meidän. Tätä kukaan ei vie meiltä pois. Kaikki on omaa, ja meillä on kaikki mahdollisuudet, Heidi Tarhonen kertoo.

Osa Jessika Tarhosen ystävistä opiskelee lukiossa ja miettii, mitä tekisi isona, eivätkä siskotkaan vielä ihan tiedä. Jessika Tarhonen kokee olevansa onnekas.

– Haaveilen siitä, että voin muuttaa hieman kauemmas niin, että voin pitää osan alpakoista Ali-Ollin tilalla ja osan siellä, missä on vielä enemmän tilaa. Ihaninta olisi se, että minulla olisi omaa peltoa, 50 alpakkaa ja pari ponia, joilla voisin käydä ratsastamassa. Siinä kaikki.

Lue myös: Koirien talvivaatteista on tullut arkipäivää – "Ensin alalla kasvoi pelleilypuoli"
 
Jasmina Kauta
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi