Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ihmiset ja ilmiöt

Biletohtori havaitsi, että alkoholinhuuruinen juhlinta antaa osallistujille luvan tehdä asioita, joille normaalielämässä ei ole sijaa

Karnevalistinen juhla kääntää arjen nurinpäin – suomalaisille portti karnevaaliin löytyy alkoholista, festivaaleilta tai Ruotsin-laivalta.

Suomalaisille alkoholi on työkalu, jolla karnevaali saadaan aikaan, sanoo tutkija Antti Maunu. Vapussa ja pikkujoulussa on ripaus karnevaalia. Kuva: Evgeniya Berdyaeva

Tutkija Antti Maunu vietti väitöstutkimustaan varten sata tuntia helsinkiläisissä yökerhoissa saadakseen selville, millaista sosiaalisuutta nuoret aikuiset niistä hakevat. Maunun väitöstutkimuksen Yöllä yhdessä keskeinen havainto on, että biletys täyttää sellaisia sosiaalisia tarpeita, joita arkielämä ei aina täytä.

– Tavallisille ihmisille bilettäminen on mahdollisuus saada sosiaalisia kokemuksia. Alkoholinkäyttö rakentaa bilettäjille eräänlaisen rinnakkaisen todellisuuden, jossa on mahdollista ja luvallista tehdä asioita, joille normaalielämä ei anna sijaa, biletohtoriksikin sanottu Maunu kertoo.

Maunu toteaa, että ympärillämme näkyy jatkuvasti käyttäytymistä, jota luonnehtii arjen ja sen sääntöjen ylittäminen. Se voi olla sekoilua kesäfestareilla, laivaristeilyllä tai Jyväskylän MM-ralleissa.

Niille, jotka eivät osallistu rituaalinomaiseen pakoon arjesta, käyttäytyminen näyttää absurdilta. Silti Maunu näkee ihmisten bilettämisessä selvän logiikan.

– Ihmisen arki on tarkoin säädeltyä, eikä edes länsimaisen hyvinvointivaltion arki tarjoa sellaisia sosiaalisia elämyksiä, joita alkoholinhuuruinen juhliminen tarjoaa.

Arkea ohjaa yksilökeskeinen rationalismi, mutta karnevaali tarjoaa ruokaa tunteille. Tutkija Antti Maunu

Jo juhlimisen odotukseen liittyy toiveita yllätyksellisyydestä.

Maunu uskoo, että halu ylittää arkea on universaalia. Kaikissa kulttuureissa on erilaisia rituaaleja ja juhlia, joiden avulla noustaan arjen yläpuolelle. Esimerkiksi alkuperäiskansoilla voi olla tuntikausia kestäviä tansseja ja rytmillisiä kehollisia rituaaleja, joita voidaan vahvistaa päihteillä.

Arki kääntyy nurin

Pako arjesta oli keskeistä jo keskiaikaisissa karnevaaleissa. Kansa juhli karnevaaleja Euroopassa useita päiviä, jopa viikkoja ennen paaston alkua. Karnevaaleissa syötiin, juotiin, leikittiin ja iloittiin. Auktoriteetteja ei kunnioitettu, ja ihmiset käänsivät kaikki totutut tavat väärinpäin.

– Karnevaali sanan varsinaisessa merkityksessä on ennen paastoa vietettävä juhla, joka huipentuu laskiaistiistaihin. Karnevaaleissa jätetään jäähyväiset lihalle, kertoo Suomalaisen kirjallisuuden seuran pääsihteeri Tuomas Lehtonen.

Tänäkin päivänä Rion sambakarnevaaleja vietetään helmikuussa ennen paaston alkamista. Myös Mardi Gras -juhlia (rasvatiistaita eli laskiaistiistaita) vietetään katolisissa maissa karnevaaliajan huipennuspäivänä.

Kaikkia ”arki nurin” -juhlia ei ole nimitetty karnevaaleiksi, vaan karnevaali on yksi muoto juhlimiselle, jossa arjen säännöt heitetään romukoppaan.

– Arkea ohjaa yksilökeskeinen rationalismi, mutta karnevaali tarjoaa ruokaa tunteille, Maunu pohtii.

Risteilyä voi pitää yhtenä nykypäivän karnevaalina. Laivalla arki ja sen säännöt jäävät taakse. Kuva: Katja Luoma kluo

Karnevaaleilla juomisen, syömisen ja seksin säännöt eivät päde

Karnevalistisiin juhliin on liittynyt erityisesti juominen, syöminen ja seksuaalinen vapautuminen – asiat, jotka ovat olleet arjessa tarkoin säädeltyjä.

– Varsinaisten karnevaalien lisäksi karnevalistisista juhlista on valtava määrä erilaisia muunnelmia. Esimerkiksi Kaksoisvirranmaassa vietettiin paljon ennen keskiaikaa väärän kuninkaan juhlia, jotka saattoivat olla hyvinkin kohtalokkaita väärälle kuninkaalle, Tuomas Lehtonen toteaa.

Lehtosen mukaan esimodernissa yhteiskunnassa juhliminen oli vastakohta arjelle, jota leimasivat hierarkkinen yhteiskuntajärjestelmä, niukkuus ja ankeus. Juhlien aikaan sai syödä ja juoda mielin määrin, toisin kuin arkena.

– Karnevalismin teoreetikon Mihail Bahtinin mukaan karnevaalin kulta-aikaa Euroopassa oli keskiaika. Ihminen oli ankarien luonnonolojen, yhteiskunnan, kulkutautien, nälänhädän ja ryöväreiden puristuksessa. Karnevaali vapautti hetkeksi arjen ankaruudesta, Maunu huomauttaa.

Karnevaali saattoi lähteä käsistä

Erilaiset muunnelmat karnevalistisista juhlista ovat tarjonneet ihmisille varaventtiilin, jonka kautta on voitu kritisoida niin maallista kuin hengellistä vallankäyttöä. Yhteisö on voinut parodioida myös itseään.

– 1100- ja 1200-luvuilta peräisin olevissa historiallisissa aineistoissa nousee esille, miten Keski-Euroopan tyhmyrien juhlissa oli mahdollista räävittömällä tavalla pilkata ja haastaa kaikkia yhteisön normeja. On järjestetty värikkäitä ja villejä pilamessuja, juomarien messuja ja saarnaparodioita, Lehtonen kertoo.

Historiassa karnevalistisen juhlan rooli varaventtiilinä ei aina toiminut, vaikka tavallisesti ihmisillä on näennäisen kaaoksenkin keskellä tiettyjä käyttäytymissääntöjä.

– Juhlat ovat joskus muuttuneet veriseksi taisteluksi, jos jännitteet pinnan alla ovat olleet riittävän suuria. Ilmiötä kuvaa ranskalainen Emmanuel Le Roy Ladurie kirjassaan Karnevaalit, Lehtonen huomauttaa.

Antti Maunun mukaan tänä päivänä väkivalta ei ole karnevaalille ominaista. Sen sijaan arkea vapaamielisempi seksuaalinen käyttäytyminen kuuluu karnevaaliin. Tänä päivänä ei liioin ole kummallista se, että naiset ovat umpihumalassa.

Venetsia tunnetaan ikivanhasta karnevaaliperinteestään. Arkiset asut vaihtuivat riehakkaisiin, kun karnevaali koitti. Venetsian karnevaaleista kertovia lähteitä on säilynyt 1000-luvun alusta. Kuva: Colourbox

Paheksuminen kuuluu asiaan

Karnevaalinäytelmässä osa ihmisistä paheksuu arjen säännöistä lipsumista.

– Karnevaalikäyttäytyminen ja sen paheksuminen ovat osa samaa draamaa. Moralisoinnilla asiaa yritetään kytkeä tai kesyttää osaksi arkea, Maunu pohtii.

Näennäisestä hulluudesta huolimatta karnevaalilla on Maunun mukaan sisäiset sääntönsä, jotka vaihtuvat aikakauden mukaan.

– Karnevaali on poikkeustila, joka ei voi kestää loputtomiin. Niille, jotka jatkavat karnevaalia liian pitkään, käy huonosti.

Pikkujoulu nykypäivän karnevaali?

Suomen kirjallisuuden seuran pääsihteeri Tuomas Lehtonen sanoo, että karnevalistiset juhlat olivat yleisiä myös Suomessa keskiajalla. Edelleen monet kansalliset juhlapyhät saavat suomalaisista esiin arki nurin -piirteitä.

– Juhannus, vappu ja pikkujoulut sisältävät aineksia karnevaalista. Myös seuramatkoja ja laivaristeilyjä on verrattu karnevaaliin, Lehtonen sanoo.

Paikallinen kulttuuri ja tavat määrittävät, millaiset asiat kuuluvat karnevaaliin. Vielä sata vuotta sitten suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa karnevaaliin kuuluivat hevosmarkkinat, paloviina, rähinöinti ja kylätappelut.

Nyt karnevaalin näyttämöinä toimivat esimerkiksi laivaristeilyt, laskettelukeskukset ja kesäfestarit. Tutkija Antti Maunun mukaan suomalaisille alkoholi on ollut aina työkalu, jolla karnevaali saadaan aikaan.

– Humala on tavallaan karnevaalin symboli, Maunu kertoo.

Myös kesä kuorii juroista suomalaista esiin karnevaali-ihmisen. Maunun mukaan kesä on jokamiehen karnevaalia, iloista sekundaa, vapautta ja vaivatonta yhteyttä toisiin.

– Kesä onkin Suomessa eräänlaista minikarnevaalia, Maunu kuvaa.

Lue myös: Miehistöbileet ovat historiaa, laivalla tehdään töitä aamusta iltaan
 

Suvivirressä ripaus karnevaalia

Yksi karnevalististen juhlien teemoista on ollut hedelmällisyys. Yllättävä juonne johtaa Lehtosen mukaan Suvivirteen.

Lehtosen mukaan varsinkin Suvivirren ensimmäisessä käännöksessä on samankaltaisuuksia vuonna 1582 julkaistun Piae Cantiones -kokoelman eroottiseen kevätrunoon Tempus adest floridum, jossa puolestaan on vaikutteita 1200-luvulla Keski-Euroopassa kirjoitetun Carmina Burana -kokoelman tekstistä.

Carmina Burana -kokoelmassa käsiteltiin muun muassa karnevalistisia teemoja, kuten juomisen, ylensyömisen, pelaamisen ja ylellisyyden iloja.

– Suvivirren vuoden 1701 käännöksessä on vahva viittaus maan hedelmällisyyteen ja eroottisuuteen ja hengellisestä ravinnosta puhutaan rasvana: ”Ann Askeles tiucku raswast”.

Lehtonen pohtii, että suomalaiset ovat haluttomia luopumaan Suvivirrestä kesälomalle siirtymisen riittinä mahdollisesti siksi, ettei kyse ole pelkästään virrestä, vaan taustalla on elämän ja luonnon uudistumisen ylistys.

New Orleans Yhdysvalloissa on yksi tunnetuimmista Mardi Gras -karnevaaleja viettävistä kaupungeista. Mardi Gras on laskiaistiistai. Kuva: Colourbox
Timo Sillanpää
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi