Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Pian 70-vuotishääpäiväänsä viettävälle lahtelaispariskunnalle tulee erimielisyyttä enää yhdestä asiasta

Kerttu ja Kauko Meriranta ovat kulkeneet pitkän matkan yhdessä. He menivät naimisiin Orimattilassa sotien jälkeen, kun oli vielä pula-aika. Hääpuvut ja pitopöytä saatiin silti.

"Meillä on ollut hyvä yhdessä", Kerttu Meriranta kiittelee. "Juu, ei ole moittimista", Kauko Meriranta tuumii. Kuva: Mirja Hussain

Lahtelaiset Kerttu ja Kauko Meriranta ovat olleet naimisissa niin kauan, että tietävät jo pienestä ilmeestä, millaista asiaa toisella on.

– Elämä on ihanaa. Kyllä me olemme kiitollisia joka aamu ja joka ilta, Kerttu Meriranta tiivistää parin tunnelmia.

Turhia erimielisyyksiä ei 70-vuotishääpäiväänsä tässä kuussa viettävälle pariskunnalle tule. Tai no – yksi aihe puhuttaa tähän aikaan vuodesta. Nimittäin kotipihan jouluvaloista joutuu käymään keskustelua.

– Mie haluaisin, että ne palaisivat koko ajan. Kauko haluaisi ne ajastimelle. Hän sanoo, että kuka niitä öisin kattelee. Mie annan sitten välillä periksi, Kerttu Meriranta sanoo ja naurahtaa.

Tanssittaja vei karjalaispoikien nenän edestä

Orimattilan Niinikoskella nuorisoseurantalolla, Kerholassa, oli vuonna 1946 tanssit. Karjalan Kirvusta evakkoon perheensä kanssa lähtenyt Kerttu oli juuri täyttänyt 17 vuotta. Samoissa tansseissa oli myös muutaman vuoden vanhempi orimattilalainen Kauko.

Kerholassa Kertulla oli vakiotanssittajina pari nuorta karjalaispoikaa.

– Mutta sitten tuli Kauko ja sieppasi minut. Ne toiset olivat sellaisia pikkupoikia, mutta Kauko oli vakava ja vakaa, mies jo. Hän tuntui turvalliselta ja luotettavalta. Riiattiin pari vuotta ennen naimisiinmenoa, Kerttu Meriranta kertoo.

– Minä olin viisi vuotta vanhempi, vanha mies jo, sodan käynyt, Kauko Meriranta kertoo.

Morsiamen kaunis hääpuku on yhä tallella. Kuva: Mirja Hussain

Yhteistä paikkaa ei seurustelevalle parille vielä tuolloin ollut, mutta he tapasivat toisiaan aina kun mahdollista.

– Se oli sellaista ulkona kävelemistä, Kauko Meriranta muistelee.

– Välillä sie kävit meillä ja mie teillä. Me asuimme karjalaisina saunamökissä.

Kummankin kotiväki otti toisen hyvin vastaan.

– Mietin ensin, miten mahtavat suhtautua, kun tulee tällainen pikkuinen karjalaistyttö eikä oman kylän tyttöä, mutta kyllä he minut miniäksi kelpuuttivat. Mummokaan ei sanonut pahaa sanaa, eikä pappa varsinkaan, kun oli niin kiltti, Kerttu Meriranta muistaa.

Häiden järjestelyä pula-aikana

Marraskuussa 1948 Merirannat vihittiin Orimattilan kirkossa, ja häitä tanssittiin nuorisoseurantalolla. Pitopöydän olivat valmistaneet paikallinen pitoemäntä ja Kerttu Merirannan äiti kaikesta mitä oli kokoon saatu.

– Se oli puutteellista aikaa, säännöstelyn aikaa, Kauko Meriranta kertoo.

Kerttu Merirannalla on yhä tallella hääpukunsa. Se ommeltiin Orimattilan villatehtaalta saadusta vuorisilkistä.

– Tämä on tukevaa, kiiltävää kangasta. Vaatimattomana halusin kuitenkin himmeän puolen päälle.

Kauko ja Kerttu Meriranta kertovat eläneensä hyvän elämän yhdessä. Avioliittoa on takana pian 70 vuotta, yhdessä kulkemista pidemmältikin. Kuva: Mirja Hussain

Kauko Merirannan vihkipukuun liittyy oma tarinansa. Sitä varten tarvittiin kilo voita. Äiti antoi kilon voita Kauko Merirannan matkaan, kun tämä lähti vaatturin luo kangasta etsimään.

– Vaatturi sanoi ensin, että ei kangasta ole. Sitten kerroin, että minulla on kilo voita, ja jo rupesi kangasta löytymään. Eikös minun puvulla ole otettu kaksikin vaimoa, Kauko Meriranta kysäisee.

