Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

"Olemme kuin kaksi pojan kloppia" – Niilo Silvesalon ja Juhani Röynän toi yhteen veteraanikummitoiminta, jolla torjutaan veteraanien yksinäisyyttä

Lahdessa on noin 70 veteraanikummia.

Niilo Silvesalo ja Juhani Röynä tapaavat toisiaan säännöllisesti. Mukkulassa asuva veteraani Silvesalo kehaisee tukihenkilöään tietoviisaaksi keskustelukumppaniksi. Niilo Silvesalo teki työuransa kauppiaana. Hänellä oli Lahdessa kaksi nimeään kantavaa vaateliikettä. Kuva: Elena Liseytseva

Sinäkö se sieltä tulet.

Niilo Silvesalo puristaa iloisesti yllättyneenä tulijan kättä. Mukkulan palvelutalossa asuva Silvesalo on saanut maanantai-iltapäivänä mieluisan vieraan, veteraanikumminsa Juhani Röynän.

Lahtelaisiin sotiemme veteraaneihin kuuluva Silvesalo, 93, ja hänen kummikseen ryhtynyt Röynä, 78, ovat tavanneet toisiaan kuukausittain parin vuoden ajan.

Tapaamisissa vaihdetaan kuulumiset ja usein muistellaan menneitä. Hyvällä säällä lähdetään satamaan kahville "elämänsykettä katsomaan" tai Veteraanimajalla järjestettäviin tapahtumiin.

– Siellä on hyvät tarjoilut ja ohjelmaa ja näkee kavereita, Silvesalo sanoo.

Ikätovereiden joukko käy koko ajan pienemmäksi, ja esimerkiksi vanhoista rintamakavereista on elossa vain harva.

Yllättävän moni mies ryhtyi kummiksi

Moni veteraani tuntee yksinäisyyttä, ja siksi vapaaehtoistyöhön ryhtyviä kummeja tarvitaan. Lahdessa kummitoiminta käynnistyi kaksi vuotta sitten. Aloite tuli veteraanijärjestöiltä, jotka kantoivat huolta veteraanien pärjäämisestä.

Nyt pilottihanketta rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö, ja kummeja on koulutettu useaan otteeseen lisää. Tällä haavaa Lahdessa on noin 70 veteraanikummia. He ovat tavallisia lahtelaisia, jotka haluavat antaa aikaansa vapaaehtoistyölle. Kummia voivat hakea sekä veteraanit että heidän puolisonsa ja leskensä.

Projektityöntekijä Anki Kylämaata ilahduttaa se, kuinka moni mies on lähtenyt vapaaehtoistyöhön. Kummeista yli kolmannes on miehiä.

– Usein miehiä on vapaaehtoistyössä vähemmän kuin naisia. Ehkä miehet kokevat veteraaniasian ja Suomen sotahistorian läheiseksi, Kylämaa sanoo.

Kummeista enemmistö on 50–70-vuotiaita. Ikähaarukka on kuitenkin laaja. Nuorin kummi on parikymppinen, vanhin yli 90-vuotias.

Tietoviisas keskustelukumppani miellyttää

Tapaaminen kummin kanssa tuo vaihtelua päivään. Moni toivoo kummia juttukaveriksi ja arkisten askareiden avuksi. Yhdessä käydään ulkoilemassa, kaupungilla kaupassa tai kulttuuririennoissa.

– Yhdellä parilla on tapana käydä saunomassa yhdessä, Anki Kylämaa kertoo.

Niilo Silvesalo toivoi kummia henkiseksi tueksi. Hän kehaisee kummiaan hyväksi keskustelukumppaniksi.

– Juhani on niin tietoviisas. Hänellä on tietoa ja näkemystä, ei mitään pintaliitoa, vaan syvällistä, Silvesalo sanoo.

Kummit toimivat myös veteraanien etujen vartijoina. Kummin tehtävänä on opastaa, millaisia etuisuuksia yhteiskunta tarjoaa veteraaneille ja huolehtia, että esimerkiksi kuljetus- ja lounastuet tulevat käytetyiksi.

Lue myös: Miekkiöntieltä Las Vegasiin ja kasivitosten MM-kullan kanssa kotiin
 

Veteraanin elämänilo teki vaikutuksen kummiin

Juhani Röynä aloitti veteraanikummina ensimmäisten joukossa syksyllä 2016. Halu auttaa kumpusi oman perheen historiasta. Sota muutti elämän täysin: se vei kodin Karjalassa ja isoveljen Niilon. Lauri Törnin komppaniassa taistellut veli kaatui elokuussa 1941.

Nuorena poikana Röynä myös näki ja kuuli, kuinka sota oli koetellut muita. Aikuisten miesten sotajutut kiinnostivat, vaikka moni tarina avautuikin kunnolla vasta myöhemmin.

Röynä kokee maksavansa velkaa ryhtymällä veteraanikummiksi.

– Minulle on tullut hyvä olo siitä, että voin tehdä jotakin. Niin kauan kuin kuntoa riittää, haluan ehdottomasti olla mukana, Röynä sanoo.

Vapaaehtoistyössä voi antaa ja saada paljon, Röynä ajattelee. Hän esimerkiksi ihailee Silvesalon elämänhalua ja -iloa.

– Veteraanien ansiosta minulla on vahvistunut tunne siitä, että on elettävä nykyhetkessä, Röynä sanoo.

Sodasta jutellaan, mutta ei katkerin sävyin

Silvesalon pöydän ääressä aika kuluu vilkkaan. Puhuttavaa riittää: Enimmäkseen liikuskellaan menneissä ajoissa, mutta joskus perataan maailmanpolitiikkaa ja muuta ajankohtaista. Sellaista aihetta ei olekaan, josta ei juttua viriäisi, Silvesalo tuumaa.

Röynän mielestä ikäerokin haihtuu, kun juttu luistaa.

– Olemme kuin kaksi pojankloppia, Röynä sanoo ja nauraa.

Miehiä yhdistää moni asia, muun muassa juuret Karjalassa. Silvesalo on lähtöisin Muolaan kylästä Karjalan kannakselta, pienen Vuotjärven rannalta. Röynä taas Salmista, Laatokan pohjoispuolelta.

Sotavuosistakin puhutaan joskus. Muistot avautuvat pikku hiljaa kummin avustuksella. Silvesalo päätyi rintamalle pian armeijan jälkeen. Koulutuksen hän oli saanut Saksassa. Silvesalo kertoo valikoituneensa mukaan, koska hänet tiedettiin kovakuntoiseksi hiihtäjäksi.

Rintamalla Silvesalo palveli kersanttina kranaatinheitinjoukkueessa ja rannikkopatteristossa tulenjohdossa. Pahoja paikkojakin oli. Silvesalo haavoittui jalkaansa Halilassa, mutta toipui.

Moni tuttu kaatui.

– Ne ovat suuria surun paikkoja, Silvesalo sanoo.

Silti katkeruutta ei jäänyt.

– Meillä oli velvollisuus, ja sen koitti täyttää hyvin.

Kunniakirja ja muistoja Niilo Silvesalon seinällä Mukkulan palvelutalossa. Kuva: Elena Liseytseva

Silvesalo tunnetaan vaatekaupoistaan

Sekä Silvesalo että Röynä asettuivat lopulta Lahteen ja tekivät kaupungissa pitkät työurat.

– Lahti oli hyvä kaupunki, Silvesalo perustelee Lahteen tuloa.

Silvesalo tunnetaan Lahdessa vaatealan yrityksistään. Hän vaatetti elämäntyönään lahtelaisia kahden liikkeen voimin. Yhden hän avasi Rautatienkadulle, toisen Hämeenkadulle.

Silvesalo esittelee seinällä roikkuvaa kunniakirjaa. Se on Suomen yrittäjien myöntämä tunnustus yhteiskunnan hyväksi yrittäjänä tehdystä työstä.

Vapaaehtoistyö tekee sitä, mihin yhteiskunnan rahkeet eivät riitä

Kummin ja veteraanin tuttavuus voi kestää parhaimmillaan vuosia. Joskus yhteistä aikaa jää vain vähän, kun elinpäivät kuluvatkin loppuun. Veteraanien keski-ikä on jo 93 vuotta, ja joukko harvenee joka vuosi.

Siksi myös kummien kysyntä vaihtelee hieman. Anki Kylämaan mukaan tällä hetkellä kaikilla halukkailla on oma kummi, mutta tilanne voi muuttua nopeastikin. Tavoitteena on tarjota kummi kaikille sellaista toivoville.

Toinen, pitkäjänteisempi tavoite on kerryttää tietoa siitä, millaista tukea vanhusväestö tarvitsee. Kummityö on yksi esimerkki siitä, miten vapaaehtoistyö täydentää yhteiskunnan tuottamia palveluja.

– Jos tätä toimintaa ei olisi, veteraanit jäisivät tosi paljosta paitsi, Kylämaa sanoo.

– Vaikka yhteiskunta tukee veteraaneja, on esimerkiksi kotihoitoa ja siivouspalvelua, sosiaalinen tuki jää vähäiseksi. Kotihoitokäynneillä ei ole aikaa jäädä pitämään seuraa.

Puoliso kulkee vierellä

Silvesalon kotona Mukkulan palvelutalossa puhe on kääntynyt lemmen asioihin.

Silvesalo taputtaa vieressä vuoteella lepäävää vaimoaan Seija Peltosta ja kertaa, kuinka pari tapasi yli 15 vuotta sitten. Kumpikin eli leskenä, ja Silvesalon kertoman mukaan onni käveli kadulla vastaan.

– Olin markettiin menossa ja kävelin siinä, kun tuli tyttö ja sanoi päivää. Mie sanoin päivää ja katsoin, että oletko sinä se tyttö, joka oli sotaveteraanien joulujuhlassa säestäjänä.

– Seija minut hurmasi. Hän oli niin kuin sukulaissielu, Silvesalo sanoo ja kumartuu vaimonsa puoleen.

– Aika monta vuottahan me olemme yhdessä olleet.

Kun iltapäivä on kulunut pitkälle, kummi Juhani Röynä tekee lähtöä. Ensin on kuitenkin sovittava seuraava tapaaminen. Se merkitään kalenteriin syyskuulle.

Silloin juttu jatkuu siitä, mihin tällä kertaa jäätiin.

Runo Karjalaan jääneelle kodille

Koti Karjalassa ja varsinkin pihapiirin savusauna ovat innoittaneet Juhani Röynää tarttumaan kynään ja kirjoittamaan muistot ja kokemukset runomuotoon.

Tässä Juhani Röynän runo Hiekkamäelle, savusaunalle ja Karjalaan jääneelle kodille:

Hiekkamäki, sadekuuro juuri mennyt.

Aurinko tuo esiin varjot, hetken pois viipyneet.

Niityn kukasta perho toisen luokse lentää kuin terveiset sille vieden.

Vain hetken pysähtyy ja sitten jatkaa.

Savusaunan savu ulos kulkee, kuin usva se levittäytyy ylle tienoon.

Sen tuoksu aistit avaa, lähes silmät sulkee.

Kuluu tunti, puolitoista, on usva poissa.

Vain rauha, on tyyntä kun kumartuen saunan sisään käyn.

Niin usein nähnyt oon tään näyn: hämärä,

lämmin löyly kuin äidin syli evakkomatkalla,

ei kuuma vaan lauha, aito.

Se kietoutuu ylle hyväillen ihon.

Tää tyyneys ja lämpö siirtää ajatukset kuin salaa heihin, isiin äiteihin,

poiskutsuttuihin, sinne mistä he eivät palaa.

Vaan ovat he iloinneet, työtä tehneet, kestäneetkin.

Kuin löylyn äänessä kuuluis viesti heiltä: on meillä yksi ehto,

säilytä tämä kehto.

Askareitten päivän jälkeen käyn tupaan.

Tänään minä valvon, lupaan. Mut rauha, raukeus voittaa taas kerran,

kun herään, on kello saman verran.

Veteraanikummitoimintaan voi tutustua 30.8. Wellamo-opiston auditoriossa, Kirkkokatu 16, Lahti. Tilaisuudessa käsitellään kummitoimintaa ja sen vaikutusta hyvinvointiin.

Opinnäyte

Eniten toivotaan keskustelukaveruutta

Valtaosalla, 89 prosentilla, veteraaneista oli erittäin hyvät tai hyvät kokemukset veteraanikummitoiminnasta. Tämä selviää Lahden kummitoiminnassa työskennelleen Jyri Westerholmin opinnäytetyöstä, jossa selvitettiin vapaaehtoistyön vaikuttavuutta.

Haastattelujen mukaan kummitoiminta toi kaivattua vaihtelua ja sisältöä arkeen. Kummitoiminnan merkityksellisyys korostui varsinkin niillä veteraaneilla, joiden omaiset asuivat pitkän matkan päässä.

Monet vastaajista korostivat myös sitä, että kummitoiminnan avulla he pääsivät osallistumaan veteraanitapahtumiin ja kohtaamaan ikäisiään ystäviä.

Kummeilta toivottiin ennen kaikkea keskustelukaveruutta. Toiseksi yleisin toive oli ulkoiluapu, kolmanneksi suosituin asiointiapu.

Kummitoimintaan pettyneet, eli 11 prosenttia vastaajista, kommentoivat, ettei veteraanikummilla riittänyt tarpeeksi aikaa heille.

Opinnäytteen mukaan veteraaneille kuuluvien etuuksien, lounasseteleiden ja taksietuuden käyttö, tehostui vapaaehtoisten avulla. Kummitoiminnan piirissä oli yhä vähemmän niitä, jotka eivät käyttäneet etuuksia lainkaan.

Lähde: Jyri Westerholm 2018, Veteraanien kotona asumista tukevien palveluiden käytön tehostaminen. Opinnäyte, Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X