– Juu, serkkuni meni naimisiin Kaukon puvussa, kun ei saanut muuta pukua, Kerttu Meriranta vastaa.

Koti rakennettiin Kilpiäisiin

Häiden jälkeen pari muutti Loviisaan, jossa kumpikin kävi työssä, Kauko Meriranta oli mukana rakentamassa sotakorvausaluksia ja Kerttu Meriranta kotipalvelussa. Sitten syntyivät tytär Helena ja kolme vuotta myöhemmin poika Hannu. Kerttu Meriranta oli lasten kanssa kotona siihen saakka, kunnes Hannukin lähti kouluun.

Lahteen Merirannat muuttivat vuonna 1965, ensin vuokralle, sitten ensimmäiseen omaan kotiin Mukkulaan.

– Sitten Kauko halusi rakentaa talon, Kerttu Meriranta sanoo.

– Eihän se ole mies eikä mikään, jos ei taloa rakenna, Kauko Meriranta naurahtaa.

Koti Kilpiäisiin valmistui 1980 viikonloppu- ja pyhätöinä. Pariskunta tuumi, että hyvä jos tässä kymmenen vuotta saa asua. Nyt saman katon alla on asuttu liki 40 vuotta.

Lastenlapsia Merirannoilla on kolme ja lastenlastenlapsia kahdeksan. Perhe on kummallekin tärkeä. Pian lähipiiri kokoontuu juhlimaan 70-vuotishääpäivää. Varsinaisena juhlapäivänä 27.11. tulee muutama ystävä Merirantojen kotiin kahville, ja 1. joulukuuta kokoontuvat perhe ja muutamia sukulaisia Lahden Upseerikerholle.

– Minulle on hirveän tärkeää pitää juhlat, olen sellainen kanaemo. Perhe on kaikkein tärkein, Kerttu Meriranta kertoo kyyneleet silmissä.

Kerttu ja Kauko Meriranta menivät naimisiin pula-aikana, mutta hääpuvut ja kuva saatiin. Kuva: Mirja Hussain

Lähipiirissä ei yhtä pitkää avioliittoa ole ollut.

– Aina on toinen lähtenyt pois, Kerttu Meriranta sanoo.

– Kun ikää tulee, ystäviä kuolee ympäriltä, Kauko Meriranta jatkaa.

Merirannat ovat sukunsa vanhimpia. Sisaruksetkin ovat kuolleet.

– Meitä oli seitsemän lasta. Enää minä olen jäljellä, Kauko Meriranta kertoo.

Puheenaiheita riittää yhä

Keittiön ikkunan edessä olevalla lintulaudalla käy kuhina. Pöydän ääressä Merirantojen on mukava katsella lintujen touhuja kahvia siemaillessa. Yhtenä päivänä pihalla oli liikkunut komeahäntäinen kettu, ja närhiäkin on näkynyt.

Aviopari viettää paljon aikaa yhdessä. Puheenaiheita riittää vielä 70 vuoden jälkeenkin omissa asioissa ja maailmanmenossa.

– Moititaan politiikkaa ja tätä yhteiskuntaa, Kerttu Meriranta sanoo.

– Maailmasta on tullut rauhaton, Kauko Meriranta jatkaa.

Pariskunta tapaa usein myös ystäviään ja sukulaisiaan.

– Meillä on myös hyvät naapurit, joiden kanssa käydään kahvilla, Kerttu Meriranta kertoo.

Nyt odotellaan hääpäivän lisäksi joulua. Aattona perhe kokoontuu perinteisesti yhteen. Joka vuosi tytär kysyy, vieläkö äiti jaksaa järjestää joulua.

– Jaksanhan mie, ja pappahan sanoo, että hän ei lähde mihinkään jouluna. Sitten kun en enää jaksa, pidetään nyyttikestejä.

Kerttu Meriranta täyttää marraskuun lopulla 89 vuotta ja Kauko Meriranta joulukuussa 94 vuotta. Pariskunta veistelee, että jos hääpäivään asti pysytään hengissä, seuraava etappi on Kauko Merirannan syntymäpäivä.

– Sitten tulee ennätys. Et nyt kuole ennen sitä, Kerttu Meriranta hymyilee puolisolleen.

– Selvä, pitää mennä maaliin saakka, aviomies vastaa.

Sen jälkeen keskustellaan vielä tovi siitä, voitaisiinko juhlan kunniaksi laittaa kynttilärivit kahteen ikkunaan.

– Pannaan harkintaan, Kauko Meriranta lupaa hymynkare suupielessään.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi